Korostan, etten missään nimessä halua loukata kysymykselläni ketään. Tahtoisin vain tietää, että nauttivatko bulimiaa sairastavat ihmiset oksentamisesta? Tuoko se jonkinlaista mielihyvää? Ja sitten sellainen kysymys, että kuinka pian syönnin jälkeen bulimiaa sairastava alkaa oksentaa?
Kysymys bulimiasta!
Kamilla
92200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tietenkään bulimikot eivät nauti oksentamisesta!Kuka nyt voisi siitä nauttia...?Se on aivan kauheaa,mutta ruoka on vain saatava jotenkin pois..
Mä ainakin sulkeudun vessaan siinä vaiheessa,kun tajuan että kaikki se paska mitä mä just söin,on hyvää vauhtia muuttumassa läskiksi..
olen joskus yrittänyt oksentaa, muttei se onnistunut. Pitääkö sormet työntää kurkkuun vai miten? Yksi mun kaveri saa oksennuksen tulemaan pelkällä yskimisellä.
ei mulle oksentaminen mitenkään vastenmielistä, enemmän se on helpotus päästä kaikesta siitä moskasta eroon, mitä on ahminut. Ei se nyt ehkä ihan sitä mukavintakaan touhua ole, mutta joskus oikeasti ahmin vain siksi, että saisi oksentaa. Lievittää ahdistusta...
En suosittele sulle ollenkaan, koska ahmiminen yleensä vaan pahenee oksentamisesta, ja kierre on valmis. Lisäksi oksentaminen on tosi epäterveellistä.
Ole tyytyväinen ettei sulla toimi tuo sormet kurkkuun menetelmä! Mulla ei kanssa toimi se ollenkaan, ja mulla kestikin vuosia ennen kuin opin oikean tekniikan. Eli opettelin tahdonvoimalla saamaan ne ruuat ylös.
Lisäksi pitää muistaa, että suurin osa ruuasta jää kuitenkin mahaan. Ja yli tunnin kuluttua ahmimisesta ei kannata oksentaa, koska lähes kaikki energia on jo imeytynyt ruuasta. Ite oon lihonut ihan kauheasti bulimia-aikanani, vaikka yleensä oksennankin heti ahmimisen jälkeen. En ole "tehokas", eli saan ylös vaan tietyt ruuat, enkä läheskään kaikkea niistäkään.
Oksentaminen siis EI ole laihdutuskeino. Se on kauhea riippuvuus!!! Itse teen sitä vain siksi, että olen masentunut, enkä pysty lopettamaan ahmimista. Oksentaminen helpottaa oloa, kun tuntee, ettei se kaikki moska oo jäänyt kehoon lihottamaan lisää.
Joo, mutta korostan vielä kerran, että ÄLÄ aloita!!! Oikeesti tää on helvettiä jos mikä. Bulimia on verrattavissa huume-addiktioon, sitä on hyvin vaikea lopettaa!!!
Ei se kivaa oo! Mut sillä tavalla mä kykenen tavallaan hallitsemaan itseäni ja "saattamaan asiani tasapainoon". Se voi kuulostaa todella oudolta, mut oksentaminen vie sellasta tiettyä ahdistusta pois. Mut ei se kivaa oo ku samalla tulee vatsanesteet mukana, kurkkua koskee, selkään sattuu:(
Oksentaminen tapahtuu ainakin mulla ihan heti ahmimisen jälkeen. Valmistaudun siihen jo heti ja kai jokaisella on omat keinonsa siihen. Mä voin vaan olla ilonen sun puolesta, ettet saa oksennusta tulemaan...ja voi ku mä toivoisin, ettet sitä ees yrittäis!
Kyllä, jossain määrin nautin oksentamisesta. Ahmisen jälkeen se helpottaa tukalaa oloa. Muuten sen avulla voi unohtaa/peittää masennuksen ja pahan olon. Oksennan päivän tapahtumien ja vihaanmieni ihmisten "päälle".
Ahmimista voi pitää palkintona, päivän kohokohtana. Nautinnon kruunaa oksentaminen, joka poistaa ylimääräisen paskan sisältäni.
Välihuomauteksa: en ole lihonut bulimiani aikana, paino on pysynyt samana.
Oksentamisen jälkeen oloni on kevyt, huumaava, olen tyytyväinen itseeni. Tein sen taas. Olen jumala. Ruoka, tuo pahainen pieni piru ei pystynyt taaskaan minuun!
En koe oksentamista pahana/vääränä. Tiedän tietenkin sen vaikutuksen elimistööni ja mieleeni. Pidän sitä lähinnä rentoutumisena.
On ollut toisinkin. Välillä oli kausia, jolloin bulimia oli elämäni pääsisältö. Se oli täyttä helvettiä.
Nykyisin ahmin ja samalla oksennan enää kerran viikossa. Bulmiani on tasaantunut.
mä en enää "harrasta" tota oksentelua niinkään paljon, mitä aijemmin, mutta sillon kun sitä harrastin, mä jotenkin kummallisesti nautin siitä. se oli jotenkin hirveen helpottavaa ja olo oksentamisen jälkeen oli tosiaankin ihana ja kevyt. Joskus, jos en ollut oksentanu pitkään aikaan(esim. pariin päivään), kaipasin oksentamista ja oli ihana oksentaa.
No toisaalta, joskus oksentaminen oli ihan kauheaa(varsinkin sillon alussa, kun ei osannut"sitä oikeaa tekniikkaa"). Jos ei saanut esim. mitään ulos, olin tosi pettynyt itteeni.
Mäkin luulin, että oksentelemalla laihtuu, mutta en mä ainakaan laihtunut noina aikoina, jolloin oksentelin(en kyllä lihonutkaan). Eikä sitä tosiaankaan kannata aloittaa. ei siitä ole mitään hyötyä, haittaa enemmänkin!
Oksentaminen aloitetaan kun ei enää mahdu tai syömiset on loppu.
Mielihyvä tulee siitä, että raskas olo kevenee kun vatsa tyhjenee.
Jos esität näitä kysymyksiä itseäsi varten tai jonkun kaverin puolesta, niin suosittelen ajoissa kääntymään terveydenhoitajan puheille.
Bulimia on sairaus, joka ei parane ihan itsestään.
Eikä siihen ole pillereitä tiettävästi.
Tiedät varmaan oksentamisen haitat. Minulta on mennyt lauluääni ja ääneni on muutenkin madaltunut. Hampaista on lähtenyt kiille ja melkein kaikki takahampaat on otettu pois. Kaksi hammasta edestä on korvattu tekohampailla.
Olen ollut bulimikko yli 40 vuotta. Suurimman osan ajasta en edes tiennyt olevani mitenkään sairas.
Ite oksennan kun oon ahminut itteni aivan täyteen (joskus jopa niin että mahaan sattuu eikä pääse kunnolla kävelemään). En todellakaan nauti oksentamisesta mutta se on ainut tapa saada normaali olo takas kun on niin paha olo ahmimisen jälkeen.
Niinkuin muutki tossa jo sano en suosittele tietosesti alottamaan tätä vaan välttämään viimiseen asti. Bulimikon elämä on helvettiä ja itsetunnosta ei oo enää tietookaan. Tää alko ihan kerran viikossa mut nyt tää oksentelu on lähteny ihan käsistä ja saatan oksentaa jopa 2-3 kertaa päivässä. En tosiaan haluais oksentaa vaan olla ihan normaali mutta en vaan hallihte itteeni enää sillon kun syömisen himo iskee ja sitä syömistä saattaa jatkua tunninki verran joko ajan putkella ja sitten tulee huono olo.
Tää on aivan kauheeta elämää ja en toivois tällasta kenellekkään. Itseasiassa viimeaikoina ei oo ollu enää päivääkään että en toivois kuolevani mieluummin kuin jatkavani tätä edelleen. Vaikka kuvittelis että kyllähän sitä voi hallita sitä oksentelua niin voin kokemuksesta sanoo että sitä tajuaa olevansa väärässä vasta sitte kun on jo niin syvällä tässä sairaudessa että siitä ei pääse irti.
Älkää ihmiset alottako! Tehkää ittellenne se palvelus!
Minäkin kyllä puran jotain pahasta olosta oksentamisen aikana, varsinkin jos se sujuu. Mutta useimmin se tuntuu pahalta ja on onneksi vaikeutunut. Jos aavistelee, ettei oksentaminen onnistu, se hillitsee syömistä. Nautinto tulee minulle kyllä syömisestä. Maistuu hyvälle ja tuottaa syvää mielihyvää. Oksentaminen onnistuu parhaiten heti, kun on ahminut itsensä aivan täyteen. Älkää aloittako. Yritän itsekin päästä eroon.