Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa??? Olen yrittäjä. Pahoinvoinnin takia olen käytännössä ihan työkyvytön. Toki minä pääsen työpaikalle ja saan ehkä jonkun puhelunkin soitettua, mutta kun oksentelen tai ainakin yökkäilen vähintään kerran tunnissa ja olo on koko ajan niin huono, että en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen, niin ei siellä töissä olosta mitään hyötyä ole. Minä kun en saa tietenkään mitään tuntipalkkaa, vaan sen mukaan, miten tulosta syntyy ja sitä ei synny.
Sairausloman kerjääminen tuntuu ihan kauhealta ja saan sitä aina kerrallaan ehkä enintään viikon, joten kohta se kerjääminen on edessä taas. Toisaalta minulla on yhdeksän päivän omavastuu (kuten yrittäjillä), joten siitä viikon sairauslomasta ei taloudellisesti ole mitään iloa. Nyt olen jo kaksi kuukautta tehnyt enemmän miinusta kuin plussaa, joten oikeasti talous alkaa olla todella kuralla. Ja kuitenkin tunnen huonoa omaatuntoa sairausloman hakemisesta. Taaskin kamppailen sen kanssa, että soitanko aamulla lääkäriin vai menenkö vain töihin. Huomisesta en saa palkkaa vaikka töihin menisinkin (ei ole asiakkaita sovittu), joten jos huomenna menen niitä sopimaan, niin sitten sairauslomalle jääminen taas tarkoittaa niiden asiakkaiden perumista ja huominen työpäivä on mennyt aivan hukkaan, niin tuskanen kuin se tulee olemaankin.
Miten te muut suhtaudutte sairauslomaan? Kuinka kauan sitä yleensä saa pahoinvoinnin takia? Kehtaako sitä hakea?
Sairausloman kerjääminen tuntuu ihan kauhealta ja saan sitä aina kerrallaan ehkä enintään viikon, joten kohta se kerjääminen on edessä taas. Toisaalta minulla on yhdeksän päivän omavastuu (kuten yrittäjillä), joten siitä viikon sairauslomasta ei taloudellisesti ole mitään iloa. Nyt olen jo kaksi kuukautta tehnyt enemmän miinusta kuin plussaa, joten oikeasti talous alkaa olla todella kuralla. Ja kuitenkin tunnen huonoa omaatuntoa sairausloman hakemisesta. Taaskin kamppailen sen kanssa, että soitanko aamulla lääkäriin vai menenkö vain töihin. Huomisesta en saa palkkaa vaikka töihin menisinkin (ei ole asiakkaita sovittu), joten jos huomenna menen niitä sopimaan, niin sitten sairauslomalle jääminen taas tarkoittaa niiden asiakkaiden perumista ja huominen työpäivä on mennyt aivan hukkaan, niin tuskanen kuin se tulee olemaankin.
Miten te muut suhtaudutte sairauslomaan? Kuinka kauan sitä yleensä saa pahoinvoinnin takia? Kehtaako sitä hakea?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun kävin työpaikkalääkärin luona.
Kynnys mennä sinne on iana ennenkin ollut aika korkealla, tuntuu että hänellä olisi asenne "mitäs nyt olet keksinyt jotta saikkuu saisit" vaikka haluaakin vain toimivan lääkityksen esim. poskiontelotulehdukseen jne..
No, nyt kuitenkin kun on selkä reisaillut ihan alusta, niin hän kirjoitti silloin heti viikon sairaslomaa.
Olin sitten viikon töissä, ja sitten iski hirveät päänsäryt, sattui niin plajon että en voinut muuta kuin oksentaa eikä panadol auttanut, kokeilin sitten panacodiakin mutta ei siitäkään apua ollut, joten ei muuta kun lääkäriin taas, ja hän kirjoitti sitten taas samantien viikon sairaslomaa, ja selitti että on todella tärkeää että lepään nyt kunnolla.
(veriarvot olikin kaikki pienessä verenkuvassa joko vähän liian korkealla tai vähän liian matalalla)
Viikkoja ei ole vielä kuin 17 2, joten tuntuuhan tämä vähän hölmöltä saikkuilla raskauden takai, mutta on se pakko myötnää että töistä ei juuri nyt tulisi juuri mitään..
Päiväkodissa töissä
ite oon ollu kaks kertaa raskaana ja molemmissa oon ollut niin pahoinvoiva etten ois voinut töissä olla (tehdashommissa). Ekalla kertaa oksensin melki 4kk päivittäin, myös töissä. Aina välin menin yrittämään töihin ja jos oli hyvä päivä jaksoin juuri ja juuri tehdä hommani vaikka koko ajan yökkäilinkin ja kävin välillä oksentamassa ja olo oli todella huono. Väliin joudun yksinkertaisesti lähtemään itkun kanssa kotiin kun en pysynyt tolpillani. Toisessa raskaudessa olin sen verran viisaampi että hain heti saikkua. Sain tietty vain eka muutamaa päivää kerralla, mutta töissä oli vaan niin mahdoton olla ja lopulta jouduin tiputukseenkin, jonka jälkeen sain suosilla 2vko sairaslomaa ja senkin jälkeen aina viikon kerralla. Kun kerran olet yrittäjä niin ymmärrän rahahuolesi, mutta suosittelen että haet reilusti sairaslomaa ja hoidat itseäsi, kyllä se siitä helpottaa ajan myötä ja jatkat sitten hommia.
Mulle aina toitotettiin että pitää syödä ja juoda vaik kuin ois paha olo, mut en vaan pystyny. Vasta tiputuksen jälkeen tajusin että se todellakin ois tärkeetä olon takia, sillä kun tulin sairaalasta, voin melki viikon ihan ok kun nestetyts oli kohdillaan ja olin saanut syötyä hyvin ja terveellisesti. Voimia ja jaksamista!!!
Itsekin huomaan, että esimerkiksi nyt, kun olen ollut vähän aikaa kotona, niin olo on huomattavasti parempi. Ei hyvä, mutta parempi, kun saa levätä aina tarpeen mukaan ja voi yrittää syödä ja juoda mahdollisimman usein. Töissähän kumpikaan noista ei onnistu. Ei tässä kunnossa silti oikein töiden tekemisestä tulisi mitään ja jos sinne menen, niin olo tietenkin pahenee heti, kun syömis- ja leporytmit eivät ole omassa vallassa.
Itse olen joskus edellisessä raskaudessa ollut tiputuksessa sairaalassa, eli tiedän senkin. Nyt se on vain äärettömän vaikeaa, kun lastenhoitoa ei ole suunniteltu miehen vuorotöihin sopivaksi. Jos siis menen sairaalaaan, niin lapsille ei ole hoitajaa. Sitä sairaalaa nimittäin kyllä jo viikko sitten ehdoteltiin, kun viimeksi sairauslomaa hain.
Mainittakoon vielä, että edellisessä raskaudessa oksentelin koko raskausajan. Silloin olin kotona hoitovapaalla, joten sairauslomaongelmia ei ollut, mutta en ihan kauheasti uskaltaisi luottaa siihen, että tämä nyt menisi neljässä kuukaudessa ohi.