jatkoa edelliseen

pillupoikapillu kirjoitti:

Pikkuhiljaa Samikin alkoi muuttua kusipääksi. Hänkin alkoi härnätä minua koostani ja heikkoudesta ja kaikesta mistä vaan keksi aihetta vittuiluun. Olin lainannut hänelle rahaa muutaman kympin ja yhtäkkiä hän vaan päätti, että hän ei maksa niitä. Kerran puutyöluokassa hän vain otti piponi ja uitti sitä jossain rasvassa. Sitten otin häntä rinnuksista kiinni, mutta hän isompana viskasi minut vain seinään ja nauroi. Vieressä monet muut vain katsoivat ja nauroivat. Hän jatkuvasti vittuili minulle ja jos vittuilin takaisin hän uhkasi vetää minua turpaan. En uskaltanut kertoa kenellekään, sillä oli niin noloa että paras kaverini oli yhtäkkiä vain alkanut kiusata minua. En oikein tajunnut sitä itsekään. En ollut mielestäni tehnyt hänelle mitään pahaa. Jos hän ei halunnut olla kaverini, miksei hän vain voinut antaa minun olla? Olimme alun perin menneet rippikouluun kahdestaan ja olimme silloin vielä hyvissä väleissä. Paria päivää ennen rippileiriä Sami tuli käymään luonani. Hän sanoi minulle, että aikoo mennä rippileirillä joidenkin muiden ihmisten kanssa samaan huoneeseen, eikä minun. Sitten hän nauroi ja sanoi, että kenen kans nää meinaat olla rippileirillä ja sanoi, ettei hän ainakaan meinaa olla mun kanssa siellä missään tekemisissä. Hän niin kuin toivoi, että jäisin yksin. Lähdin rippileirille tosi paskoilla fiiliksillä. Tutustuin kuitenkin siellä yhteen vanhaan tuttuuni Tuomoon ja menin hänen kanssaan samaan huoneeseen. Olin tosi iloinen, sillä en ollut jäänyt yksin. Sami ei kuitenkaan tyytynyt tähän. Joka välissä hän vittuili mulle ja puhui minusta paskaa muille ja yritti saada muutkin mua vastaan. Muilla ei varmasti olisi ollut mitään minua vastaan, mutta Sami koko ajan selitti heille, että vittu mua vituttaa tuo Jami ja vittu se on pelle jätkä sun muuta. Eräänä päivänä hän oli nakannut kenkäni metsään. Ihmettelin kun kenkääni ei löytynyt ja kun olin menossa sanomaan ohjaalalle, että kenkäni on pöllitty, Sami toi sen ja sanoi että vittu mikä pelle heti menossa juoruaan.
Rippikoulun jälkeen minulle puhkesi kauhea akne. Naamaani ilmestyi satoja finnejä viikon sisällä ja olin aivan kauhean näköinen. Olin tosi peloissani, sillä tiesin että kun menisin kouluun, siellä alkaisi hirveä vittuilu. Olin menettänyt taas yhden parhaan ystäväni ja Marko oli enää ainoa oikea kaveri, joka minulla oli jäljellä. Olin kuitenkin onnellinen Markosta, sillä olimme tekemisissä päivittäin.
No kun menin ysiluokalle siitähän se helvetti sitten alkoi. Sami oli saanut uuden syyn haukkua mua, kiusata ja vittuilla. Ja nyt se ei ollut enää ainoastaan Sami, joka kiusasi. Jouduin yleiseksi pilkan kohteeksi, kun kaikki alkoivat nimitellä finnipääksi ja rupikonnaksi ja paloautoksi. Ykskin jätkä vaan katsoi mua ja sanoi: ”Hyi vittu, onko sulla joku tauti”? Tätä haukkumista ja irvailua jatkui ihan joka päivä. Pikku hiljaa jotkut kyllästyivät siihen, mutta ei kaikki. Sami jaksoi vittuilla ja hän sanoi, etten tulisi koskaan saamaan naisia, kun oon tommonen pieni rupikonna. Vihasin Samia niin paljon kuin ihmistä voi vihata. Mua ei olisi yhtään haitannut vaikka Sami olisi kuollut. Oikeastaan olisin halunnut tappaa sen kusipään, joka teki mun elämästä helvetin. Mutta vihasin myös itseäni. Ajattelin, että ei kukaan nainen haluaisi ikinä tämmöstä heikkoa säälittävää finnipäätä, jolla on vielä psoriasis ja muuta ihottumaa ympäri kehoa. Pidin itseäni tosi rumana ja oksettavana.
Ajattelin, että jos olisin ollut isompi, olisin voinut vetää Samia ja muita kiusaajia turpaan, eikä kukaan olisi voinut vittuilla mulle. Niimpä päätin jo silloin että kun olisin kasvanut tarpeeksi pituutta, alkaisin käydä salilla ja treenaisin itseni niin voimakkaaksi, että kukaan ei voisi ikinä kiusata minua. Ajattelin myös, että treenaamalla saisin paremman kropan, enkä olisi enää niin ruma ja näin ollen joku tyttökin voisi tykätä minusta.
Marko oli kuitenkin pysynyt vielä kaverinani. Hän ei koskaan vittuillut mulle. Ysiluokan syksyllä hän oli minun ainut kaverini. Kun hän lähti syyslomalla ulkomaille, minulla ei ollut silloin ketään kaveria. Tunsin ensi kertaa oloni yksinäiseksi. Minulla ei ollut ketään kelle olisin voinut soittaa. Niimpä vietin syyslomani yksin kotona.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä