Lapsuuteni oli aivan loistava. Juhani ja Marko olivat parhaimpia kavereitani. He asuivat samalla kujalla ja olin heidän kanssa tekemisissä päivittäin. Juhanin kautta tutustuin kolmosluokalla Aleksiin ja hänestä tuli myös yksi parhaista kavereistani. Minulla oli myös jalkapalloseurassani kavereita ja erityisesti tutustuin Samiin, josta tuli myöhemmin paras kaverini. Koulussa minulla oli todella paljon kavereita ja Tapani ja Miika olivat parhaita koulukavereitani ensimmäisinä kouluvuosina. Kun muistelen nyt noita aikoja tuntuu, että elämäni on ollut aivan täydellistä. Teimme kavereiden kanssa kaikkea kivaa, pelailimme ulkona sählyä ja jalkapalloa ja välillä kävimme toistemme luona yökylässä.
Kuitenkin ala-asteen lopulla ja varsinkin yläasteella asiat alkoivat muuttua, pikku hiljaa koko ajan huonompaan suuntaan. Aleksi, joka oli ollut ehkä paras kaverini monta vuotta muuttui yhtäkkiä ihan toiseksi ihmiseksi. Hän alkoi liikkua vanhempien kavereiden kanssa, eikä hän halunnut enää alkaa minua, koska olin niin penikka. Muutenkin Aleksi alkoi koulussa kiusaamaan kaikkia ja vittuilemaan kaikille. Olin menettänyt ensi kertaa hyvän ystävän, mutta en ollut vielä niin huolissani, sillä olihan minulla vielä tosi paljon kavereita. Pikku hiljaa huomasin, että kaikki muutkin alkoivat muuttua. Itselläni murrosikä ei ollut vielä alkanut ja monet haukkuivatkin minua penikaksi sun muuksi. Minua myös kiusattiin siitä, kun olin niin pieni ja jälkeenjäänyt. Kun menin kasiluokalle Juhanikin alkoi käydä juomassa ja liikkua eri porukoissa. En olisi ikinä aiemmin uskonut, että Juhani alkaisi juomaan, mutta näköjään murrosikä todella muutti ihmisiä. Juhani sai uusia kavereita, eikä häntä enää kiinnostanut pelata pihalla sählyä meidän muiden kujalaisten kanssa. Ilmeisesti se oli hänestä liian lapsellista. Aloin pikkuhiljaa olla vähemmän tekemisissä Juhanin kanssa ja yhtäkkiä en enää voinut käydä hänen ovellaan kysymässä voisiko hän alkaa minua, sillä emme olleet olleet pitkään aikaan tekemisissä ja hänellä oli nyt uudet kaverit, joiden kanssa hän liikkui. Tapani ja Miika, jotka olivat olleet alaasteella parhaimpia koulukavereita, joutuivat yläasteella eri luokille. Hekin olivat saaneet yläasteelta uusia kavereita ja liikkuivat nyt heidän kanssa. Pikkuhiljaa en ollut heidänkään kanssaan enää tekemisissä ja ystävyytemme loppui siihen. Yhtäkkiä aloin huomata, että monet hyvät kaverisuhteeni olivat päättyneet, enkä ollut saanut uusia tilalle. Olin ensi kertaa hieman huolissani, mutta onneksi minulla oli vielä Marko, jonka kanssa olin ollut kaveri ekaluokasta lähtien ja Sami, joka oli sillä hetkellä paras kaverini. Hänen kanssaan pystyin puhumaan ihan kaikesta ja olimme koko ajan tekemisissä toistemme kanssa.
Kuitenkin ala-asteen lopulla ja varsinkin yläasteella asiat alkoivat muuttua, pikku hiljaa koko ajan huonompaan suuntaan. Aleksi, joka oli ollut ehkä paras kaverini monta vuotta muuttui yhtäkkiä ihan toiseksi ihmiseksi. Hän alkoi liikkua vanhempien kavereiden kanssa, eikä hän halunnut enää alkaa minua, koska olin niin penikka. Muutenkin Aleksi alkoi koulussa kiusaamaan kaikkia ja vittuilemaan kaikille. Olin menettänyt ensi kertaa hyvän ystävän, mutta en ollut vielä niin huolissani, sillä olihan minulla vielä tosi paljon kavereita. Pikku hiljaa huomasin, että kaikki muutkin alkoivat muuttua. Itselläni murrosikä ei ollut vielä alkanut ja monet haukkuivatkin minua penikaksi sun muuksi. Minua myös kiusattiin siitä, kun olin niin pieni ja jälkeenjäänyt. Kun menin kasiluokalle Juhanikin alkoi käydä juomassa ja liikkua eri porukoissa. En olisi ikinä aiemmin uskonut, että Juhani alkaisi juomaan, mutta näköjään murrosikä todella muutti ihmisiä. Juhani sai uusia kavereita, eikä häntä enää kiinnostanut pelata pihalla sählyä meidän muiden kujalaisten kanssa. Ilmeisesti se oli hänestä liian lapsellista. Aloin pikkuhiljaa olla vähemmän tekemisissä Juhanin kanssa ja yhtäkkiä en enää voinut käydä hänen ovellaan kysymässä voisiko hän alkaa minua, sillä emme olleet olleet pitkään aikaan tekemisissä ja hänellä oli nyt uudet kaverit, joiden kanssa hän liikkui. Tapani ja Miika, jotka olivat olleet alaasteella parhaimpia koulukavereita, joutuivat yläasteella eri luokille. Hekin olivat saaneet yläasteelta uusia kavereita ja liikkuivat nyt heidän kanssa. Pikkuhiljaa en ollut heidänkään kanssaan enää tekemisissä ja ystävyytemme loppui siihen. Yhtäkkiä aloin huomata, että monet hyvät kaverisuhteeni olivat päättyneet, enkä ollut saanut uusia tilalle. Olin ensi kertaa hieman huolissani, mutta onneksi minulla oli vielä Marko, jonka kanssa olin ollut kaveri ekaluokasta lähtien ja Sami, joka oli sillä hetkellä paras kaverini. Hänen kanssaan pystyin puhumaan ihan kaikesta ja olimme koko ajan tekemisissä toistemme kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.