Ihmettelen tätä kaikkea edelleen ja kysyn viimein:
Kertokaa, mitä kaikkea ymmärrätte itse rajaamisen tarkoittavan? En siis tarvitse linkkejä wikiin enkä muuallekaan vaan oman näkemyksenne aiheesta.
Kertokaa, mitä kaikkea ymmärrätte itse rajaamisen tarkoittavan? En siis tarvitse linkkejä wikiin enkä muuallekaan vaan oman näkemyksenne aiheesta.
Vastaukset 54
Vanhimmat
hetki sitten tuo edellisen jutun, ja ihan kokemuksesta voisin vaikka sanoa, että mitään tunteita ei kannata osoittaa, eikä henkilökohtaisia juttuja kertoa. Kannattaa pysyä tunkeilijoista henkisesti niin etäällä kuin mahdollista.
"...että mitään tunteita ei kannata osoittaa, eikä henkilökohtaisia juttuja kertoa."
Minultahan tuo onnistuu jo luonnostaan. :)
( Mitä tulee henkilökohtaisiin juttuihin, niitä rakas narskuseni on kyllä udellut sieltä ja täältä...Itse, kun en menneisyydestäni mielellään puhu. Tuntuu tietävän kohta enemmän minusta, kuin minä itse...
No mikäpä siinä, jos niin kauheasti kiinnostaa. Itseäni ei kiinnosta. )
Olen tippunut jo hieman kärryiltä mistä täällä puhutaan...Ei ehdi, eikä jaksa jokaista kommenttia lukea, joten aloitukseen en osaa sanoa mitään muuta, kuin että omat rajat on kyllä tiedossa, ja ne pysyy. Mikä ei varmaankaan tule yllätyksenä kenellekään. ;)
anteeksi :) Niillä' piruilla on tapana kaivaa tietonsa muualta. Työpaikalla se tarkoittaa, ettet voi avautua muillekaan omista asioistasi, koska muut eivät osaa olla yhtä varovaisia kuin sinä. Se tekee sinut uskomattoman yksinäiseksi kaikkien mukavien työkavereiden keskellä, mutta se voi olla työpaikkasi hinta.
Toisinsanoen mulla ei ainakaan ole mitään hävittävää... :)
Moi :) Ei minullakaan enää :)) Narsku narskuttakoon hampaitaan uusille haasteille. Uusia uhreja kyllä tulee olemaan sillä vallankäytön väline on yhä olemassa ja voi hyvin. Lisäksi polttoainetta riittää, sillä suurin osa ihmisistä rakastaa kertoa asioita itsestään ja juoruilla toisista.
Niin. Muu ketju kiistee oikesta tavasta rajata itsensä, mutta minä annoin vain yksinkertaisen, mutta kohtuullisen toimivan käytännön ohjeen.
Minulta asiat ei onnistu luonnostaan. :) Sen vuoksi olen kai ajautunut "ulkoistamaan kaikki tunteeni" näille palstoille. Tätä ei voi kehua varsinaisesti hyväksi keinoksi, sillä joskus tuntuu että saan värisemään tuhat trollia kiihkosta yht'aikaa (vai liekko yksi tuottelias duracel :) Ja sekin harmittaa, että joukkoon mahtuu niitäkin, joista alkaa pitämään.
Ja taas on tullut puhuttua sen verran itsestään, että kohta kai tämäkin nikki hylättävä bittiavaruuteen ruuaksi...
No näin :) Jokainen tyylillään. Henkilökohtaisesti en voi kärsimättä katsella taaksepäin mun "johan pomppas-rajatonta" selaushistoriaa :)
Jonkinlaista syyllisyyttä kai. Lisäksi minua alkaa ahdistamaan, jos joku käy "lähentelemään" laittaen henkilökohtaista viestiä jms. Äläkä vaan sano, että voihan niihin olla vastaamatta. Ylimitoitettua tämä minun vapauden ja riippumattomuuden tarve, mutta niin se näyttää olevan :)
Juu :\ Ongelmia riittää oli kummin hyvänsä. Onko multinikki nikin vaíhtaja? Olen luopunut nikkistä viimeistään silloin, kun se on alkanut elämään omaa elämäänsä. Se kuitenkin häivyttää minun omat jäljet pois, ja tuhoaa sen paremmin kuin yksin pystyisin. En pidä siitä, mutta hyväksyn. Hyeena muistuttaa kuitenkin aika paljon koiraa :)
http://www.youtube.com/watch?v=0aofIenb_Fs
Hmm. Mielenkiintoinen ajatus. En tiedä, mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitit, mutta sait minut ajattelemaan omaa asiaani vähän eri tavalla....Minäkin olen siviilissä minä; lähimpieni tuntema empaattinen eläinsuojelija, joka ajattelee filosofisesti ja usein......Mutta minun luomani nimimerkki "Ilkikurimus" on jotain aivan muuta....sitä eivät määrittele minun ominaisuuteni vaan tekstejäni lukevat tuntemattomat ja ymmärtämättömät, jotka erivät tajua näiden eroa...Pitäisiköhän minunkin luopua omaa elämäänsä elävästä nimimerkistä, josta on tullut minulle rasite?
Hmm. Todella hyvä pointti!
Hmm.. pissimää? :) Ei. En minä niin ajattele, mutta kun hetken vaikutelma on kuin jurohko ilme, niin mietin pitäisikö minun tulla sinne ja kutittaa sinua mahasta vai mitä? ;)
Itsensä rajaaminen on kahdensuuntaista. Näistä ensimmäinen jakautuu vielä kahteen alalajiin seuraavasti:
1. Edellä oli keskustelua työpaikkakiusaamisesta. Olkoon se esimerkkitilanne missä rajata itsensä. (1b Mahdollisesti "kiusaaja" on vain tavallinen toinen työntekijä, joka ei osaa rajata itseään.) Silloin rajaaminen tulee tehdä niin, että irvistää juuri tuskin näkyvästi vasenta suupieltään pikku hetkeksi ylöspäin, toteaa olevansa arvokkaampi kuin tuo ulkoinen, joka "kiusaajana" (1b tai "velvoitteena") uhkaa omaa hyvinvointiasi (1b asettaa koetteille tärkeysjärjestyksesi), ja pitää päänsä, viileän kohteliaasti, erityisesti korostamatta.
2. Voit myös joutua tilanteisiin, joissa oma taipumuksesi kiusaajaksi aktualisoituu. Silloin joudut rajaamaan itsesi samalla tavoin kuin tilanteessa, jossa toinen on polvillaan edessäsi ja sinulla on tappava ase kädessäsi. Joudut nöyrtymään ja luopumaan nähdessäsi itsesi ulkopuoleltasi, tuon toisen silmin. Sinä olet se heikko, sinun on kasvettava pienemmäksi. Sinun on laskettava aseesi jotta tasapaino säilyisi.
Molemmissa tilanteissa sinun on silmänräpäyksellisesti vaihdettava roolitus, johon jokin tapauksessa 1. ulkopuoleltasi (senhetkisyydestäsi) ja tapauksessa 2. sisäpuoleltasi (sisäistämästäsi menneisyydestäsi) sinua pyrkii roolittamaan. Tietoisuutesi roolitusvaateesta tulee torjua silmänräpäyksellisellä teolla: *Switch!*
Itse rajaaminen on itsensä tuntemista, vapautta ja varmuutta.
Kaikki ylläolevat vastaukset mukaan lukien, ymmärrän asian eri tavalla. Olen ehkä sitten ainut, joka on oppinut tämän taidon.
Kuten sinä sanoit, se on itsensä tuntemista, vapautta ja varmuutta, mutta käytännössä tuo on lopputulos, ei se miten rajaaminen vaatii.
Lyhyesti kuvattuna, itsensä rajaaminen on itsestään huolehtimista, tervettä itsekkyyttä, vastuun ottamista omasta itsestä. Omien tarpeiden tunnistaminen ja niistä huolehtiminen on keskeinen osa rajaamista. Muuhun ei kannata suostua - ainakaan sen vuoksi, että pelkää muiden reaktioita tai että haluaa olla toisen mieliksi. Uhrina oleminen ei ole itsensä rajaamista.
Joo näin tuo menee. Meinasin sanoa, että itsensä tunteva osaa rajata itsensä, mutta eihän se niin menekään. Toisen ihmisen pompoteltaviksi joutuu yleensä kiltit ihmiset vaikka tuntevatkin itsensä ei heillä ole tarpeeksi itsekkyyttä sanoa ei. Kun on opetettu tai luonnostaan on liian kiltti, niin rajaaminen on todella vaikeaa.
Valitettavasti uhrius on myös päämäärä.
Vähänkin asioita seuraava tietää....Uhrius on valtaa ja siksi päämäärä.
Mieti nyt vaikka poliittisia puolueita...kaikkihan ne ovat toinen toisensa uhreja kun pääsevät itse niin sanomaan....ja kukas muu uhreuden määrittelee kuin henkilö itse - eli vallankäyttäjä?
Toki politiikka ei ole ainut taho, jossa uhreilla on valtava suosio. Näin on ylt'ympäriinsä koko ylipsykologisoituneessa yhteiskunnassamme!
Temppu, harvoin pyydän mitään, mutta nyt pyydän.
Potki mua perseelle...mulla on tänään elämässäni melkoisen tärkeä päivä....Lähden suorittamaan tehtävääni nyt....
Kääk. Opeteltava uudistettuun keskustelu-ilmeeseen. Puuttuuko tästä uudesta se viestiketjun yleisnäkymä mistä näki heti kuka vastasi tai kysyi keneltä? Ainakkaan en löydä kytkintä esityksen vaihtoon..
Entä jos kymmenen ihmistä kommentoi sitä viimeistä viestiä ja sen jälkeen toistensa vastauksia..kunnon soppa ;)
Aika näyttää...pitkissä ketjuissa on kyllä hankalaa löytää eilen tai tänään tullutta kommenttia. Ehkä uudistus on vielä kesken, ja rutisen turhia :)
On siinä sekin ettei voi käsittää toisen ihmisen pahuutta ja röyhkeyttä ylittää niitä rajoja, koska itse pitää mieluummin sopivan välimatkan toiseen. Jonkunlaista sinisilmäisyyttä se kai on mut siperia opettaa. Huono puoli siinä on se, että tulee liiankin araksi ja varovaiseksi eikä luota enää ihmisiin. Toisaalta tarvitseeko sitten luottaakaan?
Tarvitseeko luottaa? Siinäpä kysymys. Ei tarvitse, ellet halua olla sille ihmiselle enempää ja halua siltä ihmiseltä kuin pinnallisen kosketuksen. Luottaa haluaa vain ihmiseen, jota rakastaa, kunnioittaa ja jonka lojaalisuutta kykenee arvostamaan.
Se luottamus syntyy ajan kanssa jos on syntyäkseen. Siksi narsistilla on niin kova kiire saada toinen uskomaan ja luottamaan ja sitoutumaan itseensä. Narsisti pelkää menettävänsä toisen joten tekee kaikkensa ettei niin kävisi. Tosi rakkaus kyllä odottaa, jos ei odota ei se ole sen arvoistakaan.
Tuosta tuli muuten mieleeni sellainenkin, että usein ne narsistisia menetelmiä käyttävät esittäessään kysymyksen, vaativat saada vastauksen heti. Siinä kohtaa piilee se vaara, että kun äkkiä vastaa jotakin, ajan kanssa tulee miettineeksi että mitä vastasi, ja kun haluaa vastata paremmin/uudelleen/perustelujen kera/tai mitä vaan, saa kyllä helposti kuulla ison liudan negatiiviseksi laskettavia ominaisuuksia itsestään.
Tuli mieleen sanasta odottaa..
Ite mieluummin vastaan heti kuin myöhemmin koska se ajatus häviää päästä lopullisesti jos odotan. Sillä ei enää ole ikäänkuin merkitystä. Sen sijaan jos vastaan heti, tulee ulos tajunnanvirtaa jota toki voi sitten muokata paremmaksi jos on tarvis. En myöskään jaarittele turhia jos ei mielessä muuta liiku, niinkuin ei useinkaan liiku :D
Vai niin, ja itsekö ajattelit että: "no, onhan tässä aikaa odotella toisen vastaamista, mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa". Mutta joo, kukaan toista kunnioittava ihminen ei anna toisen odotella vastausta ja viivytele vastauksensa kanssa. Narsistit ehdottomasti tekevät niin, eivät välitä vastata, eivät ole kuulevinaankaan, heitä ei kiinnosta ja heidän ei tarvitse vaivautua vastaamaan...
Minusta on normaalia ja kohteliasta vastata heti, eikä ylimielisesti antaa toisen odotella vastausta.
Vastauksen voi aina antaa mm; "että en tiedä", "haluan miettiä" jne..ei tarvitse jättää kokonaan vastaamatta..
Itsensä rajaamista voisi kai kuvailla myös puhumalla fyysisestä ja henkisestä reviiristä. Toisten luomia rajoja pitää kunnioittaa, sitä ennen ne rajat pitää havaita.
'Itsen' rajat...sen yli jos tulet, minuun sattuu. Rakastavaiset kaiketi avaavat toisilleen rajojaan..jonkinlainen yhteisraja...'meidän' rajat(?) :)
Juu, mutta mitäs sitten kun niitä rajoja toistuvasti loukataan ja on puolustuskyvyttömässä asemassa? Eipä siinä mitkään psykologiat silloin auta.
Jos joutuu piittaamattoman rajaloukkarin kynsiin niin sieltä on vaan päästävä lipettiin. Rajojen kunnioittamisen tärkeyttä ei kannata jäädä narsistille opettamaan.
Kullakin ihmisellä ne rajat on vähän erilaiset, toiset kestävät enemmän toiset taas eivät mitään. Joidenkin herkkänahkaisten kanssa vaan on vaikea elää, he kun ovat miinoittaneet koko minuutensa rajat, eikä heitä pääse metriäkään lähemmäs. Narsisti on juuri tälläinen, on miinoittanut itsensä ylt`ympäri, mutta toisen rajoista viis veisaa.
Eikä auta mikään miinaharava..polkua ei ole lähestyä :)
Voisiko ajatella että vahva ja rehellinen ihminen ei tarvitse rajoja? (Tai tietty sillä ne rajat on mutta pitää ne auki...sulkee ne rajat vasta kun tomppeli rajaloukkari änkee väkisin reviirille.)
tomppeli rajaloukkari,..tees vähän tilaa :))
Jokainen ihminen tarvitsee tietynlaiset rajat, mutta vahvalla itsetunnolla varustettu ihminen ei rajojaan tarvitse jatkuvasti suojella, eikä hänen tarvitse linnottautua miinoitetun alueensa sisäpuolelle vaan hän uskaltaa kohdata jokaisen ihmisen sellaisena kuin hän on.
Pääset ihan iholle, mun syleilyyni. ;)
Vanha sanonta 'parhaista ystävyksistä tulee pahimmat vihamiehet' kertoo siitä miten tärkeitä ja arvokkaita rajat on. Ihminen..rakastettu, kehen on luottanut, ja kenet on päästänyt lähelle sisintään, rajojen sisälle, sen kanssa sitten kun menee sukset ristiin niin kyllä sattuu. Ja jos toinen haluaa satuttaa, on sillä lisäaseina toisen sisimmän tunteminen.
Kyllä sen oman salatun sisimmän saa säilyttää vaikka toinen olisi kuinka rakas.
Tietty niin.
Enkä ole muusta eri mieltä kuin siitä, että itsen rajan ylitys ei välttämättä "satu", vaan se on kuin rajaloukkaus....kunnioituksen puute....pelisääntörike....Ja kertoo aina tekijästään omaa kieltään. Oikeastaan se on yksi tärkeimmistä tavoista tehdä havaintoja muista.
ei ole kyllä harmainta hajua siitä, mitä tarkoittaa itsen rajat ja miten ne syntyvät.
Narsisti ei rajoja tunne eikä luo.
vahvan ja rehellisen ihmisen ei tarvitse piitata itsestään? Huh....
You don't have the slitest idea....
Itsestä ei lakata huolehtimasta suhteessakaan....
Sieltäkään en töitä saa, vai miten se meni?
Mut täähän on oikeasti ihan universaalitason aloitus !!!!
No joo, ei välttämättä satu..ainakaan kertalaakista. Pelisääntörike on hyvä nimike, ja silleen minäkin havannoin muita(ja arvostan), millä tavalla he kohtelee mun rajojani. Otan kyllä senkin huomioon että ihminen ei välttämättä ole koskaan syventynyt koko rajojen kunnioittamis-asiaan.
Selvennän. Uskon että vahva ja rehellinen ymmärtää rajojen päälle enemmän kuin tunnepuutteellinen ja epärehellinen ihminen. Eli vahva ottaa rajat käyttöönsä tarvittaessa, epävarma linnoittautuu niihin jatkuvasti. Vahva on tavallaan vapaampi.
Sun kleinspitz antaa varmasti silittää. Mutta kohdatessaan epäilyttävän ihmisen, ottaa enemmän rajoja käyttöön, murisee ja näyttää hännällä, korvilla että näpit irti.
Tää on rajatietoa muttei silti okkultismia ;)
Vaikka kovin ihana jä älykäs onkin, ei osaa ajatella, eikä asetella rajoja sen mukaan miten itse kokee. Eikä muuten murise, vaikka vieras ihminen sitä lähestyy....Maailman helpoin koira pölliä....(tähän varmaan nyt kuuluis hymiö?)...Rotumääritelmänsä mukaan kyllä varautunut vieraita kohtaan, mutta ei päde meillä. On siis huono vahtiyksilö....Mutta ihana seurakoira!
Minä en ymmärrä vieläkään, miten tunnepuuttellinen ja epärehellinen ihminen kykenisi rajaamaan itsensä...se vaatii hyvää itsetuntemusta!
Rajojen kunnioitus johtaa luottamuksen syntymiseen....
"Luottamus on elävä tunne. Se kasvaa ihmissuhteen myötä.
Se on hauras, helposti särkyvä ja usein korjaamaton."
David Viscott
Se luottamus pitää ansaita jos sen on menettänyt.
Mielestäni luottamus ansaitaan aina. Samoin kuin kunnioitus.
Luottamuksen menettämisen jälkeen ei aina ole mahdollista ansaita sitä uudelleen...
Sen sijaan mielenkiintoista on ollut, että joku täällä pitää myös empatiaa ansaittavana....
"...Maailman helpoin koira pölliä..."
Olis ollut hymiön paikka, mutta muutenkin mua nauratti tuo lause tässä yhteydessä! :)
"Minä en ymmärrä vieläkään, miten tunnepuuttellinen ja epärehellinen ihminen kykenisi rajaamaan itsensä...se vaatii hyvää itsetuntemusta! "
Mietin itekseni sitä silleen(kin) että kun narsistia määritellään persoonana joka ei päästä toista lähelleen(henkisesti), eikä myöskään lähenny toista (pysyy kuoressaan), ja kaiken lisäksi päästää rajojensa sisään vain toisesta ihmisestä saadun hyödyn...että se narsistin itselleen tekemä rajaus on hyvin joustamaton. Elämänasennetta voisi kuvailla 'jatkuva sotatila'
Vahvalla taas asenne on sellainen elämää syleilevä, katsoo kohtaamiensa ihmisten kunnioittamiskyvyn ja luotettavuuden, ja kohdatessaan kusistin, sulkee rajansa tyylikkään rauhallisesti.
Mun mutu-juttuja siis nämä.. :)
Samaa mieltä sinun ja davidin kanssa :)
Stiller sen tiesi; mä sisältäni persun löysin...(Pekka Strengin biisin mukaan)
Ehkäpä sen luottamuksen katoaminen toiseen vahvistaa vain itseluottamusta.
Btw eikö tällä foorumilla saa enää viestejä "jonoon" niin ettei tarvitse koko ketjua kahlata läpi?
Jaaha ja tämän piti olla vastaus Ilkikurimukselle mut menikin nyt tänne.
Omien tunteiden tunnistaminen on äärettömän tärkeää.
Ettei elämä mene vain eläessä jonkun toisen tunteita, toisen ajatuksia omanaan pitäen ...
Läheisriippuvaiset eivät tunnista omia tunteitaan.
Muistutettakoon kaikkia siitä, että viha on laillista. Viha on energiaa. Vihan voi jalostaa hyötykäyttöön. Vihaa tarvitaan silloin, jos halutaan puuttua vääryyksiin ja epäkohtiin. Vihan avulla pystytään myös puolustautumaan, suojelemaan ja turvaamaan asioita.
Aggressio voi olla hyvä apu oman tahdon ilmaisussa, itsesuojelussa, puolensa pitämisessä ja joskus myös luovuuteen tarvitaan aggressiota.
Itsessään oleva viha on hyvä tunnistaa. Vihan jatkuva kieltäminen voi sairastuttaa ihmistä monella lailla fyysisesti ja henkisesti. Osissa masennuksista on kyse sisäänpäin kääntyneestä vihasta, jonka on päästävä esiin.
Viha, joka on tunnistettu, ilmaistu ja purettu ‘rakentavasti’ vapauttaa. Viha myös suojaa meitä.
Oliko vihan ilmaisu kotona kiellettyä? Siksikö sitä ei siedä? Onko siitä vaikea puhuakin? Paitsi, jos on kyseessä oma vihan purkaus?
Viha on yksi tunne muiden joukossa, kuten ovat kateus ja katkeruuskin esimerkiksi. Niihin ei pidä jäädä kiinni, mutta ne ovat olemassa joka tapauksessa. Niiden kieltäminen osoittaa huonoa itse- ja ihmistuntemusta.
Myönteisellä vihalla voimme estää ylitsemme kävelyn.
Tunteiden kieltäminen voi johtaa niiden epäsuoraan ilmaisuun, esim. henkisen väkivallan eri muotojen käyttöön: kiusaaminen, nöyryyttäminen, nujertaminen, alistaminen ..., jne.
On olemassa mm. kulttuurisesti tukahdutettua vihaa, lapsuuden tukahdutettua vihaa (ylikävely), aikuisena koettua nykyhetkeen liittyvää vihaa ...
Kannattaa tutustua johonkin alan teokseen? Aihe on laaja ja on vielä paljon, mitä vihasta tai monista muistakaan tunteista, liittyen ihmisiin, ei tiedetä.
Miten pelko lähtee pois?
On sanottava EI! On lakattava pelkäämästä pelottelijoita. Heidän valtansa sinuun loppuu, kun lakkaat pelkäämästä heitä. Pelkäämisen loppuminen voi tapahtua hetkessä asian tiedostamisesta tai se voi viedä vuoden päivät päätöksestäsi. Nouse arkuutta, pelkoa ja manipulaatiota vastaan. Sinä pystyt siihen ja sen jälkeen et päästä enää ketään, etkä koskaan hallitsemaan elämääsi ja itseäsi.
Sulje pelottelija elämänpiirisi ulkopuolelle kokonaan. Hän on menettänyt sinut ja sinä saat pikkuhiljaa elämäsi, identiteettisi ja voimasi takaisin. Itsetuntosi ja –luottamuksesi palaavat mielikuvituksen ja luovuuden kera. Tiedät jälleen, mikä on oikein ja mikä on väärin. Syntyy mielenrauhaa, joka tuo onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämääsi.
Pelolla hallitsevat eivät lopu koskaan Suomesta tai maailmasta. Joudumme aina olemaan tarkkoja ja huomioimaan uudet pelottelijat keskuudestamme sekä tekemään lopun heidän toimistaan. Mitä nopeammin se tapahtuu, sitä vähemmän kärsimystä.
Pelko vie meiltä ihmisyyden, kyvyn ajatella järkevästi, voimat ja myös käsityksen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. On sanottava EI! En voi jäädä odottamaan, että pelko hallitsee elämääni. Kaikki vaihtoehdot ovat parempia kuin pelossa eläminen . - Isabell Allende, chileläinen kirjailija -
”Mikä sen helpompaa hallita kansaa jonka mielikuvitus ja käsityskyky on muokattu hallinnon tarpeita vastaavaksi”. - Tuntematon -
Hyviä ajatuksia vihasta!
Patoutunut/patoutuva viha on pahinta laatua.
Vihan alkusyitä voi myös kysyä itseltään.
Muuten, mitä mieltä? Kun kutittaa, tekee mieli raapia. (välitön primitiivireaktio). Voi tietoisesti myös olla raapimatta, niin se kutina loppuu silti.
Voiko vihaan käyttää samaa tietoista taltuttamista? (hyväksyn vihani, minun ei tarvitse reagoida)