Onko teillä siistiä yleensä?

Joo-o, kyllä meillä on aina siistiä. Vaimo siis hoitaa kaiken mun työpäivistä johtuen. Olen töistä kotona aikasintaan puoli kahdeksan jälkeen illalla.
Torppa on 230 neliötä.Lapsia on kolme, neljäs tulossa. Leluille on omat paikkansa.Kyllähän niillä leikitään ja silloin voi muutama lelu olla pitkin, mutta 5 vuotias on oppinut palauttamaan edellisen lelun takaisin ennenkuin seuraava leikki alkaa. Niin ainut mitä minä teen, silloin kun vaimo käskee on mattojen ulosvienti. Tänään kun on lauantai se tarkottaa petivaatteiden tuuletusta..en tiedä miten vaimoni kaiken tämän hoitaa, mutta hyvin hoitaakin.
Sun miehes on idiootti. Jos säilytystilaa ei ole, sanot sille että antaapi luottokortin vinkua ja hommaat säilytyslaatikoita tai kaappeja. Sun varmaan tarvii miettiä joku lukujärjestys sun päiviin että ehdit tehdä hommasi? miehen kommentit on ala-arvoisia. Onko sulla liikaa paineita kaiken pärjäämisen kanssa? siltä vähän kuulosti.

Joo itse olen siivousfriikki ja haluaisin että kotona olisi aina siistiä ja puhdasta...no eihän se todellakaan käytännössä onnistu. Meillä on yksi lapsi 7kk ja pieni koira. Asumme kaksikerroksisessa omakotitalossa ja säilytystilaa on aivan liian vähän meilläkin vaikka olemme yrittäneet karsia kaiken ylimääräisen. Oikeastaan siivoan jotain jokakapäivä ja kuitenkin aika harvoin täällä olisi kaikki tiptop. Yleensä silloin on tiptop kun päätän että nyt tehdään kunnon suursiivous ja siinä mies kyllä auttaa lähes aina...tai on mukana aina jos vaan sattuu olemaan paikalla silloin. Mies tekee vuorotyötä, mutta kyllä hän osallistuu silti myös kotihommiin vaikka joskus saamme siitä silti riidan aikaiseksi vaikka ei minulla kyllä oikeasti mitään valittamista pitäisi olla. Kai täällä suht puhdasta aina on mutta sekaista tuppaa olemaan. Ymmärrän kyllä oikein hyvin sinua. Ei tarvitse kuin laittaa nlikaiset astiat pöydiltä koneeseen ja pyyhkiä pöydät ja vähän järjestellä niin kyllä siihen oma aikansa uppoaa. Vielä jos saa joka välissä juosta esim tuttia tms laittamassa vauvan suuhun. Miehesi on tuskin ainut mies kuka ei kertakaikkiaan ymmärrä paljonko lapsen hoito vie käytännössä aikaa. Olisi hyvä että hän saisi vaikka viikon olla vastuussa kaikesta mistä sinä niin eiköhän ukko huomaisi miten suuri työmäärä on. Minun mieheni sanoikin kun välillä haavelen "suurperheestä" mihin tosin ikä ei taida enää antaa toivoa, niin mieheni sanookin että kolme lasta korkeintaan on se määrä jonka hoitoon hän osallistuu. Jos haluan enemmän niin minä myös hoidan lapset. Mites sitten jos menet joskus töihin, hoidatko silloinkin kaiken myös kotona? Minä varmaan jättäisin jo nyt ukon vaatteet pesemättä ja ruuat tarjoilematta...eiköhän se ukko sitten rupeisi ainakin ne omat pyykit pyykkäämään ja lautasen saisi nenänsä eteen. Lapset ja koti on kuitenkin teidän yhteinen, miksi vain sinä joudut huolehtimaan kaikesta? No joo...tietysti siksi kun sinä saat vaan olla kotona...siis mehesi mielestä

...miehen pitäisi "katsoa" omia lapsiaan ihan ilman pyytämättäkin. Ai että hänellä löytyy oikein vapaa-aikaakin...missäs sinun vapaa-aikasi on? Luuseri koko äijä! Näytä sille vaikka tämä keskusteluketju niin jospa älyäisi missä mättää!! Meilläkin on kuvaamasi kaltaista vaikka olen todella kova siivoamaan ja haluan että on siistiä, myös mies on siiti. Tiskipöytä notkuu aina astioita ja rojua vaikka sitä tyhjennetään ja puunataan myöskin useampaan otteeseen päivän aikan. Ja muutenkin aina on kaikki hujan hajan vaikka miten siivoaisi. Taitaa teidän suhteessa mättää jokin muukin kuin pelkkä siivous. Miehesi on kyllä itsekäs tapaus!

Ootko kuullut tarinaa mummosta, joka kuolinvuoteellaan totesi että niin paljon tuli turhaa siivottua? Kyllä lasten kanssa oleminen on PALJON tärkeämpää kuin siivouksesta stressaaminen. Teillä on nyt vakavan keskustelun paikka perheessä!

Meillä on kuusi lasta: 15v, 14v, 9v, 4v, 2v ja 1v. Meillä on aika usein kaaos. Nytkin tätä kirjoittaessani lapset ottavat kaapista kertakäyttöastioita ja piirtelevät niihin. Meillä lapset saavat askarrella, touhuta ja leikkiä. Välillä sitten siivotaankin :) Meilläkin miestä häiritsee sotkuinen koti enemmän kuin minua, mutta hän on minulle aina asiallinen, eikä syyllistä.

Käytännössä meidän arki pyörii jotakuinkin näin: aamulla lähetän koululaiset ja aamupalan jälkeen siivoan keittiön. Sitten (jos ehdimme ja pakkaset sallivat) lähdemme pihalle leikkimään. Klo 12 tulemme sisälle ja lämmitän lounasta. Yleensä se on edellispäiväistä ruokaa, joskus myös lapsille pilttiä ja minulle sitten jotain salaattia. Tämän jälkeen 2v ja 1v menevät kaksostenrattaisiin ja verannalle nukkumaan. Silloin on minun lepoaikani ja 4v tietää sen. HÄn piirtelee tai leikkii ja minä saan rauhassa juoda kahvini ja lukea lehteni. Kun koululaiset saapuvat, meillä on välipalaa tarjolla. Sitten autan koululaisia läksyissä ja siivoilen kotia. Ruuan laitan noin klo 16 ja syömme koko perhe. Tämän jälkeen usein jaan lapsille kotityöt (joku siivoaa keittiön, joku vie roskat, joku siivoaa lelut lattioilta jne). Samalla koululaiset hakevat pyykkinsä kodinhoitohuoneesta.Pyykkikone ja kuivuri meillä pyörii koko ajan. Illalla usein on harrastuksia, kauppareissu, kyläilyjä tms.

Meillä ei yleensä ole siistiä. Meillä on kyllä satsattu paljon kodinhoidon helppouteen. Meillä käy siivooja pari kertaa kuussa. Meillä on robotti-imuri (jonka käyttöä ennen lattiat on koko perheen voimin tyhjennettävä papereista, kynistä, leluista, astioista, vaatteista...) Talossamme on 250 neliötä. Lelukaapeissa on lukkosysteemit, jotta kaikki lelut eivät ole leväällään koko aikaa. Annan leluja sitten tarpeen mukaan leikittäväksi. Myös vaatekaapeissa on lukot, jotta nuorimmaiset eivät levittele vaatteita. Kirjakaapissa on lukko ja sieltä saa kirjoja vain aikuisen valvonnassa. Koululaiset tietysti saavat kirjoja itse :)

Siisteyteen ja arjen sujumiseen tärkeitä seikkoja ovat tavaroiden vähyys, riittävät säilytystilat, organisointi ja riittävä lepo ja oma aika. Ja puolisoiden molemminpuolinen kunnioitus! Nyt kannattaa miehen kanssa puhua vakavasti, et nimittäin jaksa tuommoista tilannetta kauaa! Suosittelen teille jotain parisuhdeleiriä tai Toimiva Perhe -kurssia.

on ollut minun ohjenuorani aina, myös silloin kun lapset olivat pieniä. Ehkä olen tietynlainen siivousfriikki ja nautin siitä että koti on järjestyksessä. Hankalaahan se oli pienten lasten kanssa mutta kummasti se järjestys säilyi kun ei päästänyt tilannetta "räjähtämään" käsistään. Keittiö siivottiin/siivotaan aina ruokailun jälkeen ja helppoahan se on kun likaiset astiat saa piilotettu koneeseen. Koneen tyhjennän aina heti kun se on pessyt. Pyykkikone pyöri joka päivä ja aina puhtaat vaatteet kaappiin ja uudet kuivumaan. Jos puhtaat vaatteet kasaan pinoon johonkin niin äkkiä on valtava vuori vaatteita kasaantunut jonnekin nurkkaan. Tiukasti pidin siitä että jokainen toinen viikko vien matot pihalle ja siivoan kunnolla. Välillä oli tosi vaikeaa mutta lapset auttoivat parhaansa mukaan. Pienestä pitäen opetin lapset siihen, että joka ilta laitetaan lelut paikoilleen jotta aamulla koti on siisti kun herätään. Toimi hyvin kun olivat pieniä mutta nyt isompana lasten huoneet on välillä aikamoisen sekasotkun vallassa. Mutta heidän tehtävänsä on pitää huoneensa siistinä joten minä en puutu asiaan.

Oli minulla muinoin mieskin mutta ei hän koskaan tehnyt kotona mitään. Enkä edes osannut odottaa että hän osallistuisi jollain tavalla kodin- ja lastenhoitoon. Minut oli omassa lapsuudenkodissani opetettu siihen että miehille ei kuulu "akkojen hommat". Välillä kyllä hämmästelin kun tuttavaperheissä miehetkin teki kotihommia ja mietin että voiko tuollaisia miehiä todella ollakin. Onneksi olin tottunut hoitamaan yksin asioita niin eron jälkeen ei ollut ongelmia selviytyä arjesta.

Meillä 1-vuotias lapsi ja toinen tulossa. Lemmikkeinä iso koira ja paksu kissa. Muutettiin syksyllä hurjasti aiempaa isompaan taloon, jossa neliöitä noin reilu 200 (vaikea ilmoittaa täsmällisesti, koska kaikki olemassaolevat neliöt eivät ole meidän käytössä tai ovat ns. kylmillään).
Hoidan pääasiassa lapsen, ruuanlaiton/leipomisen & kattamiset ja kodin siivouksen sekä osan pyykinpesusta (mies pyykkää omat vaatteensa). Hoidan pääasiallisesti myös ruokaostokset,kodintarvikkeiden hankinnan sekä lapselle tarvittavien juttujen hankkimisen. Lämmitän asuinhuoneita kahdella tulipesällä, polttopuut tuodaan taloon eli niitä ei tarvi kantaa. Vastuu tavaroiden säilytyksestä on minulla eli kun mies tarvii jotain, kysyy missä se on. No, ollaan asuttu tässä vasta muutama kuukausi ja minä olen purkanut muuttokuormat ja tavaroiden järjestämisen, joten sekin vaikuttaa - eiköhän ukko aikaa myöten tiedä mistä löytyy talouspaperi tai laastarit...
Mies hoitaa kaikki autoihin liittyvät asiat (2 autoa), kodin ja pihan nikkarointityöt, lumityöt (iso piha plus tie, paljon aurattavaa) sekä lämmitykseen liittyvät asiat ym. omakotitalon huoltotyöt.

Koska aiempaan verrattuna asuinneliöt lisääntyi muutossa huimasti, on ollut työtä oppia uudet kodinhoitorutiinit. Alussa tuntui että kaikki on kaaosta ja esim. aamupalan laittoon meni hirveästi aikaa verrattuna aiempaan. Pieni keittiö jossa kaikki oli kätevästi käsillä vaihtui isoksi kyökiksi jossa juoksin edestakaisin kuin heikkopäinen. No, nyt niitä rutiineja on jo onneksi tullut eikä kaikkeen mene aikaa niin paljon. Siisteystasosta on ollut pakko tinkiä isompien neliöiden, muutossa "kaupanpäällisiksi" saatujen lemmikkien sekä oman väsymyksen (raskaus) vuoksi. Silti yritän pitää paikat siisteinä, periaatteella sekaista saa olla, muttei likaista (saas nähdä kunhan kurakausi koittaa...).
Esikoisemme on vielä niin pieni, ettei leikit ja lelut paljoa "sotke" paikkoja, mutta silti toteutan jo sitä käytäntöä ettei kaikki lelut ole jatkuvasti esillä. Lelut ja kirjat jaksaa 2-3 viikon varastoinnin jälkeen kiinnostaa lasta uudella tavalla, samoin ex-tempore keittiölaatikosta kaivetut kauhat ja vispilät, joilla "ostan" itselleni ns. vapaa-aikaa kahvikupposen ääreen istuakseni tai aikaa tehdäkseni jotain kotityötä.
Sekaiset paikat on minulle kauhistus, joten tavaran määrää muutenkin rajoitetaan tai käytössä on koreja, laatikoita, lipastoja ja kaappeja niiden kätkemiseksi. Kotoa opin että tiskipöytä ja keittiötasot pidetään aina siistinä. Niinpä aina ruuanlaiton/leipomisen ja viimeistään ruokailun päätteeksi käytän aikaa em. tasojen raivaukseen. Mies yleensä laittaa itse astiansa tiskikoneeseen, mutta jos näin ei ole käynyt, noottia tulee! Säännöllinen raivaus pitää keittiökamat kurissa, eikä illalla ole tiskivuorta. Tämän takia en myöskään tykkää pitää työtasoilla mitään purkkeja ja purnukoita, jottei siistiminen tule liian työlääksi. Muutenkin pyrin tekemään siivoamisesta mahdollisimman vaivatonta eli en suosi ylenmäärin koriste-esineitä ym. tavaraa joka hidastaa siivousta. Ei meillä mitenkään minimalistista ole, ei tosiaan, mutta tavaraa ei ole liikaa. Koristejuttujakin kierrätän, samoin muita esineitä - niinkuin lapsen leluja. Saa itsellekin aina jotain "uutta" kaapin perukoilta. Lemmikeillä ei ole pääsyä kodin kaikkiin tiloihin, joten karva- ja kuramäärä rajoittuu hieman.

Eli tämän pohjalta vinkkini kodin siisteyteen ovat: sen hyväksyminen ettei kaikkeen aina repeä sekä siivoamisen tekeminen mahd. helpoksi tavaraa karsimalla ja kierrättämällä. Ruokaa teen samalla periaatteella kuin joku edellä kirjoitti: silloin kun pitää saada aikaan muutakin, ruoka uuniin muhimaan vaan. Ja kunhan lapsi tuosta kasvaa, kotitöihin opettaminen. Tietenkin ikätason mukaisesti.

Meillä yksi 2v. lapsi, joka on tosi puuhakas ja oma-alotteinen (=sotkuinen ja arvaamaton). Kotimme on iso, tosi iso, mutta meillä myös sama säilytystilapuute todella huutava. Koko ajan on paikat sekaisin ja lattiat likaisina, tiskipöytä täynnä ja kaikki samat jutut... Ja kuitenkaan en minäkään sellaista "omaa aikaa" kauheasti viettele. Se nyt vaan on niin, että jos selän käännät niin aina jotain sattuu ja tapahtuu. Pesen lattiat ehkä 2-3 kertaa viikossa tässä meidän käyttökerroksessa ja next to never tuolta toisesta kerroksesta,kun ei se ole oikein kunnolla käytössäkään. pöytää siivoan aamusta iltaan ja silti se on täynnä kaikenlaista. Vieraasta varmaan näyttää, etten tee asian eteen mitään ja joskus tuntuu, ettei kannattaiskaan.

Dont worry, normaalia.

Miehesi on mielestäni kohtuuton sinua kohtaan, jos kuitenkin olet kunnollinen ja tunnollinen rakastava äiti lapsillesi. Se on hommasi. Siivous on niin toisarvoista siihen verrattuna. Tunnen näitä siivousihmeitä, mutta niiden lapset harvoin saa halia ja sylia muuten kuin ohimennen kliireessä, koska ne äidit monesti muutenkin suorittaa elämää kello ja lista kädessä.

..siistiä. Minä panostan mieluummin vaikka terveelliseen ja hyvään ruokaan ja siihen, että on muuten mukavaa. Tarkoittaen, että minullakin on mukavaa eikä jatkuvaa raatamista! Siivous ei ole ollenkaan tärkeysjärjestykseni kärjessä, tosiaankin keittiössä tulee sen sijaan vietettyä aikaa. Kun vieraita tulee niin teen pikasiivouksen: tavarat, astiat. lehdet ym. pois pöydältä, lelut lattioilta laatikkoon, että joukkoon sopii. Ajelehtivat vaatteet äkkiä muovipussiin ja komeroon piiloon ;) Paremmin meillä siivotaan viikonloppuisin kun mieskin on kotona osallistumassa, mutta kohta on taas saman näköistä kuin ei siivottu olisikaan.
Suoraan sanottuna miehesi kuulostaa aika törkeältä.

Olen avioliitossa, mutta käytännössä minä hoidan meillä kaikki siivoukset. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään himosiivoaja.

Aiemmin meillä oli paljon sotkuisempaa (sekaisempaa), mutta tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän pitää siisteydestä joten myös siivoilee jonkinverran enemmän.. Silti se on tosi ylimalkaista.. 130 neliötä on pinta-alaa yhdessä tasossa.

Keittiö on se, joka pitää olla peruskunnossa että jaksaa aamulla herätä. Illalla vähän ennen nukkumaanmenoa saa yleensä vasta virtaa tehdä siivouksen (jos mies viitsii katsoa lapsia). Päivän mittaan kertyneet astiat koneeseen ja pöytäpinnat puhtaaksi, renttujen keräämiset eteisen ja olohuoneen lattialta ja lopuksi lelut takaisin lastenhuoneeseen. Ehkä imurointi päälle. Lattioita pesen tarpeen mukaan, kuten wc:n.

Tuohon menee 15-30 minuuttia aikaa riippuen sotkun määrästä. Aika nihkeästi mies silloin lapsia katsoo, mutta olen tehnyt selväksi, että jos tahtoo että kodissa on siistiä, hän saa luvan auttaa leikittämällä sillä aikaa kahta alta 5 vuotiasta. (Vaihtoehtona on että tulee itse siivoamaan). Lastenhuoneessa siivous on yleensä lähinnä sitä, että lelut heitetään leluarkkuun tai koreihin ja imuroidaan päälle. Pölyt pyyhitään kun on tarve.

Joskus tietysti jaksaa paremmin päivän mittaan "ehkäistä" jo tulevaa sotkua, joskus taas ei ja silloin teen yleensä tuon iltasiivouksen. Aamulla on muuten ihana herätä siistin näköisessä kodissa.
Omaa aikaa (kun lapset nukkuvat) en käytä koskaan siivoamiseen. Sen verran olen itsekäs.

No jaa...Silloin kun lapset olivat pieniä ei niin siistiä ollut. Leikkiä sai myös olohuoneessa ja keittiössä joskin sieltä kerättiin aina lelut leikkien jälkeen pois, yhdessä. Olin kotiäitinä ja pyrin perussiisteydestä (= sängyt petattiin, pyykit koreissa, likaiset astiat koneessa jne.) pitämään kuitenkin kiinni. Isompia siivouksia tein silloin tällöin ja vaatimuksena oli aina miehen osallistuminen, vaikka kotiäiti olinkin. Ei se kotiäitiys isän velvollisuutta osallisuuteen mitenkään vähennä silloin kun hän on kotona.

Nykyisin kun lapset ovat jo isoja, osa aikuisiakin, meillä on siistiä. Siivous on kuitenkin vähentynyt kun ei ole niitä "sotkijoita" mutta usko tai älä, en nauti tästä siisteydestä niin paljon kuin voisi kuvitella. Lapsiperheen elämä, se hulina ja huiske, oli paljon hauskempaa ja maistui oikealta elämältä. Joten älä huolehdi turhista vaan nauti lapsistasi ja siitä elämästä jonka he tarjoavat.

Leikin varjolla voi lapsiakin opettaa siivoamaan.

Ihana ketju :D oon miettiny näitä samoja siisteysjuttuja jo pitkään. Sillon ku meillä oli vielä vaan yksi lapsi niin koti oli lähes poikkeuksetta aina todella siisti. Enkä olis uskonu että toinen lapsi saa tälläsen kaaoksen aikaan! Siis KOSKAAN ei ole siisiä enää. Noh, jos oikein rytinällä siivoan ni saatan keretä laitella lelut laatikoihin yms. ennen kun sotkeevat taas. Vartin verran pysyy paikat siistinä ja sitten on taas sama kaaos. Yritän olla ressaamatta, mut jos kavereita tulee kylään ni sillon vähän nolottaa, vaikka kaikki sanoo ettei haittaa ja ymmärtäävät että lapset sotkee.

Millähän sais noita leluja pysymään vähän tuolla lasten huoneessa paremmin? Vaikka kaikki lelut köijäisin sinne niin ei mene kun puolituntia ku esikko on raahannu ne taas ympäri kämppää. Ottaa aina jonkun, kantaa toiseen paikkaan ja hakee uuden :/ Tavaraa on ihan liikaa asunnon kokoon nähden, mutta mistään en oikein osaa luopua ku kaikki on mieleisiä leluja. Mutta kai siitä siisteydestä kerkee vielä nauttia myöhemminkin. Jos arki muuten sujuu ni ei haittaa jos on sotkusta

Juu, siis onhan teidän suhteessa paljon muutakin pielessä kuin kodin epäsiisteys.. Veikkaan ettei se edes ole syy, miksi miehesi tuollainen on, pakko vaan jotakin kautta ilmaista tyytmättömyyttään.. idioottihan tuo on, mutta kehottaisin silti menemään vaikka pariterapiaan.mielestäni tuo on melkein henkistä väkivaltaa ja alistamista.. mutta lohdutuksen sananen, en tunne yhtäkään perhettä jossa ei olisi ollut se huonoin vaihe juuri kun lapset on alle kouluikäisiä..se on rankkaa aikaa parisuhteelle ja se on vain kestettävä jos haluaa puolisonsa kanssa olla..mutta en kyllä siltikään hyväksy miehesi käytöstä.

Meilläkin mies joskus valittaa kun on sekaista mutta ei kyllä koskaan solvaa minua tai hauku kavereilleen. Olen kyllä sitä mieltä että kun olen kotona ja mies töissä, kotityöt kuuluvat minulle, MUTTA minulla on myös vapaa-aikaa oltava!eihän miehesikään tee töitä 24/7 vaan hänellä tosiaan on vapaaPÄIVIÄ (milloin sinulla on ollut?) tai edes ilta vapaata töistä.. Olenkin sanonut miehelle jos joskus valittaa kun on sekaista että en vaan ole tänään jaksanut, että mies on hyvä ja alkaa itse siivoamaan jos häiritsee.joskus on näin tehnytkin, joskus lösähtää sohvalle.
Ei mieheesi auta vaikka kuinka juttelisitte..ei tuollainen muutu ellei itse halua, sama pätee vähän joka ongelmaan.. Jos mies itse ei näe käytöksessään väärää, on turha tuhlata aikaansa juttelemiseen Toki jos mukana olisi ulkopuolinen, voisi asia mennä jakeluun mutta..eikä se auta vaikka näyttäisit hänelle tämän ketjunkin, todennäköisesti vain tuhahtaisi ja toteaisi sinun liioittelevan ja että "kun nuo ketkä vastaa, tietäsivät kuinka asiat oikeesti on." eikö niin?
Ja mitään ei saa, jollei pyydä...ei pahalla, mutta taidat olla aika sopeutuvainen ja ehkä vähän marttyyri (tunnen tyypin, olen itsekkin vähän) mutta nyt olen päättänyt etät mitään ei saa, jollei pyydä (tämän opin katsomalla linnan herran -ohjelmaa pari päivää sitten), se on vain sanottava joku ilta ukolles että lähe lasten kanssa ulos, mä siivoan nyt, tai että sinä lähdet viikonloppuna yksin kaverisi kanssa kahvittelemaan tms... Tuollainen mies ei tarjoudu vaan se on vain sanottava että näin tästä eteenpäin.. Miehesi on laiska, kuka haluaa mennä siitä mistä aita on matalin ja kun on huomannut että sinä vaan tyydyt osaasi ja hoidat kaiken niin totta helvetissä se mies on tyytyväinen! Nyt se vaan käyttää sitä hyväkseen eikä ymmärrä sitä että nyt sulla on 2 lasta huolehdittavana..Oikeastaan kolme, koska eihän tota sun miestäs aikuisenakaan voi pitää, miksi ihmeessä sinä peset miehen pyykkiä yötä myöten? Eikö mies itse osaa? Opeta hänelle..ja jos ei tajua, lopeta hänen pyykin pesu..peset vain omat ja lasten vaatteet ..huomaapahan ainakin mistä ne puhtaat vaatteet kaappiin tulee.. ehkä...

Vastauksena sinulle, meillä on AINA sekaista...siivosimme reissua varten ja kun tulimme n. klo 17 kotiin, oli illalla jo kämppä sekasin... :)
Meillä on lelut hujan hajan, pyykkivuoria puhtaita pyykkejä alakerrassa kun en ehdi/jaksa joka päivä niitä viedä kolmanteen kerrokseen...meillä ei ole kunnollisia säilytystiloja joten esim lelut on vaan epämääräsissä laatikoissa, ja siivoustarvikkeet missä sattuu.. Vaatekaappeja on liian vähän jne jne. Onneksi olemme etsimässä isompaa asuntoa, thank God!
En vain ole siivousihminen. Tuntuu että tarttisin loputtomasti una että jaksaisin kulkea rätti takataskussa.... Mua kyllä hermostuttaa se että meillä on sekaista mutta kun en jaksa niin en jaksa...

Nythän on tasa-arvon aika.
Miehesi täytyy alkaa maksamaan siivousfirmalle että he tekevät likaisen työn hänen puolestaan, pesevät hänen pyykit j atiskit. teette näin jonkun aikaa ja kaytsot tekisikö miehesi mielummin yksin sen. tuskijnpa. Joten soitto siivousfirmaan.

meilläkään ei oo todellakaan siistiä ei vaikka muutettiinkin hieman isompaan (122neliötä)itse remontoituun omakotitaloon jossa kuvittelin sitten pitäväni huushollin järjestyksessä ku kerta toimivaksi remontoitiin.. pyh...
lapset ovat 6,4,3,1 vuotiaat....

ja täytyy sanoa että oon varmaan jotenkin epäonnistunu poikien kasvatuksessa ku eivät nimittäin kerää omia hajottamiaan tavaroita ennen kuin otan jätensäkin esiin ja uhkaan heittää roskiin!!!!
ja silloin kun en tätä jaksa tehdä niin ne jäävät minun kerättäväkseni..
poojat ovat vanhimmat...
mutta tyttöni 1v ja 3v keräävät aina lelunsa ja oikein nauttivat siitä!!!
innoissaan illallakin keräävät lelut äkkiä että pääsevät hammaspesulle 3v eessä ja 1v innokkaasti perässä vaikkei välttämättä niin asiaa ymmärräkkään....

täytyy sanoa et likasta meilläkään ei ehdi olemaan juurikaan silti mutta sotkusta meillä kyllä on...

ja kyllä mie arvostelee tätä sotkua ku kotiäitinä oon...
mutta kyllä mie ennemmin oon lasten kans ulkona kaiken sen ajan mikä mulla voisi olla aikaa siivota.... tai jopa kylästellä ja kajehtia ystävieni puhtaita koteja....

siivoan joka päivä jotain mutta valmiiksi en taloa koskaan saa juuri että koko huusholli ois siisti.... mut siivoan yhen huoneen sitten imuroin sen ja moppaan jatkan seuraavana päivänä toiseen..

no vessan pesen päivittäin kiitos 4v poikani jolle tulee huteja ja 3v tyttöni erikoisen pissaamistavan pönttöön...

Minä yritän kyllä pitää kotini ainakin perus siistinä vaikka se ei oikein kunnolla aina onnistukkaan... Olen jo pitkään ollut kahden lapsen yksinhuoltaja, lapset ovat kohta 3 ja 1,5 vuotiaita... päivät kyllä tosiaankin menee yrittäessä siivota, lasten kans ollessa, ruokaa tehdessä ja kaupassa käydessä ( en omista ajokorttia joten käyn kävellen kaupassa)... mutta viihdyn kyllä itse paremmin siistissä kodissa joten yritän siivota silloin kun jaksan yleensä joka toinen päivä on pakko ainut vaan on että vaatehuoneen siivous projekti on vähän jäänyt ja sitä aina yritän vaikka hylly kerrallaan järjestellä jos on aikaa... Käytännössä mulla ei oo omaa aikaa kuin vain silloin kun tytöt nukkuu koska lapset eivät voi olla isällään ja paljon ei ole muitakaan jonne lapset saisi kovinkaan usein hoitoon... Lasten lelut on kyllä monesti levällään ja ne raivataan aina nukkumaan mennessä... minua ei haittaa se jos nyt jossain sattuu muutama leivän murunen olemaan vaikka entinen anoppi aina käydessään valittaa ku on siellä täällä jotain siivottavaa... vaan kyl mulla olis siistii oikeesti jos vaan aika riittäis...

Voin kyllä uskoa että jos puoliso arvostelee koko ajan tai tosiaan ei viitsi auttaa yhtään niin se on todella rasittavaa.... toisaalta olen tullut siihen tulokseen että on helpompi olla itse vastuussa kaikesta kuin katsoa vierestä kun toinen ei tee mitään auttaakseen ainakin oman mielenrauhan kannalta... eikä kenenkään pitäisi sietää haukkumista tai syyllistämistä... siinä vajoaa itse vain täysin alas... alkaa uskomaan perättömia sanoja jne... koska kotiäitinä ei tosiaan ole niin yksinkertaista varmasti enemmän joutuu tekemään kuin monessa työpaikassa...

Miehesi käytös kuulostaa hyvin epäreilulta sinua kohtaan. Sanoit itse, että et ole valmis jättämään miestäsi mutta ilmeisesti voit kuitenkin pahoin parisuhteessanne? Minusta miehesi kuulostaa tuon kirjoituksesi perusteella hyvin itsekeskeiseltä ja omahyväiseltä. Hän ilmeisesti asettaa itsensä jollekkin isommalle korokkeelle sinuun nähden koska on maksanut talon ja hankkii rahaa. Hän ilmeisesti ajattelee, että koska hän tuo rahat perheeseen hän saa sitten olla ns. pomo ja pomottaa sinua miten vaan. Hän siis hallitsee sinua kaiketi rahalla ja sillä, että olet taloudellisesti heikommassa asemassa kuin hän. Sinun kannaltasi hyvin ikävää jos joudut jatkuvasti tuntemaan itsesi riittämättömäksi eikä mies ole koskaan mihinkään tyytyväinen. Kyllähän nyt jokainen tarvitsee joskus hyvän sanan siellä täällä.

Minä ottaisin tuossa tilanteessa ehkä sellaisen asenteen, että no hyvä on. Minä olen tosiaan sieltä "slummista" kotoisin ja kuka ties tosiaan lähdenkin lasten kanssa tästä muualle asumaan. Kunnalta saa kyllä hyviä vuokra-asuntoja mitkä eivät ole mitään "slummeja". Miehesi tuskin pärjäisi ilman sinua kun ei ole tähänkään mennessä osallistunut lasten tai kodinhoitoon. Hän olisi varmasti ihan peukalo keskellä kämmentä. Hän vain yrittää uhota jotta saisi sinut alistetuksi.

Kuulostaa tutulta. Loppu tulikin meillä sitten kaikelle kun aloin opiskella. Räpistelin kotihommia, kävin välillä töissä ja toinen vain istui ja haukkui, kun minulla ei ollut muuta kun aikaa. Huutava ukko nurkassa lasten kiljunnan lisäksi oli vain liikaa. Puhuminen ei auttanut, hermostuminen pahensi asiaa. Keskellä yötä tuli ajateltua monesti elämää eteenpäin. Eikä siinä mittään kun remontti hommatkin rupesi jäämään sille laiskalle akalle niin pesti paikka tuli auki ukon tietämättään.
Talossa oli laiska akka, kirjoitin sen seinään lopulta.. näkevätpähän kaikki ettei tarvinnut sitä huutaa päivästä toiseen. Meillä oli nahkasohva ja toinen pää oli kulunut puhki kun isäntä siinä rentoutui raskaan työpäivän jälkeen ja heilutti kitarisojaan. Olin kaiken huipuksi pilannut hänen elämänsä, kun hänellä oli niin vaikeaa.Olin kuin yksinhuoltaja ottopojan kanssa.

Se yhteiselämä vaatii vain toisenkin panosta sen yhteisen hyvän eteen, silloin kumpikin voi ja jaksaa hyvin. En osaa sanoa millä ne miespuoliset saa tajuamaan että nainen ei ole ainoastaan se joka kannattelee sen arjen eteenpäin yksin ja toinen ottaa osaa siihen huutamalla. : (

Niillä kuvien otoilla miehesi vain todistaa sen tyhmyyden ja osoittaa ettei hänellä ole harmainta aavistustakaan mitä se normaali arki ja sen pyörittäminen tarkoittaa. Onhan se kiva että siellä on sitten niitäkin kuvia jossa isä järjestelee vaatteita yms ; )


Perhe terapeutista ehkä olisi apua, mutta siellä asiat käydään läpi vain puhumalla. Ne muutokset jääkin sitten usein miten toteutumatta.

Asun kouluikäisen lapseni kanssa rivitalo kolmiossa ja kyllä,meillä on "aina" siistiä. Siis toki hetkellisesti tulee sotkua ja sekasortoa lasten leikkien vuoksi tai kokkailun ym vuoksi enkä jaksa heti tiskata jne mutta noin yleensä ystävienikin mielestä meillä on aina tiptop.

Tosin,en ole ns. hamstraaja ja vaikka säilytystilaa on todella vähän,ei tavarat pursua kaapeista ja kaikille löytyy paikkansa. Jos ostan jotakin uutta,myyn/annan vanhan ystävilleni.

Lapsellani on se suurempi makuuhuone ja iso onkin joten hän saa huoneessaan leikkiä miten lystää,leikkii ja piirtää välillä toki esim. keittiössäkin mutta on ollut siisti pienestä asti. kouluvaatteetkin löytyy nätisti koulun jälkeen naulakosta tai kylpyhuoneesta kuivumasta.

Meillä on periaate että sotkea saa ja lapsen pitää olla lapsi,mutta on opeteltava omat jäljet korjaamaan.

Lapsesi ovat pieniä ja kyllä tuon ikäisenä meidänkin poika levitti lelunsa joka paikkaan ja annoin sen tehdäkin,oppivat kyllä pikkuhiljaa siivoamaan äidin avustuksella ja ohjauksella omiakin jälkiä. Kehun edelleen lastani huoneensa siivouksesta vaikka se hänelle onkin ihan ns. normaali arkea. Oman huoneensa sotki pienenä täysin mutta huomasi miten kurjaa oli kun ei sitten löytänyt mitään ja alkoi sitä sitten itse siivoilla. On siellä leikit nytkin levällään eilisestä mut omapa on huoneensa ja kyllä se sen taas siivoaa kun leikit vaihtuu :)

Ei todellakaan ole siistiä!Mulla on 2 lasta ja aina ollut koiria koko lasteni iän anoppini joka jo kuollut kauhistui kun lapset konttasivat koiran karvojen seas.Anoppini oli yli siisti ihminen heitä oli vain 2 ja hän siivosi joka päivä ja heillä oli kaiken maailman flunssat allergiat yms.No anoppini oli kotona kaiket päivät.Meitä oli 2 lasta 2aikuista ja 2 koiraa siivosin aina kerran viikossa ex mieheni imuroi kyllä viikollakin ei allergiaa ei kipeenä yms nyt olen yh äippä yksi lapsi kotona ja koira ei vois vähempää kiinnostaa siivous vanhemmiten olen tullut laiskemmaksi ja tietysti työtahtikin on kiristynyt mutta yritän siivota kerran viikossa ja ammatiltanikin olen siivooja en todellakaan ole mikään järjestyksen ihminen.viime vuonna olin 3 päivää töistä ppois.

Tavaranpaljous on siis suurin syy sotkuunne. Hanki muuttolaatikoita ja karsi raskaalla kädellä kaikki tarpeeton pois tieltä. Myös osa lasten leluista. Vanhat lakanat ja kulahtaneet pyyheliinat armotta laatikkoon pesuräteiksi sitä suursivousta silmälläpitäen...

Vie laatikot varastoon tai autotalliin ja merkitse sisältö. Kun jatkat jotakin lajitteluprojketia niin haet varastosta vain sen yhden laatikon. Näin minä olen tehnyt ja se toimii. Osa astioistakin on varastossa laatikossa. Kerrostaloasuntoomme ei mahdu paljoa, joten kaikki mitä ei edes joka viikko käytä on varastossa pakattuna.

ps. Älä vain sano, että varasto ja autotalli ovat jo liian täynnä... ;-)

Meillä on kaksi alle 5-vuotiasta lasta, me vanhemmat ja 75 neliön kolmio kerrostalossa. Meillä on tasan yksi pieni vaatekomero makuuhuoneiden kaapistojen lisäksi, eteisessä on hattuhyllyn päällä yksi pienempi kaappi ja yksi pariovellinen. Siinä meidän säilytystilat. Vaatekomero pursuaa aina vaatteista, siellä on likapyykit korissa, kaikki ulkovaatteet ja kengät, joita ei kyseiseen vuodenaikaan tarvita, liinavaatteet, pyyhkeet, imuri muut siivoustarvikkeet, joulukoristeet, pyykkitelineet, silityslauta... Komero tosiaan on sellainen yleisövessakopperon kokoinen ja kaikki "ylimääräinen", jota tarvitaan, mutta ei voi pitää esillä, kätketään sinne. Tavarat on niin minimissään kun olla voi ja silti loppuu tila yksinkertaisesti kesken.

Meillä se joka siivoaa, on minä. Käyn kuitenkin vuorotöissä, joka viikonpäivä vaihdellen klo 5-22 välillä, mieheni menee joka arkipäivä töihin 5.30-14. Että luulisi miehenikin osallistuvan kodin ylläpitoon, kun on "helppo" työaika. Ja kun silloin joskus yhteen muutimme, sovimme, että se joka on kotona, siivoaa. Eipä paljoa pitänyt, esikoisen jälkeen kodin pitäminen olikin minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen takia täysin ylivoimaista, mutta miestäni ei apuun kuulunut ja se kyllä näkyi kotimme kunnossa. No, masennuksesta selvisin, ja kotityöt alkoivat taas jotenkuten sujua, kun palasin töihin.

Nykyisin kun lapset keksivät välillä tyhjentää kaikki lelulaatikkonsa kerralla huoneensa lattialle, eivätkä jaksaisi siivota. Esikoinen on kuitenkin jo reilu 4-vuotias ja kuopus 3. Annan huoneen olla sellaisenaan ja sanon että jos tavarat johonkin tiettyyn aikaan mennessä eivät ole omilla paikoillaan, otan jätesäkin ja heitän kaikki lattialla olevat lelut roskiin. Muutaman kerran olen mennytkin jo tavaroita heittelemään säkkiin, mutta sitten onkin alkanut sitä siivousintoa muksuissakin. Ne tavarat, jotka jo säkkiin olivat ehtineet, olen vienyt säilöön muutamaksi viikoksi ja sitten palauttanut lelut paikoilleen vaivihkaa. Nykyisin ei tarvitse kuin muistuttaa jätesäkistä, niin lapset siivoavat lelunsa keittiötä ja olkkaria myöten, ja useimmiten jo muutaman komentamiskerran jälkeen ilman säkkiäkin... :) Ehkä se tepsisi teilläkin jo esikoiseen? Meillä kuitenkin kuopus on samaa ikää, ja on myös ymmärtänyt seurauksen. Hän on kuitenkin sen ikäinen, että voisit vaikka ottaa häntä hieman pikkuhommiin avuksi? Ei meilläkään kuitenkaan aina ole tiptop siistiä, useimmiten tarvitsen vierailtakin suunnilleen puolen tunnin varoitusajan, niin saan isoimmat sotkut ja pölypallot kuriin.

Ja kun saat siivottua kerran kunnolla, kannattaisi laatia esimerkiksi viikkoaikataulu, maanantaina pölyt imurointi, tiistaina vessa, keskiviikkona suihkuhuoneen siivous, torstaina vaikka kaikki tavarat paikoilleen, jotka ovat jääneet pyörimään ja perjantaina imurointi lattioiden pesu. Joka päivä tietysti ne tarvittavat tiskit ja pyykit ja tavaroiden vieminen pakoilleen heti kun ei enää tarvitse. Yleisestikin olen ottanut tavakseni käytännön: Tuo tullessas, vie mennessäs, ja jos jotain sotkua tapahtuu, ne kannattaa pyyhkiä ja siivota heti. Jo sekin pitää järjestyksen joten kuten yllä. Ja kyllähän se kieltämättä helpottaa kun kuopuskin tuosta vielä kasvaa ja tulee omatoimisemmaksi. Tsemppiä vaan hirmusti, suursiivouksen kun saat tehtyä, niin otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja pistät vaikka lapsille elokuvan pyörimään, kun totuttelet uuteen kodinhoitoaikatauluun! Aikaa se varmasti vie, mutta kun pidät vain päätöksestä sitkeästi kiinni ja lykkäät vaikka vain roskapussinkin isännän kouraan kun lähtee jossain käymään, niin siitäkin tulee se oma rutiini ja homma lähtee luistamaan. Mutta yhdessä päivässä se tuskin tapahtuu, pitää vaan sitkeästi jaksaa yrittää, eikä luovuttaa jos jonain päivänä jää hommia rästiin. :)

"Ja kun saat siivottua kerran kunnolla, kannattaisi laatia esimerkiksi viikkoaikataulu, maanantaina pölyt imurointi, tiistaina vessa, keskiviikkona suihkuhuoneen siivous, torstaina vaikka kaikki tavarat paikoilleen, jotka ovat jääneet pyörimään ja perjantaina imurointi lattioiden pesu. "

Tuota minäkin harrastan. Eilen siivosin keittiön kunnolla, tänään imuroin perusteellisesti joka huoneen, huomenna pesen kylpyhuoneen. Näin aina jokin paikka on siisti ja puhdas.

Kodin kyllä pystyy pitämään siistinä. Mutta minusta tuntuu että ap on niin henkisesti riekaleina monesta muusta syystä, ettei hän jaksa.

Ykkösenä: keskustelun paikka. Kysy mieheltäsi että mikä oikeus hänellä on valittaa että sinä et tee mitään, kun hän itsekään ei tee mitään.
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TARJOILE MIEHELLESI RUOKAA NAAMAN ETEEN. ÄLÄKÄ PESE HÄNEN TYÖVAATTEITAAN.

Vielä miehestäsi: Lähde viikonlopuksi jonnekin ja ole yön yli. Kerro että hän on nyt viikonlopun verran vastuussa lapsista kun kerran itse on niin paljon parempi kuin sinä, ja hänen hommansa on nyt näyttämällä vetää malliviiva siihen miten paljon kotitöitä, siivoamista, ruoanlaittoa, pyykkäämistä, lastenhoitoa jne. puolentoista vuorokauden aikana yhden aikuisen pitää selviytyä, ja sinä sitten näet että kuinka siistinä on mahdollista kämppää pitää kahden lapsen yksinhoitajana, ja pyrit sitten yhtä tehokkaaseen siivoustasoon kuin miehesi nyt näyttää mallia etkä yhtään valita jos mies sitten naljailee jos sinä et pysty samaan.

Jos mies ei suostu, muuta muualle, vaikka kuukaudeksi. Kerro että sinä perustat oman kodin jossa ei tarvitse kuunnella jatkuvasti lyttäämistä ja sellaisen ihmisen joka itsekään ei tikkua pane ristiin yhteisen kodin tai yhteisten lasten hoitoon, valitusta siitä miten sinä et siivoa.

Kyllä meillä mielestäni on. Olen siivoushullu, ja pidän siivoamisesta. Mies käy päivällä töissä, ja minä hoidan lapset ja kodin päivällä :)

Meillä ei ole siistiä eikä mielestäni tarvitsekaan.
Iltaisin ennenkuin menen itse nukkumaan kerään tavarat paikoilleen ettei tarvitse aamulla herätä sekasotkuun. Samoin täytän astian- ja pyykinpesukoneen jotka laitan heti aamusta päälle.
Aamupalan ym. jälkeen ripustan pyykit ja tyhjennän astianpesukoneen. Ulos lähtiessä ja päiväunille mennessä potkin enimmät lelut leikkipaikalle (olohuoneessa).
Yhtenä päivänä imuroin, toisena pyyhin pölyt, kolmantena moppaan kulkuväylät ja neljäntenä siivoan kylppärin ja keittiön. Kerran viikossa käymme perhekerhossa. Isompia siivouksia teen jos olen ilman nuorinta silloin kun inspiraatio iskee. Jos äiti hoitaa lapsia (ja osan kotitöistä) päivällä isä voi jatkaa töistä jotka päivällä on jäänyt kesken tai olla lasten kanssa. Tai pitää suunsa kiinni.

sairaan-hoitaja saa palkkaa ( äiti hoitaa kun lapset sairastaa ), siivooja saa palkkaa ( äiti hoitaa ),keittäjä saa palkkaa ( äiti hoitaa ),tarha-tädit saavat palkkaa
( äiti tietenkin hoitaa omat lapset )...ei jumalauta...itse olin kotona yhteensä
6 vuotta lasten kanssa ja tein kaiken...tein myös mielelläni koska ajattelen että
lapset siitä etua saavat...kunnes väsyin!! Jokin kultainen keskitie täytyy löytää.
Ennenvanhaan oli myös rankkaa mutta oli myös paremmat tukiverkot.
Sukupolvet asuivat lähekkäin ja auttoivat toisiaan.Ei ole ihme että tulee ristiriitoja jos ainoa tukiverkko on oma mies...ymmärrän että se mies ei aina ymmärrä naisen asemaa emmekä me miehen aivoituksia...se on vain hyväksyttävä että olemme erilaisia mutta arvostelua tehdystä työstä en siedä!! Jos minä teen kaikki kotihommat ja mies voi keskittyä työhönsä niin silloinhan ei kyllä todellakaan saa tulla arvostelemaan vaimoaan vaan pitäisi kiittää siitä että homma toimii.Kun itse menin töihin ja mies hoiti kotia ja lapsia niin 1 kk kuluttua tuli soitto töihin että nyt ei kestä enää!! Ai mitä? kysyin minä ..." no sitä ettei saa hetkeäkään olla rauhassa tai aloittaa jotain juttua ja tehdä loppuun "!!Niinpä...siihen loppui arvostelu minua kohtaan sillä erää! Tästä on nyt n 5 vuotta ja olen edelleen työelämässä sekä hoidan myös kodin pääsääntöisesti...täytyy ottaa uusi keskustelu.Asiat tuppaa unohtumaan näköjään.
Vähän hyppäsin näköjään asiasta toiseen...koettakaa saada selvää:)

Meillä on iso omakotitalo, lapsi 8 joista kolme vanhinta asuu omillaan. Kotona asuvat ovat 18-, 16-, 8-, 5-, ja 3-vuotiaita. Meillä on suurin piirtein aina siistiä ja ihan yksin siivoan. Mies töissä mutta jos on lasten kanssa kotona, siivoaa itsekin esim ruokailun jälkeen tiskit pois eli jälkensä ja lasten jäljet siivoaa, mutta ei muuten ole siivouksessa mukana. 18- ja 16-vuotiaat siivoavat suurin piirtein omat huoneensa, mutta muuta eivät. Joka päivä siivoan tyyliin koko ajan ja silti ehdin muutakin. En ymmärrä miten siinä ei voisi onnistua.

(ja ei emme ole lestoja vaikka lapsia paljon onkin)