Tässä mietin sitä, mistä ja miten äitiys alkaa.
Monelle äitiys on lapsen ja äidin välinen suhde, joka alkaa luonnostaan, kun lapsi ilmestyy kohtuun. Lapsesta otetaan vastuu ja yleensä lasta rakastetaan alun perin.
Mukavuusaborttien teettäjät ja edistäjät väittävät, että äitiys on "valinta". Nainen voisi tällöin olla sitä mieltä, ettei suostu äidiksi ja olisi tämän mielipiteen seurauksena oikeutettu luopumaan äitiydestä surmauttamalla lapsensa. Kun kyseessä kuitenkin on elävän lapsen teilaaminen, niin voiko "äiti / äitikokelas" tehdä sellaisen ratkaisun?
Monelle äitiys on lapsen ja äidin välinen suhde, joka alkaa luonnostaan, kun lapsi ilmestyy kohtuun. Lapsesta otetaan vastuu ja yleensä lasta rakastetaan alun perin.
Mukavuusaborttien teettäjät ja edistäjät väittävät, että äitiys on "valinta". Nainen voisi tällöin olla sitä mieltä, ettei suostu äidiksi ja olisi tämän mielipiteen seurauksena oikeutettu luopumaan äitiydestä surmauttamalla lapsensa. Kun kyseessä kuitenkin on elävän lapsen teilaaminen, niin voiko "äiti / äitikokelas" tehdä sellaisen ratkaisun?
Vastaukset 18
Vanhimmat
jokaisella on oikeus päättää, haluaako lapsia vai ei, kuitenkin sen verran isosta asiasta kyse. Ne jotka haluaa lapsia, hankkikoot, ne jotka eivät, niitä ei tarvitse pakottaa hankkimaan. Ja jos pelkäät, että lapset loppuvat maailmasta, niin ei, näin ei käy, joten sun ei tarvitse huolehtia toisten aborteista
Muiden puolesta en osaa vastata, mutta itse koen äitiyteni alkaneen kun lapset syntyivät ja aloitettiin uudenlainen elämä lapsiperheenä. Äitiys on rooli; esimerkiksi töissä mä en ole työkavereilleni "äiti" vaan ammattini edustaja ja työyhteisön jäsen. Kotona taas olen ennen muuta äiti (toki myöskin puoliso), jossain muussa tilanteessa taas jonkun sisko, lapsi tms. Mulle äitiys on ollut myös tietoinen valinta jota harkitsin hyvin perusteellisesti. Olen ollut ollut oikein tyytyväinen valintaani. Näiden lisäksi pidän äitiyttä suurelta osin myös perheen sisäisenä yksityisasiana.
Ainut mitä en oikein ymmärtänyt oli tuo maininta "mukavuusaborttien teettäjistä ja edistäjistä". Mitä sinä tällä tarkoitat?
Ettäkö jonkun mielestä abortti olisi niin hauska tapahtuma että sitä varten hankkiudutaan tahallaan raskaaksi?
Tai että halutaan että mahdollisimman moni menisi aborttiin?
No, ei siitä sen enempää, mutta varsinainen kysymyksesi.
Olen itse nyt raskaana, 17 2.
Odotan vielä että "äidilliset tunteet" heräisi. Olen minä jo tuntenut miten pikkutoukka kohdussa liikkuu, vatsa näkyy jo, en voisi mitenkään enää peitellä raskauttani jne, mutta en mitenkään nauti olostani.
En tunne itseäni vielä äidiksi, enkä pysty pikkutoukkaa ajattelemaan lapsena.
Saattaa olla että kunhan seuraavassa ultrassa näkee pikkuisen kunnolla tajuaa että siinä lapseni on, tai siinä vaiheessa kun miehenikin tuntee potkut, tai sitten vasta synnytyksen jälkeen tai sitten vasta kotiutumisen jälkeen...
Tuskin on olemassakaan mikään yleispätevä kaava milloin äitiys alkaa.
Kyllähän sitä nyt jo tavallaan tuntee syyllisyyttä kun on "huono äiti" kun ei osaa raskausajasta nauttia.
Ehkä tästäkin nauttisi jos ei olisi joka päivä niin paha olo ettei pysty itse kunnolla edes syömään, ja päänsärkyä on päivittäin mutta ei saa ottaa mitään lääkkeitä mitkä oikeasti auttaisi.
Ketuttaa olla sairaslomaalla "vain" sen takia että olen raskaana.
Kylä sanoisn minäkin että äitiys on valinta. Sitä joko haluaa tai ei halua äidiksi.
Ja jos nyt tuntisi itseään äidiksi heti kun on nähnyt plussaviivan testissä, sitä tuskin lähtisi aborttia hakemaan?
äitiys on ennemminkin rooli johon kasvetaan. Harva varmaan *pim* muuttuu äidiksi, kun testi on positiivinen. Minulla on reilu puolitoistavuotias tytär ja yhäkin välillä on sellainen olo, että olenko todellakin äiti.
Ja mielestäni jokaisella on oikeus valita äitiys. Jos ei koe kykenevänsä antamaan lapselle riittävän hyviä olosuhteita kasvaa ja kehittyä, on ehkä parempi sitten valita abortti. Toivottavasti tämä valinta vain tehtäisiin aina riittävän ajoissa, ettei tarvitsisi 17 viikkoisia sikiöitä enää keskeyttää.
Jos abortti on pakko tehdä/nainen tietää että se on hänelle paras vaihtoehto (vaikka ei hyvätlä tuntuisikaan), on parempaa jos tietää mahdollisimman aikaisin että ei pysty raskauteen, synnytykseen ja lapsen pitämiseen/pois antamiseen.
Mitä aikaisemmassa vaiheessa toimenpide tehdään, sitä varmempi voi olla että alkio ei tunne siinä mitään.
Surullistahan se on, en sitä kiellä, ihannemaailmassahan lapsia tulisi vain niille jotka niitä haluavat eikä tahattomasti lapsettomia löytyisikään.
Kunnes ihannetta saavutetaan äitiys on kuitenkin naisen valinta.
Jos raskaus ja synnytys riittää äitiyteen, onko nainen joka on lapsensa antanut adoptioon äiti, vaikka hänellä ei ole lasta?
Ja eikö adoptioäiti sitten olekaan äiti kun häne ei ole lastaan synnyttänyt?
Äitiys herättää kyllä monta kysymystä kieltämättä.
Hyvä kysymys. Ensimmäisen lapsen saatua alkunsa en kokenut äidillisiä tunteita ennen kuin lapsi syntyi. En itse asiassa ihan silläkään hetkellä vielä vaan muutaman päivän päästä vasta. Siksi raskaus oli enempi pelottavaa kuin mukavaa aikaa. Tulossa oli jotain mihin en osannut valmistautua.
Toinen lapsi kun on nyt ilmoittanut tulostaan yllättävässä ja jopa epäsuotuisassa tilanteessa, niin en vain yksinkertaisesti pysty ajattelemaan aborttia vaihtoehtona. Vaikka se varmasti pelastaisi "maineeni", säästäisi sukulaisia myötähäpeältä, helpottaisi tulevaa elämääni ja jo syntyneen lapseni elämääkin, ehkä. Mutta jos ajattelee asiaa syntymättömän lapsen näkökulmasta niin hänellähän ei ole mitään mahdollisuutta säilyä hengissä jos äiti raskauden päättää keskeyttää. Eli koen että kuten pieni lapsi tarvitsee äitiä selvitäkseen hengissä niin vielä enemmän sikiö tarvitsee äitiään. Äiti voi sen tehtävän joko ottaa vastaan tai olla ottamatta. Kuten kaikissa lapsen elämänvaiheissa. Mitä pienempi lapsi on kyseessä sitä merkittävämpää se on lapselle. Syntynyttä lasta toki voi jo joku muukin kuin äiti suojella mutta syntymätöntä ei kukaan muu.
En ketään lähde tuomitsemaan abortista, asia on todella suuri ja rankka, mutta itse ajattelen että siinä tulee käytettyä aika suurta valtaa kun päättää lopettaa elämän joka ei ole vielä päivänvaloa nähnytkään.
Joten vastauksena kysymykseesi, oma näkökantani on että kyllä äitiys alkaa kun raskaus selviää naiselle. Nainen ajattelee asiaa lapsen kannalta, toki voi tulla siihenkin tulokseen ettei hänestä tämän lapsen äidiksi ole. Eli äitiydestä voi irtisanoutuakin.
Minä taas rakastuin heti monitorissa näkyvään pieneen "möykkyyn" jossa sykki sydän. Enkä tiedä miten olisin selvinnyt jos hän olisi mennyt kesken. Se rakkaus siihen vatsassa kasvavaan lapseeni oli jotain suurta ja ihanaa, rakastin olla raskaana. Sain ainokaiseni 43 vuotiaana. Lapsi on jo murkkuikäinen, terve fiksu nuori naisen alku. Ei kai ole vielä minua hävennyt, mutta voi varmaan joku päivä hävetä. Sekin aika kai tulee ja menee. Itsekkin aikoinaan äitiäni häpesin aikani, kuuluu murosikään useimmilla-menee myös ohi. Äitys on ollut ja on elämäni tarkoitus ihaninta mitä minulle koskaan on tapahtunut. Rakkaus lapseen on jotain kaunista ja selittämätöntä. Rakkaus mieheen voi loppua-vaihtua, mutta lapseen ei koskaan.
Rakkautta lapseen vai rakkautta mielikuvaan lapsesta?
Kun nyt lähdetään niistä tosiasioista, että kukaan ei tunne lasta joka on vielä syntymätön, niin voiko todella sanoa rakastavansa lasta. Ok, tietenkin voi rakastaa sikiötään tai alkiotaan, tulevaa lastaan, mutta eikö rakkauden vähimmäisvaatimus ole edes tuntea ihminen jota raskastaa?
Myöhäisimmät raskauden keskeytykset tehdään maassamme sikiödiagnostiikan perusteella. Sikiö on todettu siis vialliseksi, myös erittäin toivottuja raskauksia keskeytetään tämän perusteella. Se on selkeä merkki siitä, että ihmiset ovat rakastuneet vain mielikuvaan terveestä lapsesta, he eivät olekaan rakastuneet siihen omaan sikiöönsä...
Ssinähän sen tunnut tietävän..montko aborttia ole ottanut....et taida tietää mitä edes on rakkaus, siis platooninen rakkaus...
Platoninen rakkaus = "tarkoittaa syvää psyykkistä tai toverillista rakkautta. Sillä viitataan tyypillisesti ns. henkiseen ja epäaistilliseen rakkauteen[1]. Platonisessa suhteessa kaksi henkilöä tuntee voimakasta kiintymystä toisiaan kohtaan, mutta suhteessa ei ole eroottisia aineksia[2]. Se on tunnetta vailla seksuaalisia intressejä." http://fi.wikipedia.org/wiki/Platoninen_rakkaus
Miten tämä liittyy sen onko joutunut käymään abortissa vai ei? Aika hyvin teet lyhyestä tekstistä johtopäätöksiä muista ihmisistä.
Mutta kuten yllä lukeekin, platoniseenkin rakkauteen kuitenkin tarvitaan kahta ihmistä, äidin rakkaus sikiötä kohti on aika yksipuoleista vielä.
Tottakai sitä voi ajatella jos haluaa että tietysti se sikiö rakastaa äitiään, mutta kyllä siinä romantisoidaan raskautta jo aika lailla...
Minä olen varmaan huonoin "äiti" kun 19raskausviikolla en tunne itesäni äidiksi, en nauti raskaudestani, toivon että aika nyt kuluisi mahdolisimman nopeasti jotta elämä normalisoituisi, enkä kyllä osaa sanoa että rakastan tätä sikiötä.
Rakastan miestäni, rakastan lemmikkejäni, rakastan ystäviä ja perheenjäseniä, mutta rakastanko tätä elämänalkua sisälläni...
En.
Olisinko surullinen jos kaikki ei sujuisikaan niinkuin pitää, ja sikiölle tapahtuisi jotain pahaa?
Kyllä olisin. Enhän ikinä pääsisi tutustumaan ja rakastumaan tähän pieneen olentoon.
Mutta sinusta siis kaikkien pitäisi tuntea syvä äidinrakkautta heti kun testi näyttää plussaa?
Sinä siis olet oikea ihminen määrittelamään miten kukin rakastaa ja minkä laatuista rakkaus on. Kun et itse pysty tuntemaan mitään lastasi kohtaan. Kai sen jokainen tietää että jokainen raskaus on erilainen ja tunteet myös. Minä rakastuin siihen alkioon, sikiöön miksi vaan haluatte sitä nimittää, minulle hän oli lapsenalku .Kai sitä on naisten kanssa käyty läpi jokaisen raskaus ja synnytys ja tunteet läpi moneen kertaan. Itseasiassa rakastuin lapsenialkuun enenkuin otin edes raskaustestin.......
En minä tarkoittanut että on olemassa vain yksi tapa.
Sitä vain ihmettelin että jos joku kyseenalaista sitä rakkautta alkiota/sikiötä kohtaan, niin heti syytetään siitä että olisi abortin tehnyt?
Tottakai alkiotaan/sikiötään saa rakastaa ihan niin paljon kuin tykkää, ei se ole kenestäkään pois.
Mutta ei voi myöskään syyllistää niitä jotka eivät näin tune heti.
Et sinäkään ole "oikea ihminen määrittelamään miten kukin rakastaa ja minkä laatuista rakkaus on".
se mihin sinä sitten taas pystyit on syyllistää koska en "pysty tuntemaan mitään".
Jokainen ihminen on erilainen.
Aloitusviestiin annetut kommentit ovat sikäli kiintoisia, että niissä näkyy 33 miinusta. Näin voidaan päätellä netissä pävystävien aborttiasiamiesten ja heidän symppareidesa määrä. Tätä viestiä "mainostettiin" aborttipalstalla, joten kaikki aborttiväki on käynyt "merkkaamassa" keskustelun, joka koskee äitiyden luonnetta.
Aborttiasiamiesten määrä vastaa päivittäin mukavuusaborteissa surmautettavien lasten määrää - koululuokallista. Kyseessä on siis pikkuinen mutta ärhäkkä marginaaliryhmä.
Netissä liikkuu aborttiväkieä, joka pyrkii edistämään mukavuusabortteja synkistelemällä elämää, vähättelemällä ja pilkaamalla lasta ja rohkaisemalla epävarmoja äitejä lapsensa teilaamiseen.
Aborttipalstan nämä elämän ja järjen 30 vihollista ovat tukkineet ja sensuroivat kaikki lapsen asemaa ja abortin todellista luonnetta koskevat kirjoitukset. Yhtäkään kuvaa lapsesta abortin aikana tai sen jälkeen he eivät salli esittää.
Äitien kannattaa olla valppaana ja odottavien äitien on varottava altistumasta piskuisen aborttiväen kalmanhuuruiseen houkutteluun.
"Yhtäkään kuvaa lapsesta abortin aikana tai sen jälkeen he eivät salli esittää."
Eikös se ole ihan säännöissä kiellettyä? Aborttihan on "väkivaltainen kuolema lapselle" eli ---> - "Keskusteluissa ei saa: Linkittää tiedostoihin tai sivuille, jotka sisältävät ihmisiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa." http://www.suomi24.fi/opastus/keskustelu/ohjeet/
:)
Uskotko itsekään teksteihisi?
Jos aborttiväki on käynyt ohjeen mukaan merkkaamassa jutun sekä koti- että työ-opiskelu-hoitopaikan koneelta putoaa lukumäärä puoleen. Ehkä tämä 10-15 henkilön määrä on uskottavampi kuin 30.
Joka tapauksessa kovin pikkuinen mutta räyhäkäs aborttiporukka edistää abortteja netissä.
Antamalla linkin Väestöliiton sivuille edistää abortteja.
Sanomalla että se on naisen oikeus, jos hän niin päättää tehdä, edistää abortteja.
Sanomalla että kukaan ei voi toista pakottaa aborttiin, mutta jos nainen itse on 100%varma että abortti on huonoista ratkaisusta hänelle se paras, edistää abortteja.
Mutta juu, luuli että tässä ketjussa oli kyse äitiydestä, ja siitä miten äitiyden kokee, mutta taisin olla väärässä.
Tämäkin aloitus olikin sitten vain yksi monesta jonka toivoit johtavan "mukavuusaborttien edistäjien" haukkumiseen yleiselläkin tasolla, mutta sinun olikin pakko siihen itse ryhtyä kun kukaan ei niellyt syöttiäsi.
Se on todella harmillista jos todella uskot siihen että on olemassa ihmisiä jotka haluavat toisia houkutella aborttiin, kun luulisi että jokainen tietää että aborrti on todella epämukava toimenpide, joka vain joskus sattuu olemaan huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono.
Itse uskoisin enemmän siihen että jokainen toivoisi että nianen raskautuisi vain ja ainoastaan kun lapsi on toivottu, että abortteja ei tarvittaisi, ja että tahattomasti lapsettomia ei olisi.
Totta kai äitiys on valinta,ihan kuin isyyskin tai moni muu asia elämässä. Missään ei ole sanottu että naisen mitta on se,onko äiti vai ei.
Kukas muu sen ratkaisun tekee ellei nainen jonka sisällä alkio/sikiö on?
Mielestäni äitiys on kaikkea tuota,ihmisestä riippuen. Niin olosuhde,valinta kuin mielipidekin.
Itse olen äiti koska halusin lapsen ja halusin perhe-elämän ja olla ja elää äitinä ja kasvattaa jälkeläiseni. Olen silti myös nainen eikä äitiys määrittele koko elämääni vaikka vaikuttaakin lähes kaikkeen elämässäni.