Lueskelin juttuja narsisteista, koska muutaman ystäväni mielestä olen ollut parisuhteessa sellaisen kanssa.
Suhteessamme ei ollut fyysistä väkivaltaa. Mies oli kyllä äärimmäisen ehdoton ja jäykkä omien mielipiteidensä kohdalla. Jos minä olin eri mieltä, olin aina väärässä ja vittuilin hänelle. Erimielisyyksien sattuessa hän piikitteli ja hakkui minua eikä koskaan pyytänyt anteeksi. Hän syytti minun olevan kykenemätön näkemään omia vikojani, vaikka olin aina sovitteleva osapuoli joka halusi tietää mitä tein väärin ja sitä kautta oppia toimimaan oikein. Koskaan hän ei auttanut minua ymmärtämään vikojani.
Jos hän muka oli narsisti, niin olenko minäkin sitten sellainen ohutnahkainen versio sellaisesta? Otan vastaan huonoa kohtelua rakastaessani ihmistä, mutta kykenen myös sanomaan mikäli joku asia tuntuu pahalta. Koitan ymmärtää toista ja löytää yhteisen sävelen kaikissa asioissa. Ei kai sellainen ole ohutnahkaisen narsistin piirre, eikö ohutnahkainen ole enemmän kynnysmaton oloinen?
Ehkä olen vain hieman sekaisin päättyneen suhteen tiimoilta. Suhteen päätteksi minut haukuttiin aika hyvin kykenemättömäksi näkemään omia vikojani jne. Ei minulle kyllä niitä kerrotukaan. Halua kehittyä ihmisenä ja koitan etsiä ne viat itsestäni. Haluaisin kuitenkin olla vain ihan tavallinen ihminen tavallisine vikoineen... mutta kyllä toisen haukut pistää miettimään että mitä vikaa itsessä oikein on.
Suhteessamme ei ollut fyysistä väkivaltaa. Mies oli kyllä äärimmäisen ehdoton ja jäykkä omien mielipiteidensä kohdalla. Jos minä olin eri mieltä, olin aina väärässä ja vittuilin hänelle. Erimielisyyksien sattuessa hän piikitteli ja hakkui minua eikä koskaan pyytänyt anteeksi. Hän syytti minun olevan kykenemätön näkemään omia vikojani, vaikka olin aina sovitteleva osapuoli joka halusi tietää mitä tein väärin ja sitä kautta oppia toimimaan oikein. Koskaan hän ei auttanut minua ymmärtämään vikojani.
Jos hän muka oli narsisti, niin olenko minäkin sitten sellainen ohutnahkainen versio sellaisesta? Otan vastaan huonoa kohtelua rakastaessani ihmistä, mutta kykenen myös sanomaan mikäli joku asia tuntuu pahalta. Koitan ymmärtää toista ja löytää yhteisen sävelen kaikissa asioissa. Ei kai sellainen ole ohutnahkaisen narsistin piirre, eikö ohutnahkainen ole enemmän kynnysmaton oloinen?
Ehkä olen vain hieman sekaisin päättyneen suhteen tiimoilta. Suhteen päätteksi minut haukuttiin aika hyvin kykenemättömäksi näkemään omia vikojani jne. Ei minulle kyllä niitä kerrotukaan. Halua kehittyä ihmisenä ja koitan etsiä ne viat itsestäni. Haluaisin kuitenkin olla vain ihan tavallinen ihminen tavallisine vikoineen... mutta kyllä toisen haukut pistää miettimään että mitä vikaa itsessä oikein on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikeaa, tosi vaikeaa. Ohutnahkainen narsisti on yleensä se alistuva ja sovintoon pyrkivä osapuoli, mutta totta sekin, että kaikessa miellyttämisyrityksessään joskus täysin sokea itselleen. Pohjimmiltaan kiltti ihminen ei ole kiltti vaan hänen tarkoituksensa ovat narsistisen itsekkäät ja kiltteys palvelee hänen omaa riittämättömyyden tunnnettaan. Ohutnahkainen narsisti haluaa omistaa ja hallita kiltteydellään, kun taas paksunahkainen tekee tuon saman olemalla ilkeä.
Lopeta vikojesi etsiminen, et pysty koskaan miellyttämään sellaista ihmistä, joka ei ymmärrä ja osaa "lukea" sinua oikein. Ehdottomuus luonteessa on tukko, josta on vaikea lähteä rakentamaan mitään positiivista ja rakentavaa. Vaikka kuinka yrittäisit selittää miten sinä asian koet ja näet, niin jos toinen ei sinua "kuule" ja "näe" vaan on itsekin täysin sokeassa pisteessä ehdottumuuksineen, niin ollaan pattitilanteessa. Joko joudut alistumaan, nöyrtymään ja aina myötäilemään toisen mieliksi tai vaan yksinkertaisesti hyväksyt sen tosiasian, että homma ei toimi eikä ole mitään syytä jatkaa, jos homma päivästä toiseen on samaa vääntöä.
Sen oikean ihmisen kanssa elämä sujuu itsekseen, eikä siinä tarvitse tunkeutua ja hyökätä toisen persoonaa kohtaan, eikä siinä tarvitse tuntea riittämättömyyden tunnetta vaan voi joka tilanteessa tuntea olevansa ymmärretty ja turvassa.