Ajattelin kertoa oman tarinani jos se vaikka antaisi toivoa muille raha-ongelmissa kieriskeleville.
Olen reilu parikymppinen nuori nainen ja
itse velkaannuin muutama vuosi sitten, pienyrittäjänä sairastuin monta kertaa peräkkäin ja otin lisää ja lisää lainaa jotta selviäisin laskuista, vuokrista ja elämisestä ylipäätään. Ajatuksena että "äkkiä tästä tienaamaan taas päästään ja saadaan asiat järjestykseen". No, eivät ne sairastelut siihen loppuneetkaan vaan tuli kaksi uutta tapaturmaa melkein peräjälkeen. Lainahanat tietenkin katkesivat koska tuloja minulle ei paljoakaan tullut ja velkaantuminen jatkui. Epätoivoisena (ja typeränä) tekona vielä muutama pikavippi ja kuoppa olikin kaivettu.
Tervehdyin, pääsin työelämään takaisin, mutta asiakkaita oli kaikonnut pitkien sairasteluiden myötä. Joten tulot olivat pienet ja laskuja erittäin suuri summa kuukausittain maksettavaksi. Makselin niitä kykyjeni mukaan, tärkeimpänä pidin aina kuitenkin vuokraa ja puhelinlaskuja. Loput sitten jäivät taas rästiin. Korkoja kasvoi, summat suureni...Tilanne oli epätoivoinen. Henk.koht luottotietoni sain pidettyä mutta yritykselleni tuli muutama trattamerkintä. Yöunet meni, ruoka ei maistunut, itkuisuutta, jatkuva stressi ja jännite päällä...elin kuin unessa.
Sitten tuli stoppi, olin sairastelun ja stressin myötä loppuunpalamisen partaalla ja tällöin läheiseni myös puuttuivat asiaan. Pankissa pitkät tovit juteltuani sain muutaman tonnin lainan kahta takaajaa vastaan (vanhempani) ja sain myöskin uuden työpaikan jossa vakituiset tulot. Oli suuri päätös minulle lopettaa yrittäjyys...
Edelleenkin minulla on tuon lainan lisäksi laskuja muutamilla perintätoimistolla. Maksusuunnitelmat tehtynä ja kuukaudessa joudun melkoisia summia maksamaan jotta saan laskuni sileäksi. Palkka ei ehdi kauaa viereksiä tilillä laskupinoa läpi käydessä enkä mitään hankintoja itselleni ole kuukausiin tehnyt. Loppurahoilla ostan ruokaa ja kituuttelen kuun loppuun uutta palkkaa odotellessa.
Kuitenkin nyt kaikki on järjestyksessä, eli tiedän tasan tarkkaan kuukausittaiset menot ja oman velkasummani. Pahimmassa vaiheessa kaikki olivat levällään eikä tietoa mistä alottaisi maksamaan. Nyt pystyn nukkumaan yöni rauhassa ja vaikka tiukkaa onkin niin olen onnellinen että olen kyennyt nousemaan suosta mihin omaa tyhmyyttäni monien sattumien jälkeen jouduin.
Vinkiksi siis velkaantuneille että viheltäkää peli poikki tarpeeksi ajoissa. Itse tein sen viimeisenä mahdollisena hetkenä. Vaikka ahdistaisi tarkistella omaa tilannettaan niin tehkää se. Helpompi se on kuitenkin kohdata todellisuus nyt, ennemmin tai myöhemmin se on kuitenkin tehtävä. Puhukaa läheisillenne, vaikka hävettäisi niin älkää miettikö näitä asioita yksin. Itse sain voimaa apua läheisiltäni. Ei maailma näihin asioihin romahda, nauttikaa luonnosta, auringosta. Pitäkää huolta itsestänne niin saatte lisää voimia asioiden hoitamiseen.
Olen reilu parikymppinen nuori nainen ja
itse velkaannuin muutama vuosi sitten, pienyrittäjänä sairastuin monta kertaa peräkkäin ja otin lisää ja lisää lainaa jotta selviäisin laskuista, vuokrista ja elämisestä ylipäätään. Ajatuksena että "äkkiä tästä tienaamaan taas päästään ja saadaan asiat järjestykseen". No, eivät ne sairastelut siihen loppuneetkaan vaan tuli kaksi uutta tapaturmaa melkein peräjälkeen. Lainahanat tietenkin katkesivat koska tuloja minulle ei paljoakaan tullut ja velkaantuminen jatkui. Epätoivoisena (ja typeränä) tekona vielä muutama pikavippi ja kuoppa olikin kaivettu.
Tervehdyin, pääsin työelämään takaisin, mutta asiakkaita oli kaikonnut pitkien sairasteluiden myötä. Joten tulot olivat pienet ja laskuja erittäin suuri summa kuukausittain maksettavaksi. Makselin niitä kykyjeni mukaan, tärkeimpänä pidin aina kuitenkin vuokraa ja puhelinlaskuja. Loput sitten jäivät taas rästiin. Korkoja kasvoi, summat suureni...Tilanne oli epätoivoinen. Henk.koht luottotietoni sain pidettyä mutta yritykselleni tuli muutama trattamerkintä. Yöunet meni, ruoka ei maistunut, itkuisuutta, jatkuva stressi ja jännite päällä...elin kuin unessa.
Sitten tuli stoppi, olin sairastelun ja stressin myötä loppuunpalamisen partaalla ja tällöin läheiseni myös puuttuivat asiaan. Pankissa pitkät tovit juteltuani sain muutaman tonnin lainan kahta takaajaa vastaan (vanhempani) ja sain myöskin uuden työpaikan jossa vakituiset tulot. Oli suuri päätös minulle lopettaa yrittäjyys...
Edelleenkin minulla on tuon lainan lisäksi laskuja muutamilla perintätoimistolla. Maksusuunnitelmat tehtynä ja kuukaudessa joudun melkoisia summia maksamaan jotta saan laskuni sileäksi. Palkka ei ehdi kauaa viereksiä tilillä laskupinoa läpi käydessä enkä mitään hankintoja itselleni ole kuukausiin tehnyt. Loppurahoilla ostan ruokaa ja kituuttelen kuun loppuun uutta palkkaa odotellessa.
Kuitenkin nyt kaikki on järjestyksessä, eli tiedän tasan tarkkaan kuukausittaiset menot ja oman velkasummani. Pahimmassa vaiheessa kaikki olivat levällään eikä tietoa mistä alottaisi maksamaan. Nyt pystyn nukkumaan yöni rauhassa ja vaikka tiukkaa onkin niin olen onnellinen että olen kyennyt nousemaan suosta mihin omaa tyhmyyttäni monien sattumien jälkeen jouduin.
Vinkiksi siis velkaantuneille että viheltäkää peli poikki tarpeeksi ajoissa. Itse tein sen viimeisenä mahdollisena hetkenä. Vaikka ahdistaisi tarkistella omaa tilannettaan niin tehkää se. Helpompi se on kuitenkin kohdata todellisuus nyt, ennemmin tai myöhemmin se on kuitenkin tehtävä. Puhukaa läheisillenne, vaikka hävettäisi niin älkää miettikö näitä asioita yksin. Itse sain voimaa apua läheisiltäni. Ei maailma näihin asioihin romahda, nauttikaa luonnosta, auringosta. Pitäkää huolta itsestänne niin saatte lisää voimia asioiden hoitamiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistaakseni puolet uusista yrityksistä kaatuu parissa vuodessa. Kannattaa aloittaa yrittäminen vasta sitten, kun on toisen palveluksessa kerännyt alalta kokemusta ja alkuvaikeuksien yli vievän määrän pääomaa.
Totta, kiitos lisäyksestä... Vaikka kuinka tekisi mieli maalailla niitä pilvilinnoja isoista rahasummista luottaen omiin kykyihinsä niin itse myös kehoitan laittamaan jäitä hattuun ja hankkimaan hieman kokemusta alalta ensin.