Taloustieteen missio on köyhyyden voittaminen maailmassa – muuta ei ole syytä hyväksyä!
Taloustieteen perustajana pidetään Adam Smithiä, joka vaikutti 1700-luvun Britanniassa. Smith kirjoitti kirjan Kansakunnan varallisuus (The Wealth of Nations) vuonna 1776. Smith määritteli markkinan kysynnän ja tarjonnan lakina. Markkinat palvelevat kansalaisia kuin 'näkymätön käsivarsi' (invisible hand) saattamalla väsymättä päivästä toiseen yhteen ostajat ja myyjät. Kaiken taloudellisen päätöksenteon perusta on jokaisen meistä käsitys omista tarpeistamme siis hyödystä, joka saamme kuluttamalla tuotteita (tai palveluita) ja tarjoamalla omaa työpanostamme yrittäjinä (pitää sisällään myös kaikki yritykset ja yhteisöt). Kun yrittäjät ovat markkinoilla avoimesti esillä tuotteittensa hintojen kautta, syntyy kilpailu, jossa menestyminen riippuu yrittäjän kyvystä tarjota ostajalle markkinakelpoinen tuote muita edullisemmin. Tämä paljon kiistelty mutta täysin välttämätön taloudellinen kilpailu on jokaisen kansalaisen, kotitalouden, yrityksen tai kansantalouden varallisuuden perusta.
Adam Smith osoitti kiistattomasti, että vapaa ulkomaankauppa johtaa kansakunnan vaurastumiseen. Järjestäytyneiden markkinoiden (organized markets) perusta on oikeudenmukainen kilpailu, joka toteutuu, kun markkinoilla on pelinsäännöt. Suomessa valtiopäivämies, kirkkoherra Anders Chydenius vaikutti kirjallaan ’Kansallinen voitto’ siihen, että Pohjanlahden (tapuli)kaupungit saivat oikeuden ulkomaankauppaan, mikä oli keskeistä niiden menestykselle 1800-luvulla. Yhdysvaltojen vuoden 1787 perustuslakiin on kirjoitettu säännöksiä elinkeinojen vapauksista. Maan talousmenestys rakentuu tähän institutionaaliseen kivijalkaan.
Käymällä ulkomaankauppaa maailman maat ovat luoneet pääosan varallisuudestaan. Kauppa on paras keino köyhyyden voittamiseksi maailmassa. Taloustiede (economics) täyttää kaikki tieteellisen tiedon kriteerit. Siitä jaetaan Nobelit kuten fysiikasta tai lääketieteestä. Taloustieteen tehtävä on edelleen entistä keskeisempi. On keksittävä keinot siihen, että maailman eri kansat pääsevät mukaan kansainväliseen kauppaan ja sitä kautta saavat kansantulonsa per henkilö nopeasti kasvu-uralle. EU:n suuri missio on panostaa avoimesti kaupan kehittämiseen maailman köyhien maiden (Least-Developed Countries) kanssa. Tässä ei olla onnistuttu ja paradoksaalista kyllä Kiina on kasvattanut kauppaansa köyhien maiden kanssa, kun EU on taantunut.
Globaalin finanssikriisin mittakaava meni yli kaiken ymmärryksen. Puuttiin suuruusluokasta, joka on 4000 miljardia dollaria (IMF), eikä tässä ole kuin välittömät tukitoimet maailman rahoitusjärjestelmän pelastamiseksi. Tämän jälkeen tulevat valtavat irtisanomiset, kun yritykset sopeuttavat toimintaansa. Monetarismi oli aikanaan tervetullut vastapaino Keynesiläiselle makropolitiikalle. Englannissa Margaret Thatcher ja Yhdysvalloisssa Ronald Reagan nostivat Milton Friedmannin kovan talouspolitiikan kaikkien tietoisuuteen. Monetaristit ovat nyt saaneet kaikkialla liian suuren vallan kansallisissa ja kansainvälisissä foorumeissa. Taloudessa tarvitaan spekulaatioita mutta finanssialan päätehtävä on aina johdannaissektorina tukea reaalitalouden kasvua. Nyt finanssiala on irronnut reaalitaloudesta ja siitä on tullut reaalitalouden riippakivi kuten Timo Hatakka kirjoitti tuoreessa kolumnissaan.
Taloustieteen perustajana pidetään Adam Smithiä, joka vaikutti 1700-luvun Britanniassa. Smith kirjoitti kirjan Kansakunnan varallisuus (The Wealth of Nations) vuonna 1776. Smith määritteli markkinan kysynnän ja tarjonnan lakina. Markkinat palvelevat kansalaisia kuin 'näkymätön käsivarsi' (invisible hand) saattamalla väsymättä päivästä toiseen yhteen ostajat ja myyjät. Kaiken taloudellisen päätöksenteon perusta on jokaisen meistä käsitys omista tarpeistamme siis hyödystä, joka saamme kuluttamalla tuotteita (tai palveluita) ja tarjoamalla omaa työpanostamme yrittäjinä (pitää sisällään myös kaikki yritykset ja yhteisöt). Kun yrittäjät ovat markkinoilla avoimesti esillä tuotteittensa hintojen kautta, syntyy kilpailu, jossa menestyminen riippuu yrittäjän kyvystä tarjota ostajalle markkinakelpoinen tuote muita edullisemmin. Tämä paljon kiistelty mutta täysin välttämätön taloudellinen kilpailu on jokaisen kansalaisen, kotitalouden, yrityksen tai kansantalouden varallisuuden perusta.
Adam Smith osoitti kiistattomasti, että vapaa ulkomaankauppa johtaa kansakunnan vaurastumiseen. Järjestäytyneiden markkinoiden (organized markets) perusta on oikeudenmukainen kilpailu, joka toteutuu, kun markkinoilla on pelinsäännöt. Suomessa valtiopäivämies, kirkkoherra Anders Chydenius vaikutti kirjallaan ’Kansallinen voitto’ siihen, että Pohjanlahden (tapuli)kaupungit saivat oikeuden ulkomaankauppaan, mikä oli keskeistä niiden menestykselle 1800-luvulla. Yhdysvaltojen vuoden 1787 perustuslakiin on kirjoitettu säännöksiä elinkeinojen vapauksista. Maan talousmenestys rakentuu tähän institutionaaliseen kivijalkaan.
Käymällä ulkomaankauppaa maailman maat ovat luoneet pääosan varallisuudestaan. Kauppa on paras keino köyhyyden voittamiseksi maailmassa. Taloustiede (economics) täyttää kaikki tieteellisen tiedon kriteerit. Siitä jaetaan Nobelit kuten fysiikasta tai lääketieteestä. Taloustieteen tehtävä on edelleen entistä keskeisempi. On keksittävä keinot siihen, että maailman eri kansat pääsevät mukaan kansainväliseen kauppaan ja sitä kautta saavat kansantulonsa per henkilö nopeasti kasvu-uralle. EU:n suuri missio on panostaa avoimesti kaupan kehittämiseen maailman köyhien maiden (Least-Developed Countries) kanssa. Tässä ei olla onnistuttu ja paradoksaalista kyllä Kiina on kasvattanut kauppaansa köyhien maiden kanssa, kun EU on taantunut.
Globaalin finanssikriisin mittakaava meni yli kaiken ymmärryksen. Puuttiin suuruusluokasta, joka on 4000 miljardia dollaria (IMF), eikä tässä ole kuin välittömät tukitoimet maailman rahoitusjärjestelmän pelastamiseksi. Tämän jälkeen tulevat valtavat irtisanomiset, kun yritykset sopeuttavat toimintaansa. Monetarismi oli aikanaan tervetullut vastapaino Keynesiläiselle makropolitiikalle. Englannissa Margaret Thatcher ja Yhdysvalloisssa Ronald Reagan nostivat Milton Friedmannin kovan talouspolitiikan kaikkien tietoisuuteen. Monetaristit ovat nyt saaneet kaikkialla liian suuren vallan kansallisissa ja kansainvälisissä foorumeissa. Taloudessa tarvitaan spekulaatioita mutta finanssialan päätehtävä on aina johdannaissektorina tukea reaalitalouden kasvua. Nyt finanssiala on irronnut reaalitaloudesta ja siitä on tullut reaalitalouden riippakivi kuten Timo Hatakka kirjoitti tuoreessa kolumnissaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.