Miten joku henkilö voi tietää ja osata kaiken niin v***n paljon paremmin kuin muut? Korjailee minun tekemisiäni ja sanomisiani koko ajan, tietää ihan kaiken muita paremmin, vaikka ei näe kokonaisuuksia koskaan, hänen valmistamansa ruoka on jumalaista ja sitä pitäisi ylistää maasta taivaaseen (vaikka toisinaan ei meinaa saada edes alas, on niin rasvalla kyllästettyä). Puhumattakaan siitä, että hän on komein ja seksikkäin olento, joka maan päälle on koskaan syntynyt. Ottajia kuulemma löytyy.. (muita höynäytettäviä, jotka aluksi kuvittelevat löytäneensä prinssin) Näin minäkin aluksi asian näin, mutta tavallinen kaljamahainen ja kalju kaverihan se on kun nyt katsoo. Jotenkin onnistui luomaan illuusion itsestään maailman komeimpana ja mahtavimpana rakastajana. Blaah, viisi minuuttia sekstailua ja se on sitten siinä kun herra on tyydytetty.
Varsinaiseen narsismin mallikappaleeseen törmäsin. Hän on kuningas, muut eivät ole mitään. Hävettää lähteä suhteesta kun alkuhuumassa olen kaikille kertonut, millaisen ihanan, hellän miehen löysin, sen oikean. Miten fiksu, maalaisjärjelläkin varustettu, itsenäinen, hyvin toimeentuleva nainen on oikeasti tässä pisteessä? Istuu illat pitkät katsomassa narskun valitsemia ohjelmia, varomassa sanojaan, ettei toinen suutu. Hävettää niin hemmetisti. Piti vielä olla ne häätkin, että kaikki varmasti näkivät, kuinka sanoimme toisillemme tahdon. Kuinka kaikki kuvittelevat, että minä olen se suhteen kamala ämmä, joka on saanut itselleen jonkun maailman hurmaavimman miehen. Ja tällä hetkellä naurattaakin. Miten olen tässä pisteessä? Ihminen, joka on hurtilla huumorilla varustettu ja paljolla sarkasmilla. Ei voi sanoa kuin että jokin päässä naksahti jossakin vaiheessa pahasti. Vaikka jo heti ensitapaamisella mietin, että tässä on jotain mätää, kaikki ei ole kohdallaan, niin löydän itseni tästä pisteestä.
Voi taivas.. Miten tässä näin kävi..Pakko päästä pois..
Varsinaiseen narsismin mallikappaleeseen törmäsin. Hän on kuningas, muut eivät ole mitään. Hävettää lähteä suhteesta kun alkuhuumassa olen kaikille kertonut, millaisen ihanan, hellän miehen löysin, sen oikean. Miten fiksu, maalaisjärjelläkin varustettu, itsenäinen, hyvin toimeentuleva nainen on oikeasti tässä pisteessä? Istuu illat pitkät katsomassa narskun valitsemia ohjelmia, varomassa sanojaan, ettei toinen suutu. Hävettää niin hemmetisti. Piti vielä olla ne häätkin, että kaikki varmasti näkivät, kuinka sanoimme toisillemme tahdon. Kuinka kaikki kuvittelevat, että minä olen se suhteen kamala ämmä, joka on saanut itselleen jonkun maailman hurmaavimman miehen. Ja tällä hetkellä naurattaakin. Miten olen tässä pisteessä? Ihminen, joka on hurtilla huumorilla varustettu ja paljolla sarkasmilla. Ei voi sanoa kuin että jokin päässä naksahti jossakin vaiheessa pahasti. Vaikka jo heti ensitapaamisella mietin, että tässä on jotain mätää, kaikki ei ole kohdallaan, niin löydän itseni tästä pisteestä.
Voi taivas.. Miten tässä näin kävi..Pakko päästä pois..
Vastaukset 21
Vanhimmat
Surullista jos tilanne on tällainen. Pelkkä itsevarmuus ei silti tee ihmisestä välttämättä narsistia jos hän ottaa sinut ja tunteesi tarpeellisessa määrin huomioon.
Kertomuksestasi tuntuu välittyvän ajatus että miehesi kohtelee sinua kuin olisit lapsi etkä aikuinen ihminen, tämä on huono juttu, mutta ei välttämättä mahdoton korjata.
Miten miehesi reagoi jos kerrot hänelle suoraan mutta rauhallisesti että mikä sinua harmittaa suhteessanne ja miten toivoisit hänen käyttäytyvän eri tavalla?
Miten itse reagoisit jos hän kertoisi sinulle suoraan mutta rauhallisesti että mikä häntä harmittaa suhteessanne ja mitä hän toivoisi sinun muuttavan käytöksessäsi?
Jos hän jonkin verran on halukas muuttumaan sitten kun olet pari kertaa yrittänyt tuoda ongelmat esille niin ehkä jotain toivoa suhteellenne on, jos hän ei piittaa hiventäkään ajatuksistasi niin se voi olla vakavampi juttu.
Mikäli tilanne on jokin tilapäinen juttu niin voiko taustalla olla jokin mikä ehkä ahdistaa miestäsi, esim. lomautus/irtisanomis uhka työpaikalla tai jotain sellaista voi saada miehen käyttäytymään hermostuneesti.
Näyttäisi siltä että avioliittonne aloittamisesta ei vielä ole kovin montaa vuotta kulunut, älä tee hätäisiä johtopäätöksiä puoleen tai toiseen vaan yritä keskustella miehesi kanssa sinua vaivaavista aiheista jos vain suinkin mahdollista.
"Hävettää lähteä suhteesta..."
Heillä on varmasti omakin elämä elettävänä...Ihmiset menevät yhteen ja eroavat, sitä tapahtuu jatkuvasti.
Luuletko, että he jaksavat vuosikausia päivitellä teidän eroa, jos päätät nyt lähteä?
Typerin syy olla yhdessä, mitä olen kuullut...
Selvästikään et näe miehessäsi enää mitään tavoittelemisen arvoista, joten miksi jäädä tuhlaamaan kallista aikaansa.
on joskus tavannut. En usko, että kyseessä on ainakaan pahimmasta päästä oleva narsisti, mutta esillä olemisen tarve on läkähdyttävä. Suurin piirein keskusteluakaan ei meinaa saada loppumaan, kun lähtee kulkemaan perässä. Saan käyttää tahdonvoimani, etten lähtisi juoksemalla karkuun.
Voisin vielä kuvitella, että loukkaantuukin herkästi. Itse olen ollut aina niin kohtelias kuin mahdollista. Joskus kun juttelemme harrastuksista, niin saatan pitää hänestä, mutta ihan kaikkea hänen liioitelluista saavutuksistaan en jaksaisi kuunnella.
Mitäs tuossa muuta voisi, kuin se eron harkinta... mutta minä en nyt olekaan mikään parisuhdeneuvoja.
tavannut = että olin vähän aikaa sitten tekemisissä :)
Siis jos tuntuu siltä, et on pakko päästä pois niin jätä se. Tiiän ettei se oo helppoo. Onks suhteessa fyysistä väkivaltaa?
Tuo on kumma asia tuo häpeä. Tuttava on samassa tilanteessa: ylpeydellä esitelty unelmapuoliso onkin osoittautunut pahimman luokan pe...läveksi ja nyt kaveria hävettää. Tosiasiahan on että kyllä lähipiiri tietää erittäin hyvin missä mennään, on todella pahoillaan tilanteesta ja haluaisi auttaa. Kun vielä näkee kuinka kaveri rypee häpeässä niin harmittaa tämän puolesta vielä enemmän, puolisossa on ihan riitävästi riesaa ilman häpeän kuormaakin. Niin kauan kun häpeä ohjaa kaveria ei oikein ole toivoa mistään muutoksesta: tämä ei ota askelta suuntaan tai toiseen kun suuri osa energiasta menee päivästä toiseen rahautumiseen, loput häpeämiseen ja sen takia tilanteen peittelyyn ja kieltämiseen. Tuon häpeän takia hänen kanssaan ei voi asiasta puhua, hän lähtee karkuun. Hän suuttuu. Kaverilla voisi olla valoa tunnelinpäässä, hän voisi saada tukea ja apua mutta häpeä estää sen. Oletan että asiaa ei auta yhtään "unelmapuoliso" joka lykkää omaa megalomaalista häpeänsä kaverin kannettavaksi, on saanut tämän uskomaan että jokainen kaverista lähtevä oma ajatus tai teko on hävettävä joten parempi pitää ne sisällään. Ongelmien tunnustaminen ja avun hakeminen on heikkoutta ja hirvittävä häpeä tosimiehelle. Tosimies kantaa kuormansa, vampyyrin kaulallaan, vaikka se sitten veisi hengen.
Varmasti sinunkin läheltä löytyy joku joka näkee ja tietää ja on valmiina tukemaan jos vain annat hänelle siihen tilaisuuden. Et ole ainoa joka on lähtenyt narsistin kelkkaan joten vertaistukeakin varmasti löytyy jos vain jaksat etsiä.
Kiitos vastauksesta. Tuttavasi tilanne on samanlainen kuin minulla. En tiedä, miksi häpeän. Ystäväni ovat hyviä ihmisiä. Tiedänhän minä, että he eivät syytä minua tilanteesta ja ymmärtävät, että jokaisella pettää arvostelukyky joskus. Jotenkin vain hävettää, että olen kokenut itseni fiksummaksi ja paremmaksi ihmistuntijaksi, mutta inhimillisyyttähän se on erehtyä. Minä voisin vaikkapa kapsahtaa yhden parhaimman ystäväni kaulaan ja itkeä kaikkea tätä, mutta jokin estää. Minusta tuntuu, että olen elävältä syöty, tyhjä. En tiedä, kuka olen, mitä haluan. Olen ennenkin kokenut sydänsuruja suhteiden jälkeen, mutta tämä on jotenkin erilaista. Ihan kuin olisin muuttunut samanlaiseksi tyhjäksi vampyyriksi itsekin.
Voinko muuttua enää normaaliksi? Nautinko enää auringonvalosta samalla tavalla kuin ennen. Mitä minulle on tapahtunut? Voiko tästä toipua? suhteesta on lähdettävä, mutta mitä sen jälkeen? Palaako luottamus ihmisiin, opinko nauramaan maha kippurassa? Kertokaa, jotka olette toipumisen tiellä. Löydänkö itseni jälleen? Opinko ja uskallanko rakastaa enää? Todellakin tuntuu, että olen joutunut vampyyrin imemäksi.
Voi taivas, sanon minäkin. "Onnistui luomaan illuusion itsestään maailman komeimpana ja mahtavimpana rakastajana. Blaah..."
Siis, näilläkö sinut on pelkästään hurmattu? Aika heppoisilla eväillä olet lähtenyt hääkakkua leikkaamaan. Kyllä sietääkin hävetä.
Niinhän ne kaikki väittävät. (aa-hah-haa :D :D :D) Toki kaikilla miehillä on mainostaukonsa, jotka heille tulee sallia.
Ennen päätöksen tekoa, tulee useita koeajoja suorittaa elleivät vakaumukselliset syyt ole siihen esteenä. Mikäli ovat, tulee lupaukset pyytää kirjallisena :D
Mikäli taas erehdys johtuu omasta alentuneestaa harkintakyvystä, katsotaan ne kahden kauppaa purkaessa turhanpäiväisiksi itsensä syyttelyksi.
"Mikäli taas erehdys johtuu omasta alentuneestaa harkintakyvystä, katsotaan ne kahden kauppaa purkaessa turhanpäiväisiksi itsensä syyttelyksi."
:D
Jos erehdys johtuu omasta vakaasta halusta uskoa toiseen, on erehdystä usein vaikea myöntää edes itselleen. Ja mikäli itsensä syyttelystä avautuu portti tietoisuuteen, joka mahdollistaa toisenlaisten valintojen teon tulevaisuudessa, itsesyyttely ei ole ollut turhanpäiväistä. Kunhan ei ryve siinä syyllisyydessä niin, että se peittää alleen kaiken muun..
Mutta kevyen kelkkailun ohjesääntöihin tuon lausahduksen voisi liittää osuvana :)
"Niinhän ne kaikki väittävät. (aa-hah-haa :D :D :D) Toki kaikilla miehillä on mainostaukonsa, jotka heille tulee sallia."
Miesten on pakko harjoittaa tuota verbaliikkaa jotta voivat puhua naisen ympäri :D
Pakkoharjoituksista en tiedä, minusta vaivannäkö myös sanojen vääntelyssä on ihailtavaa. Toisille se on myös syntymälahja, joka usein tekee lopputuloksesta nautittavan. TÖKS TÖKS - pelkkää asiaa suoraan aivoon, ok silmän kautta :), ottaa toisinaan aivoon erityisesti pidemmän päälle, ja tekee eräällä tavalla lukukokemuksesta puuduttavan. Mutta, ihmisinä olemme omanlaisiamme juuri niissä pikkuasioissa. Minun tekstuaaliset mieltymykseni eivät ole muita kuin minun tekstuaalisia mieltymyksiäni, enkä voi toisen puolesta mennä niitä väittämään huonommiksi, enkä paremmiksi, kuin jonkun toisen vastaavat mutta yksityiskohdiltaan erilaiset mieltymykset...
Mjaa, ehkä se on sitten makuasia, itse pidän enemmän siitä että tekstissä on sisältöä. Turhia jaarituksia ei vaan jaksa lukea.
Määbäässä on potentiaalia tutkimusmatkaajaksi! =)
:) *hämyistelee molemmille* :D Ja terve yxexä! Sullakin on sinistä yllä :D
Tervehdys. Sininen on värini kyllä :) Löysin netistä mielenkiintoisen rajatiedon:
"Matka itseen on kaikkein pisin, vaivalloisin ja mutkikkain tie, sillä ihminen etsii itseään usein maailmanääristä. Katsomalla sisäänsä, omaan itseensä löytää kaikki vastaukset, joita on vailla. Värit voivat olla se keino, joka tuo ihmisen omalle lähteelleen, omaan itseensä. Ne voivat kohottaa meidän tietoisuuttamme, terveyttämme, omanarvontuntoamme ja parantaa koko elämämme. Jos värillä ei olisi väliä, maailma olisi mustavalkoinen. Mutta koska värillä on väliä, maailmankaikkeus on antanut meille ihmeellisen värien maailman, joiden avulla voimme nousta siivillemme ja lentää korkealle.
-Ilona Pohjalainen-
Terveystieteiden maisteri
Onneksi tietoa narsismista on jo paljon saatavilla. On jokaisen oman harkinnan varassa haluaako itsensä sitoa narsistiin ja antaa narsistin turhien lepertelyjen tehota itseensä.
Kaikki imartelu on oksettavaa.
Hei,
Pois sinun on lähdettävä! Jätä tuo narsku ja toivo, että löytää uuden mahdollisimman nopeasti. Minä "pakotin" narskun muuttamaan pois omistamastani asunnosta (hänellä oli ennen tapaamistamme mennyt luottotiedot). Lauantai iltapäivällä hän kävi hakemassa tavaransa pihalta ja jo samana iltana oli uusi naisystävä (uhri) oli löytynyt. Nyt olen elänyt melkein kolme vuotta yksin ja jokainen päivä on tuntunut juhlalta ilman narskua! Huomasin vasta, kun olin yksin, kuinka paljon helpompaa elämäni on ilman häntä. Ei kannata hävetä sitä, että ottaa eron narskusta. Minun narskuni liikkui lain harmaalla vyöhykkeellä ja tekee sitä edelleen. Hän on kävelevä valehteluautomaatti. Puhuu minusta perättömiä, mutta mitä sillä on väliä. Itse tiedän miten asiani ovat tai mitä olen tehnyt oikeasti. Ne ihmiset, jotka ovat todellisia ystäviäni tai työkavereitani tuntevat minut ja tietävät puheet valheiksi. Narskuni ei osallistunut yhteisen viiden vuoden mittaisen taipaleemme aikana yhteisiin talous/ruoka/lasku ym. kuluihin kuin 650 € koko viiden vuoden aikana. Töihin hän ei kyennyt. Nyt tuosta taakasta olen päässyt irti.
Olet sinäkin, kun toivot narskun löytävän uuden uhrin mahdollisimman pian. Tuskin sitä edes tarvitsee toivoa sillähän on varalla niitä sadoittain. Toivo mielummin, että muuttaa erakoksi Lappiin tai Etelelänavalle.
Kun on ihastunut/rakastunut, silloin tunteet vie ihmistä. Pieni hulluus päällä niin sanotusti, ei kannata soimata itseään. Mutta jos jatkat huonoa suhdetta loputtomiin, silloin voi jo alkaa miettimään omaa osuuttaan, että miksi?