Olen 24-vuotias nainen ja olen potenut pitkään vaikeaa masennusta. Viime aikoina minulla on ollut pakkoajatuksia laihtumisesta ja ruoasta, joulun jälkeen painoni on tippunut 10kg! Kuinka ylpeä olenkaan tästä vähäisestäkin pudotuksesta.
Syömisestä tulee poikkeuksetta paha olo ja huono omatunto. Joskus saatan olla useamman päivän syömättä, välillä helpotan oloani oksentamalla. En ole kertonut kenellekään tästä, pelkään että joku puuttuisi asiaan. Pelkään, etten enää laihdu. Painoni on pituuteeni nähden normaali, voin vielä huoletta laihduttaa.
Olen tällä hetkellä osastohoidossa masennukseni takia ja täällä on pakko syödä, ettei kukaan huomaa mitään. Huono omatunto vaivaa jatkuvasti.
Olenkohan ajautumassa syömishäiriöön? Hullulla tapaa toivon, että olen. Onkohan tämä vain tarvetta kontrolloida jotain, kun muita elämänalueita en hallitse masennuksen takia?
En halua apua, haluan mielipiteitä tilanteestani.
Syömisestä tulee poikkeuksetta paha olo ja huono omatunto. Joskus saatan olla useamman päivän syömättä, välillä helpotan oloani oksentamalla. En ole kertonut kenellekään tästä, pelkään että joku puuttuisi asiaan. Pelkään, etten enää laihdu. Painoni on pituuteeni nähden normaali, voin vielä huoletta laihduttaa.
Olen tällä hetkellä osastohoidossa masennukseni takia ja täällä on pakko syödä, ettei kukaan huomaa mitään. Huono omatunto vaivaa jatkuvasti.
Olenkohan ajautumassa syömishäiriöön? Hullulla tapaa toivon, että olen. Onkohan tämä vain tarvetta kontrolloida jotain, kun muita elämänalueita en hallitse masennuksen takia?
En halua apua, haluan mielipiteitä tilanteestani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni sun kannattaa oikeasti puhua jollekin, vaikka se tuntuisi aralta. Pahimmassa tapauksessa syömishäiriö (en tarkoita että sulla vielä olisi, mutta pahalta vaikuttaa) saattaa johtaa kuolemaan. Laihuus ja kuihtuneisuus ei ole kaunista, se että syö terveellisesti ja on itsevarma tekee susta kauniin :) Syömisestä voi oppia nauttimaan, ei tarvitse syödä paljoa, kunhan syö edes jonkin verran lihaa, kalaa ja kasviksia sun muita. Älä kuihduta itseäs, huomaat äkkiä ettei liika laihuus olekaan niin ihanaa kun miltä se kuulostaa, ja sitten oot jo siinä tilanteessa et on vaikea päästä pois. Nykyajan kauneusihanteet ovat suorastaan PERSEESTÄ, mielestäni hieman pullukka, luonteeltaan mukava ja itsevarma nainen on aina kauniimpi kuin anorektinen, epävarma ja kuihtunut nainen. Anoreksia on sairaus, siitä ei saa missään nimessä syyttää itseään. Puhu jollekin, on aina joku joka ymmärtää. Jos joku ei hyväksy sua sellaisena kun olet, niin painukoon sinne mistä on tullutkin, olet varmasti kaunis juuri sellasena kun oot. Sanoit viestissäs ettet halua apua, vaikka tää kuulostaa avun tyrkyttämiseltä niin kerroin vaan mielipiteeni. Voimia masennuksesta selviämiseen :)
itse puran ahdistusta syömättömyyedllä ja liikkumisella, jotenkin haluaa kiduttaa itseään nälällä ja sitten ajatukset ja ahdistus siirtyy ruokaan painoon jne...siitä saa syyn sille käsittämättömälle ahdistukselle joka kalvaa sisuksia, vaikkakin se syy piilee varmasti jossain aivan muualla. Ehkä itse teet samaa alitajuisesti? syömishäiriön riski tuossa piilee, itse kokisin sen helpotuksena, olisi joku sormella osoitettava syy kaikelle, aaa kappas sehän on syömishäiriö eikä joku mystinen ahdistus ja masennus jonka alkuperää sitten pitää kaivella jossain terapiassa, tyhmien "miltä tämä sinusta tuntuu"-kysymysten loputtomassa hornassa... aah anteeksi pientä avautumista omista asioistani :) mutta toivottavasti sait tästä edes jtn näkökulmaa omaan tilanteeseesi...