Olen aina ollut heikko ihminen henkisesti, monet kävelevät ylitseni toistuvasti eivätkä piittaa hiventäkään miltä se minusta tuntuu. Kouluaikoina olin se hiljainen tyyppi joka lukee kirjoja ja puuhailee tietokoneiden kanssa omissa oloissaan, jouduin myös kiusatuksi usein.
Toivoisin että pystyisin pitämään puoliani paremmin.
Monet naiset ovat käyttäneet minusta termejä kuten: herttainen, söpö tai jotain muuta kiltteyteen ja lempeyteen viittaavaa, ja sellainen minä olenkin kiltti ja lämminsydäminen mies. Reaalimaailmassa selviämiseen nämä ominaisuudet eivät kylläkään ole kovin hyviä, työelämässä minua on taidettu jonkin verran käyttää hyväksi kun en uskalla kovin herkästi vaatia oikeuksiani, myös ihmissuhteissa olen huomannut olevani liian herkkä olemaan toisille mieliksi.
Olen nuori mies(27) ja en ole koskaan seurustellut, ja ehkä parempi etten edes yritä ennekuin olen kasvanut vahvemmaksi ihmisenä. Eräät tuntemani naiset joista pidän ovat ehkä ilmaisseet jonkinasteista kiinnostusta minua kohtaan, tulleet esim. juttelemaan mielellään kanssani tai olen olen huomannut heidän katsovan minua pitkään toistuvasti - saattaa olla että olen tulkinnut väärinkin, voiko joku nainen todella oikeasti pitää kaltaisestani kiltistä ja herkästä miehestä? Joka tapauksessa olen kohdellut heitä ystävällisesti mutta varonut että en antaisi vääriä viestejä halukkuudesta suhteeseen, kun kerran en ole mielestäni siihen valmis, ja luultavasti päätyisin ennenpitkää naisystäväni tossun alle jos suhde syntyisi.
Kunpa olisin vähäsen narsistinen niin että en olisi niin herkkä muiden mielipiteille ja liian miellyttämishaluinen.
Olen hieman kateellinen ihmisille jotka uskaltavat sanoa suoraan mielipiteensä miettimättä miltä se muista tuntuu, tietysti toisten tunteet tulee jossain määrin ottaakin huomioon, mutta jonkinlainen tasapaino rohkean oman itsen esiintuomisen ja toisten miellyttämisen välillä olisi hyvä löytää. En pidä itseäni kovin rohkeana koska minusta tuntuu vaikealta sanoa toisille sellaista minkä tiedän ärsyttävän heitä, vaikka kyseessä olisi vain omista rajoistani ja yksityisyydestäni tai oikeuksistani kiinni pitäminen.
Viime vuosina olen jonkin verran pystynyt kehittämään itseluottamusta kun olen ollut mukana hankkeissa joissa olen hoitanut tärkeitä tehtäviä ja neuvotellut eri ihmisten kanssa hankkeiden järjestykselliseksi toteuttamiseksi yhteistyössä eri tahojen kanssa. En enää ole niin sinisilmäinen työelämässä kuin nuorempana, koska olen oppinut virheistäni.
Naisten kanssa en silti vieläkään uskalla olla kovin läheisesti tekemisissä, myönnän suoraan että minä pelkään naisia. He ovat niin kauniita, niin vahvoja, niin itsevarmoja, niin rohkeita sanomaan mitä ajattelevat ja mitä haluavat. Jos uskaltaisin antaa itseni rakastua johonkuhun niin tekisin sen varmasti 110% ja jos kävisi niin että hän jättäisikin minut niin luultavasti en kestäisi sitä ja kuolisin siihen paikkaan, minulle on siis terveellisempää olla yksin vaikka tunnenkin itseni toisinaan yksinäiseksi.
Miksi kirjoitan tämän tänne? En tiedä, ehkä haluan vain purkaa ajatuksiani ja kertoa niitä jollekulle, juttukavereita joille uskaltaisi paljastaa sisimmät ajatuksensa ei ole kovin paljoa.
Toivoisin että pystyisin pitämään puoliani paremmin.
Monet naiset ovat käyttäneet minusta termejä kuten: herttainen, söpö tai jotain muuta kiltteyteen ja lempeyteen viittaavaa, ja sellainen minä olenkin kiltti ja lämminsydäminen mies. Reaalimaailmassa selviämiseen nämä ominaisuudet eivät kylläkään ole kovin hyviä, työelämässä minua on taidettu jonkin verran käyttää hyväksi kun en uskalla kovin herkästi vaatia oikeuksiani, myös ihmissuhteissa olen huomannut olevani liian herkkä olemaan toisille mieliksi.
Olen nuori mies(27) ja en ole koskaan seurustellut, ja ehkä parempi etten edes yritä ennekuin olen kasvanut vahvemmaksi ihmisenä. Eräät tuntemani naiset joista pidän ovat ehkä ilmaisseet jonkinasteista kiinnostusta minua kohtaan, tulleet esim. juttelemaan mielellään kanssani tai olen olen huomannut heidän katsovan minua pitkään toistuvasti - saattaa olla että olen tulkinnut väärinkin, voiko joku nainen todella oikeasti pitää kaltaisestani kiltistä ja herkästä miehestä? Joka tapauksessa olen kohdellut heitä ystävällisesti mutta varonut että en antaisi vääriä viestejä halukkuudesta suhteeseen, kun kerran en ole mielestäni siihen valmis, ja luultavasti päätyisin ennenpitkää naisystäväni tossun alle jos suhde syntyisi.
Kunpa olisin vähäsen narsistinen niin että en olisi niin herkkä muiden mielipiteille ja liian miellyttämishaluinen.
Olen hieman kateellinen ihmisille jotka uskaltavat sanoa suoraan mielipiteensä miettimättä miltä se muista tuntuu, tietysti toisten tunteet tulee jossain määrin ottaakin huomioon, mutta jonkinlainen tasapaino rohkean oman itsen esiintuomisen ja toisten miellyttämisen välillä olisi hyvä löytää. En pidä itseäni kovin rohkeana koska minusta tuntuu vaikealta sanoa toisille sellaista minkä tiedän ärsyttävän heitä, vaikka kyseessä olisi vain omista rajoistani ja yksityisyydestäni tai oikeuksistani kiinni pitäminen.
Viime vuosina olen jonkin verran pystynyt kehittämään itseluottamusta kun olen ollut mukana hankkeissa joissa olen hoitanut tärkeitä tehtäviä ja neuvotellut eri ihmisten kanssa hankkeiden järjestykselliseksi toteuttamiseksi yhteistyössä eri tahojen kanssa. En enää ole niin sinisilmäinen työelämässä kuin nuorempana, koska olen oppinut virheistäni.
Naisten kanssa en silti vieläkään uskalla olla kovin läheisesti tekemisissä, myönnän suoraan että minä pelkään naisia. He ovat niin kauniita, niin vahvoja, niin itsevarmoja, niin rohkeita sanomaan mitä ajattelevat ja mitä haluavat. Jos uskaltaisin antaa itseni rakastua johonkuhun niin tekisin sen varmasti 110% ja jos kävisi niin että hän jättäisikin minut niin luultavasti en kestäisi sitä ja kuolisin siihen paikkaan, minulle on siis terveellisempää olla yksin vaikka tunnenkin itseni toisinaan yksinäiseksi.
Miksi kirjoitan tämän tänne? En tiedä, ehkä haluan vain purkaa ajatuksiani ja kertoa niitä jollekulle, juttukavereita joille uskaltaisi paljastaa sisimmät ajatuksensa ei ole kovin paljoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toi sun pelko suhteeseen hakeutumisesta mahdollisen myöhemmin seuraavan eron takia, kertoo miten vakavasta pelosta on kysymys. Pelosta on tullut sulle noidankehä. En sorru sanomaan että älä suotta pelkää, koska olet pelkoasi miettinyt ikäsi, ja olet sen ainoa asiantuntija. Suhdesoppa..ero voi tulla, ja tilastotkin puoltaa sitä mahdollisuutta, mutta toisaalta voit kohdata sen maailman ihanimman naisen, joka ymmärtää sua. Fifty-fifty..
Jotain tuonkaltaista itsekin mietiskelin, tässä maailmassa kun ei mikään oo niin varmaa kuin epävarma. Mutta jos vähänkin tuntuu ettei ole valmis niin kannattaa kuunnella sitä tunnetta ja antaa itselleen aikaa. Muuten, nostan lippistä aloittajan rehelliselle kirjoitukselle. En halunnut vastata siihen mitenkään tyhjentävästi niin jätin vastaamatta.
Jeps, kiitos ajatuksistanne.
Eihän sitä tietä vaikka jonain kauniina päivänä jonkun ehkä löytäisi tai sitten ei löydä.
Sillä aikaan varmaan täytyy vaan yrittää niistä hyvistä puolista joita on elämässä tällä hetkellä kun saa touhuilla omia juttujansa ilman että tarvitsee ottaa ketään huomioon.
Löydät vielä sen kiltin ja hellän naisen itsellesi, kun uskallat luopua vääristä ajatusmalleistasi.
Ja muista,..yksinäisyys on valinta.
Hyvää Kalevalan ja Onnin päivää...:D
t. lottis
Kiitos :-)