On se hienoo, että me voidaan päästä medikalisoiduiksi tässä yhteiskunnassa, jossa jokseenkin kaikki muu on mätää. Sitä mä vaan, että älkää liian helposti hyväksykö tätä diagnoosia, koska kyse voi olla myös traumaperäisestä oireyhtymästä, joka on vakavampi juttu ja vaatii toisenlaista hoitoa.
Lisäks kaikki ei oo sitä miltä näyttää: Esmes minä nyt lähimmäistäni tuntien paremmin kuin kukaan shrinkki (joka kenties hakee oikeaa diagnoosia vuosikausia) näytän itse maanisvaiheen bipolaariselta vaikka olen ihan ok.
Paras neuvo mulle on ollut nuorelta lääkäriltä, että se on masennusta ja masennusta ja loppu on elämää. Teki vielä konkreettisen teon ja järkkäsi mulle kuuluvan subjektiivisen oikeuden saada tukea jatkossakin vaikeaan elämäntilanteeseen.
When there's a will, there' s a way!
Lisäks kaikki ei oo sitä miltä näyttää: Esmes minä nyt lähimmäistäni tuntien paremmin kuin kukaan shrinkki (joka kenties hakee oikeaa diagnoosia vuosikausia) näytän itse maanisvaiheen bipolaariselta vaikka olen ihan ok.
Paras neuvo mulle on ollut nuorelta lääkäriltä, että se on masennusta ja masennusta ja loppu on elämää. Teki vielä konkreettisen teon ja järkkäsi mulle kuuluvan subjektiivisen oikeuden saada tukea jatkossakin vaikeaan elämäntilanteeseen.
When there's a will, there' s a way!
Vastaukset 2
Vanhimmat
en ole enkä tule näkemään mitään aihetta tähän diagnoosiin. Toki otan sen tyytyväisenä vastaan, koska muuten ihminen jää vaille yhteiskunnan tukiverkostoa.
Tämä hoito traumaattisperäisessä jutussa on niin paljon vaativampi, että toisaalta olisi helpompi antautua ja jättää koko homma yhteiskunnan varaan, mitä minulle on ehdotettukin oman hoitoni tiimoilta. Se on ihan oikein!
Lapseni toisaalta ei olisi koskaan ajautunut taloudelliseen ahdinkoon, jos hän olisi käyttäytynyt ns. järkevästi. Ja mitä se olisi ollut?
Mulla on varaa maksaa lapsen 150 käynniltä yksityisessä, jotta työterveydenhuollon puutteet saataisiin korjatuksi. En tiedä, onko minun asiani hoitaa koko firmaa - eikä olekaan! Nehän kokevat jo sen työvoiman puutteena!
Sanon vaan, että tuohon firmaan ei ole paluuta. Ehtivät toki antaa potilaalle potkut sairausloman aikana. Voi helvetti, mitä yhteiskuntavastuuttomuutta kaiken kaikkiaan osoittaa Volvo-center Vantaa!
Olen jutellut kahden pomon kanssa ja totean, että firma ei todellakaan ole enää ns. kartalla. Pojalle piti kuulemma antaa potkut esimerkin nimissä. Mulla on lapsi, joka saa kiksit mm. toisten kanssa tiimissä oppimisesta.
Siis misä mennään?
Olen itse häirinnän ammattilainen (opettaja), mutta en missään tapauksessa hyväksyisi sitä, että työkalut olisi viety sairausloman aikana. Mulle sanottiin, että pitäisi itse selvittäää asia työkaverin kanssa.
Miksiköhän mun ei tarvii? Vaikka oon akateeminen ja häiritsemisen ammattilainen?
Onneksi en oo sairastumassa Volvo-center Vantaalla!