Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miksi aikuisen ihmisen pitää olla näin tyhmä?

    Miksi kiusaan itseäni kuvittelemalla riviesi väleihin sanoja?
    Miksi kuvittelen tekojesi, sanojesi, ilmeidesi tarkoittavan enemmän kuin todella tarkoittavat?
    Miksi jopa hiljaisuus tai vastaamattomuus saa kuvitelmissani suurempia merkityksiä?
    Miksi sydämeni heittää edelleen pari kierrosta ympäri nähdessäni sinut?
    Miksi melkein suutelen sinua tavatessamme, ihan vain vanhasta tottumuksesta?
    Tietäisitpä miten täysi työ on hillitä itsensä, etten koskettaisi sinua ohimennen...
    Miksi kidutan itseäni kuvittelemalla asioita, joita EI OLE, eikä tule?

    Järkeni näkee sinussa hyvän ystävän, ihanan ihmisen, joka on joskus ollut enemmän. Järki tietää, että elämän valttikortit on jaettu ja nyt pelataan näillä kädessä olevilla. Ei tule mitään uutta jakoa, uutta tilaisuutta. Ei ole olemassa vaihtoehtoa " mitä jos kuitenkin...".

    Miten saisi sydänparan ja järjen synkronoitua samalle taajuudelle, jottei pieni sydän menisi ihan rikki tuhlatessaan tunteita turhaan, menetettyyn, saavuttamattomaan kohteeseen?
    1319
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    mussakin on tuota ikuisen optimistin vikaa ihmissuhteiden osalta, välillä sitä saa sitten pettyä, mutta pitkässä juoksussa tämä ominaisuus on ihan hyvä olla. aika parantaa haavat!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Marsipaanikukka kirjoitti:

    Miksi kiusaan itseäni kuvittelemalla riviesi väleihin sanoja?
    Miksi kuvittelen tekojesi, sanojesi, ilmeidesi tarkoittavan enemmän kuin todella tarkoittavat?
    Miksi jopa hiljaisuus tai vastaamattomuus saa kuvitelmissani suurempia merkityksiä?
    Miksi sydämeni heittää edelleen pari kierrosta ympäri nähdessäni sinut?
    Miksi melkein suutelen sinua tavatessamme, ihan vain vanhasta tottumuksesta?
    Tietäisitpä miten täysi työ on hillitä itsensä, etten koskettaisi sinua ohimennen...
    Miksi kidutan itseäni kuvittelemalla asioita, joita EI OLE, eikä tule?

    Järkeni näkee sinussa hyvän ystävän, ihanan ihmisen, joka on joskus ollut enemmän. Järki tietää, että elämän valttikortit on jaettu ja nyt pelataan näillä kädessä olevilla. Ei tule mitään uutta jakoa, uutta tilaisuutta. Ei ole olemassa vaihtoehtoa " mitä jos kuitenkin...".

    Miten saisi sydänparan ja järjen synkronoitua samalle taajuudelle, jottei pieni sydän menisi ihan rikki tuhlatessaan tunteita turhaan, menetettyyn, saavuttamattomaan kohteeseen?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu