Käsikirjoitukseni tapahtumat sijoittuvat kahteen eri aikaan (1980 ja 1960 luvuille.) Molemmissa ajoissa on sama päähenkilö. Nyt olen kertonut molempien vuosilukujen tapahtumia ensimmäisessä persoonassa (minä-muodossa.) Olisiko aivan outo ajatus, että kertoisinkin toisessa minä muodossa ja toisessa hän muodossa?
Kun ertäistä syistä tuntuu että niin pitäisi tehdä, mutta "saako" niin tehdä, olisiko sellainen tökeröä, en muista mitään kirjaa missä noin olisi...
Minä ja hän-muoto
voiko näin tehdä?
2
343
Vastaukset
- Bleach Ichigo
Onhan näitä kerronnan näkökulmia vaihdeltu 1900-luvun kirjallisuudessa runsaasti. Ajattele vaikkapa Faulknerin tuotantoa. Monissa viihderomaaneissa tämä oli hyvin suosittua aikanaan, eräänlainen trendi esim. Robbinsin tiiliskiviromaaneissa. Panu Rajalan Sydämenjäristyksessä kertojan aspekti vaihtuu, mutta sille ei ole mitään näkyvää syytä, jonka takia se vaikuttaa hieman kököltä.
Onko taiteella rajoja?
Onko taiteessa olemassa outoutta?
Tuskin. Kaikki on sallittua, jos sille löytyy dramaturginen peruste, eikö niin?
Usein näkökulmat paljastavat kausaliteettien idean. Syyn ja seurauksen - tietysti, mutta toisinaan ovela kirjailija voi ujuttaa peliin seurauksen syyn. - Hiontavaiheessa
Jos siltä tuntuu, niin luota siihen alitajunnan viestiin. Ja jos se tuntuu oudolta, niin etpä ole ainakaan varastanut ideaa keneltäkään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t917455- 373967
- 453510
- 2352793
Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐402652- 432465
- 1322391
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?292279Askanmäessä Huippu esitys
Kävimme Ystävien kanssa Askanmäen kesäteatterissa. Kaikki tykättiin esityksestä aivan valtavasti. En varmaan koko vuonna202218- 451962