Pitääkö pienjännitesähköasennuksissa (alle 1 kV) olla tiedossa liityntäpisteen oikosulkuteho (R/X suhteineen) sähköyhtiöltä, jotta voisi laskea omassa verkossa tapahtuvan pienimmän mahdollisen oikosulkuvirran ja sulakkeiden riittävän nopean toiminnan henkilöturvallisuuden takaamiseksi? Pienin mahdollinen virta tulee varmaan, kun kaksivaiheinen vika sattuu verkon hännillä. Suojauksen piti kait toimia vähintään 0,4 s? Toiminta-ajan saa kun sijoittaa lasketun oikosulkuvirran johdonsuojakytkimen toiminta-aikakäyrästöön. Onko jollain kokemuksia tällaisista laskelmista? Ilmeisesti tällaiset tarkastelut pitäisi suorittaa. Johtojen impedanssit ja pituudet pitää olla tiedossa.
oikosulkulaskelmista_
oikosulku_
351120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mittarit on jo keksitty oikosulkuirran mittaamiseen. Laskemalla on turhan työlästä ja valmista tietoa mm. liittymän oikosulkuvirroista on vaikea saada. Tarkaa oikosulkuvirtaa ei saa edes mittaamalla , mittareissakin on melkoisia heittoja, mutta älyssään olevalla mittarilla tehdyt mittaukset hyväksytään.
Suunnitteluvaiheessa tuskin mitään mittauksia voi tehdä, kun verkkoa ei ole vielä toteutettu. Sähköyhtiöstä vois saada varmaan arvion oikosulkutasosta heidän verkkotietojärjestelmästään, jossa suorittavat verkostolaskentaansa. Verkon suunnitteluvaiheessa vois sitten tehdä nämä laskelmat, ettei sitten tule yllätyksiä kun verkko on jo toteutettu ja sitä ruvetaan mittaamaan ja tarkastamaan. En kyllä tiedä mitä noihin tarkastuksiin kuuluu. Ois kyllä varmaan ihan hyvä, että jonkinlaiset vikavirtalaskelmat suojauksen nopeusvaatimusten toteutumisiksi olis suoritettu.
Joo ei kai noi asennustestereissä oikosulkuvirran mittaukset ole kovin tarkkoja. Eikös niissä mitata jonkun millisekunnin ajan mittavastuksen yli vaikuttavaa jännitettä.
Olisko sellainen kunnon oikosulkuvirranmittauslaitteisto esim jääkaappiin asennettu kiukaan vastus ja mitattais aikaa sekä lämpötilaeroa jääkaapin ulko- ja sisäpuolen väliltä. Lämpötilan mittaaminenhan on paaaljon luotettavampaa, pärjää ihan elohopeamittareilla. Tietenkin täytyy valita tyyni mittaussää :)
Sit se jääkaappi tietysti, voiks sen lämpöhävitö jotenkin vaihdella eri paikkakunnilla, hmm... tätä täytyy vielä miettiä...
Mittaamalla pääsisi aika paljon helpommalla...
Oikosulkuvirran suuruus vaikuttaa varmasti myös maadoitusjärjestelmään ja tarvittavaan kupari määrään. Pitääköhän sitä vielä laskea kosketusjännitteitä ja sitä millaisella kuparimäärällä sallittuihin kosketusjännitteisiin päästään. Mitä suurempi vikavirta, sitä suuremmat kosketusjännitteet. Maadoitusresistanssi pitää saada pieneksi ja suojauksen toiminta on oltava riittävän nopea maasulku tilanteessa.
Maadoitukset ja niiden toteutus kannattaa jättää sähkömiehen tehtäväksi. Muutamia perusasioita, jota ei välttämättä maallikko käsitä, ja sähkömiehellehän ko. työt kuuluukin. Eli suotta miettiä niitä maallikon.
Joo, nää hommat kuuluu vain ammattilaisille turvallisuuden takaamiseksi. Sähköammattilaiset ymmärtää varmasti hyvin maasulku laskelmiin tarvittavan symmetristien komponenttien teorian. Ilman tuota teoriaa ei voi maasulkuvirtoja laskea. Maasulussa myötä, vasta ja nollaverkko kytkeytyy sarjaan. Esim. sähköasemien maadoitusvaatimuksiin löytyy muistaakseni ohje IEEE 80. Hyvin tärkeää on tietää suurin maasulkuvirta, jonka avulla voi laskea maadoitusverkon askel- ja kosketusjännitteet jotka on oltava tietyissä rajoissa henkilöturvallisuuden takaamiseksi. Lisäks luultavasti tarvitaan tietoa maaperän resistiivisyydestä. Varmaan jostain löytyy asuinrakennuksen maadoitusohjeet. Maadoituksissa pitää varmasti varautua myös ukkosten aiheuttamiin ylijännitteisiin.
Nyt ei pidä sekoittaa sähkönjakeluverkkojen ja sähköasemien maadoituksia asuinrakennusten maadoituksiin. Tuo IEEE viittaa pohjoisamerikkalaisiin käytäntöihin. Suomessa ja Euroopassa noudatetaan CENELEC-normeja tai IEC-normeja. Tutustu standardiin IEC 60909.
Aivan sekavaa tekstiä, joilla normi omakotitaloasentaja ei tee mitään. "sähköasemien maadoitusvaatimuksiin ohje IEEE, askel- ja kosketusjännitteet", silkkaa hölynpölyä tuo pienjännitekäyttäjille. Sähkömies mittaa sähkötyöt lopuksi, josta ilmenee maadotuksen toimivuus. Ja rakennusvaiheessahan jo suunnitellaan maadoitus, ja sen toimivuus eri tilanteissa, esim.ukkosen vaarat.
Ihan hölyn pölyä koko maadoituskeskustelu omakotirakentajalle!
Asuintalossahan riittää anturan alle asennettu kupari, joka on liitetty betoniraudoituksiin. Ei siinä kukaan kysele maadoitusresistansseja.
Sähkön jakelija, eli verkkoyhtiö asentaa oman elektrodinsa alle 200 m päähän johdon loppupisteestä. Se on heidän osuutensa.
that´s it
Potentiaalin tasauksen hyvyydessä ei ole niinkään kyse maadoitusresistanssista vaan siitä, että kaikki ympäristön johtavat rakenteet hakeutuisivat luotettavasti samaan potentiaaliin maavuototapauksessa. Sen takia kaikki suurehkot metallirakenteet tulee maadoittaa.
Nykyinen kuluttajamaadoitus tehdään viimeinkin rakennuksia kiertävänä. Tämä tekee paikallisen potentiaalin rakennuksen ympäristöä myöten samaksi kuin on järjestelmän PEN-johdolla. Sähkölaitoksen PEN-johto saa siis katketa ja edelleen rakennus kaikkine johtavine rakenteineen seuraa liittymässä olevaa PEN-liitospistettä. Nolla muodostuu yksivaiheisella kuormalla huonoksi ja laitteet saavat alijännitettä. Kaksivaiheisella kuormalla iso kuormitus "vetää" nollapotentiaalia kohti pääjännitettä ja pahimmillaan heikkotehoiset laitteet saavat pääjännitteen. Tämä rikkoo muuntajia viihdekamasta, mutta edelleen potentiaalin tasaus suojaa ihmisiä. Talo voi siis olla johtavine rakenteineen kaukaiseen pisteeseen nähden 230 V jännitteessä, mutta talossa ei tunnu mitään. Savua vain nousee joistakin laitteista.
Riittää anturan alle kupari, joka liitetty raudoituksiin, mutta onko se paras vaihtoehto? Ja sen tietää sähkömies, ei maallikko.
Mites valtavasta talosta puhut nyt, bw ? : )
No itsekkö keksit ton. : )
Kyllä mulle ovat sähköyhtiöiltä antaneet arvot liityntäpisteessä. Nythän en ole uusimman painoksen kanssa ajantasalla mutta vanhassahan riitti käyttöönottotarkastuksessa joko mittaukset tai laskennalliset arvot. Mikäs nyt on ajan henki? Nehän voi tehdä kummatkin jos haluaa.
Kuka tuolla huuteli että laskemalla on turhan työlästä, höpö höpö.
Kokeilkaa vaikka tuolta: http://personal.inet.fi/koti/rtm/imur.htm
Oliko alkup kysyjällä joku tietty kohde työn alla?
Sähköyhtiöiltä saa arvion oikosulkuvirroista, jotta osataan johdonsuojan ja sulakekoot määritellä asennusvaiheessa. Mutta lopullinen tulos saadaan , kun käyttöönottotarkastus tehdään.
Minähän siitä mainitsin että tuo ei riitä, nimittäin laskennalliset oikosulkuarvot eivät suoraan kelpaa, vaan niihin piti ottaa muistaakseni 30% varmuusvara. Siksi kannattaa mitata eikä vain laskea.
Housuissas on 30% kasvamisen vara. : )
Kai sitä pitää olla suunnitteluvaiheessa jokin käsitys siitä kuinka pitkän johtolähdön voi minkäkin kokoisen sulakkeen taakse laittaa, jotta tuo 0,4 s toteutuu korkeintaan 32 A lähdöillä. Myös ehdon Ia*Z
Ia*Z
No etkös sä suunnitteluvaiheessa ne johdot sinne suunnittele?
Käyttämällä vikavirtasuojakytkintä tuo vaatimus saadaan täytettyä pienilläkin oikosulkuvirroilla. Eli aikavaatimus koskee maasulkuja, ei oikosulkuja.
Asennustesterit antaa luotettavan mittaustuloksen, voidaan mitata oikosulkuvirrat sähkölaitteiston eri kohdista, ja tulos tulee suoraan. Mitään tietoja sähkölaitokselta ei tarvita. Parhaimmat testerit antaa tuloksen suoraan, halvemmista lasketaan oikosulkuvirta. Kun mittauskohdan mittaustulos on saatu, tulosta verrataan taulukon arvoihin, josta nähdään toteutuuko poiskytkentä sallituissa rajoissa.
Hei!
Kyllä sillä liittymäkohdan oikosulkuvirralla voi olla joissain tapauksissa ihan ratkaisevakin merkitys. Oikosulkuvirran liittymäkohdassa saa kysymällä asiaa sähkönjakeluverkkoyhtiöltä. Jotkut yhtiöt eivät anna niin tarkasti tietoja, mutta joiltakin saa ihan tuon R/X suhteenkin.
Oikosulkuvirtalaskemista on ihan omat standarditkin, joihin suosittelen tutustumaan. Niissä on raja-arvoja, joita voi käyttää oletuksena laskennassa. Oikosulkuvirtalaskelmat ovat laaja "tieteenhaara".
Pienin oikosulkuvirta on yleensä 1-vaiheinen, joko maata tai nollaa vasten. 2-vaiheinen oikosulkuvirta on yleensä 3-vaiheista hieman pienempi.
Suojauksen tosiaan pitää yleensä toimia alle 0,4 sekunnissa.
Tällaiset tarkastelut yleensä tehdään kaikista vähänkin vaativammista kohteista.
Juu. hölynpölyä on liittymäkohdan oikosulkuvirta maallikolle. Ei mitään merkitystä. Ne virrat selviää testerillä, kun sähköt on valmiit talossa. Jos epäilyksiä ennen asennuksia, ettei ko. virrat ole riittävät, nii siinä tapauksessa voidaan ennakoida, esim. lisämaadotuksilla tai erilaisilla ylivirtasuojilla. Mutta hyvin yksinkertaista ammattilaisille, ja joista ei tarvitse maallikon tietää mitään.
Eli ilmeisesti jos on kyseessä vähän vaativamman ja sähköteholtaan suuremman kohteen sähköistys. Esim. maatila, kerrostalo tai jopa teollisuulaitos niin silloin on osattava tehdä näitä laskelmia ja hallita esim. symmetristen komponenttien käyttö, kun yleensä pienin vikavirta on se yksivaiheinen maasulku. Markkinoilta löytyy kyllä monelta valmistajalta ohjelmia, joilla voidaan tutkia oikosulkutasoja sekä tarkastella relesuojaskoordinaatiota. Nollaverkon arvojen löytäminen laskentaohjelmaan voi olla haastavaa. Eikös verkon nollaimpedanssin arvo voida mitata. Kaapelivalmistajat eivät yleensä ilmoita mitään nollaimpedanssin arvoja. Sähköyhtiöltä pitäis sitten saada myös R0/X0 suhde maasulku laskentaa varten.
Tietämystä löytyy, hatunnosto. Ihan oikeassa paikassakin jos ajatellaan että ryhmän nimi on koti/rakentaminen/valaistus ja sähkötyöt. No tottakai tuolla laajudella jokaiseen omakotitaloon sähkösuunnitelma tehdään.
Kyllä oikosulkulaskelmat pitäisi jollain tasolla osata jokaisen insinöörin. Symmetrisillä komponenteilla laskeminen on yksi tapa, mutta voi käyttää muitakin menetelmiä.
Verkon nollaimpedansseja ei käytännössä voi oikein mitata. Pitäisi ottaa johto-osuus kerrallaan irti verkosta ja oikosulkea päät.
R0 ja X0 voi laskea tietyillä oletuksilla myötä- ja vastakomponenteista R1, X1, R2 ja X2. Tätä varten on kirjallisuutta tarjolla vaikka muille jakaa.
Tuossa aiemmin jo mainittiinkin IEC standardi, joka on yleisesti käytetty menetelmä.
PS. En ymmärrä monen vastaajan asennetta, että "ei noita mihinkään tarvi", "maallikot ei tarvi", "hölynpölyä omakotirakentajalle". Missä kohtaa aloittaja kertoi, että kyseessä olisi omakotitalo? Jos tämä kuuluu osioon koti ja rakentaminen, niin onko automaattinen oletus, että kysymykset liittyvät omakotirakentamiseen?
Kyllä vain, tosiasiassa ratkot juzzi joutavia nyt, tiedät varmaan, mite liittymä kohdan oikosulkuvirrat mitataan, tai sähkölaitos ne ilmoittaa. Itse sähkölaitosverkkoon ei tarvii puuttua kenenkään. Mistähä verkosta nyt puhutaan, oliks seinillä hämähäkin verkkoja vai mikä? Ja nämä tämän sivun ongelmat varsinaisesti tulee esille haja-asutusalueiden ihmisasunnoissa, ei teollisuuskiinteistöissä. Teollisuussähkölaitteistoje oikosulkuvirrat on keskim. 10krt suuremmat ku taulukko vaatii. Ja eihä oikosulkulaskelmiin insinöörejä tarvita, sen kykenee tekemään jokainen sähköpätevyyden omaava sähkömieskin, ja varmaan moni muukin.
Vai että vaativammissa kohteissa. : )
Ja mihis sä noita kaivoit, ja etenkin missä niitä tarvitaan? : )
Symmetristen komponenttien teorian tietää varmasti kaikki sähkövoima-alaa opiskelleet. Teoria on useimpien laskentaohjelmien taustalla. Jos niitä ohjelmia meinaa käyttää, ois varmaan hyvä tuntea teoria jollain tasolla.
Kaapelin nollaimpedanssin vois varmaankin saada kaapelivalmistajalta kysymällä, vaikkei valmistaja ko. arvoja datalehdellä ilmoita.
Mun mielestä tässä osiossa vois keskustella yleisesti sähkötekniikasta, eikä sen tarttis rajoittua omakotirakentamiseen. Suomi24:ssa ei kai ole muita osioita, joissa vois keskustella sähkötekniikasta.
Suujännitepuolella oikosulkulaskelmilla on varmasti monissa asioissa tarvetta. Oikosulkuvirta ei sais ylittää virtamuuntajan tarkkuusrajakertoimen määräämää virtaa (kyllästyminen), katkaisijan katkaisukyky, kojeistojen kestoisuus, EMC asiat, virtaselektiiviset suojaustavat, virranrajoitus kuristimen mitoitus jne.
Ei mahtas löytyä keskustelijoita palstalle, jossa vaa sähkötekniikasta keskusteltais. . : )
Olen suomen turhin sähkövoimatekniikan DI. Koko ketju oli täysin keksitty. Symmetristen komponenttien osaamisella ja Newton Rhapson menetelmän hallinnalla pääsee kortistoon pitkäaikaistyöttömäksi. En kyllä ymmärrä sähkölaitostekniikasta yhtään mitään.
Kysyjälle vastataan nyt suoraan. Ei pidä, mut voi helpottaa asennuksia. Jos kuitenkin sähköliittymäsi kohdassa oikosulkuvirrat on kohtuu pienet, nii voi eri johtojen max. pituudet ja oikean tyypin johdonsuojat sovittaa jo suunnittelu vaiheessa. Toisaalta jos käyttöönottomittauksissa ei poiskytkentäajat toteudu, ei ole myöhäistä sittenkään muutella asennuksia. Monenlaiset toimenpiteet on mahdollisia, jotta poiskytkentä toteutuu taulukon mukaan.