Taas poistuin mielenterveystoimistolta uusi resepti kourassa. Palaamme SNRI:stä SSRI ryhmään. Paitsi ettemme kyllä palaa. Olen ollut tässä ”luomuna” marraskuusta asti, jolloin edellinen lääkäri vaihtoi lääkkeet kalanmaksaöljyyn. Olen muuttunut aika kielteiseksi lääkkeiden suhteen ja päätin vähän googlailla ennen kuin haen uudet napit apteekista. Vanha ystävä wikipedia kertoi karua kieltä lääkkeen todellisista vaikutuksista ja lähteiden selailu vei lopunkin uskon. Lääkkeiden vaikutus näyttää lievässä (jota minä sairastan) ja keskivaikeassa masennuksessa perustuvan vahvasti lumevaikutukseen. Todellisia vaikutuksiakin löytyy, mutta ne eivät ole toivottuja; väsymystä, unettomuutta, ruokahalun puutetta tai lihomista sekä seksuaalitoimintojen puutetta. Taidettiinpa jossakin jopa uhata lopullisilla seksuaalisuuden muutoksilla. Yritin kyllä kovasti olla lähdekriittinen, mutta järkytyin koko ajan enemmän.
Sitten mietin omaa lääkehistoriaani. Olen aina saanut lääkkeistä hyvän vastikkeen, mieliala nousee nopeasti ja jaksan taas puuhastella, saan aikaan ja olen sosiaalinen. Tätä jatkuu jonkin aikaa, mutta sitten alkaa alamäki. Usko loppuu. Annosta nostetaan ja taas lähdetään ylöspäin, joskaan ei enää niin lujalla vauhdilla kuin alussa. Jossakin vaiheessa annosta ei voida enää nostaa ja silloin olo on kuin ennen lääkitystä, paitsi että olen turta ja väsynyt, kiitos lääkkeiden. Sitten vaihdetaan lääkettä, toivoni syttyy ja ylämäki alkaa jälleen. Tätä on nyt menty joitakin vuosia, alussa kuvittelin naivisti jopa parantuneeni kun olo helpotti. Itse asiassa koin samanlaisen parantumisen jo vuosia ennen lääkitystä. Menin sellaiseen hengelliseen tilaisuuteen jossa ihmisiä parannetaan Pyhän hengen voimalla. Kerroin parantajalle olevani ahdistunut ja hän painoi kätensä rinnalleni ja sanoi jotain, mitä en nyt enää edes muista. Kaaduin täysin suorilta jaloilta, onneksi oli isoja äijiä ottamassa kiinni. Tämän jälkeen en tuntenut ahdistusta kuukausiin, mutta lopulta se taas palasi. Oletan että tapahtuneella oli sama vaikutusmekanismi, että kun vaan tarpeeksi uskoo niin parantuu. Kohdistuipa se usko sitten Pyhään henkeen tai lääkkeisiin.
Yhdessä haastattelussa suomalainen lääkäri Erkki Isomäki kovasti puolustaa SSRI lääkkeitä, mutta toteaa kuitenkin: "Missä reaalitilanteessa Suomessa ollaan, meillä ei ole sellaista psykoterapian saatavuutta, missä se olisi laajalti masennuksen hoidolle vaihtoehto. Vaikka lääkkeiden vaikutus on vähäinen, se on parempi kuin ei mitään."
Eli käytännössä: Lääkkeitä on pakko antaa koska ei ole mitään muutakaan.
Alkuperäinen suunnitelmani oli hakea lääkeresepti ja sitten vielä hetki funtsia niiden aloitusta. Lääkärini teki kuitenkin jotain mitä yksikään lääkäri ei ole kohdallani tehnyt, hän nimittäin määräsi kontrolliajan parin viikon päästä. Yleensähän ne käskevät soitella jos jotain ilmenee. Nyt olen siis pattitilanteessa. On joko aloitettava kuuri, valehdeltava lääkärille tai sitten kertoa mitä mieltä olen koko jutusta. Kaikki tuntuvat huonoilta vaihtoehdoilta.
Jälkikirjoituksena mainittakoon, etten halua kenenkään tämän avatumiseni johdosta lopettavan lääkitystään omapäisesti tai liian nopeasti. Lääkityksen lopettamisesta tulee aina sopia lääkäri kanssa. Hän ei voi pakottaa sinua ottaamaan lääkkeitä ja varmaan mielummin auttaa järkevässä lopettamisessa. Huomioitavaa on myös, että vaikean masennuksen hoidossa lääkkeistä on todettu olevan enemmän hyötyä.
Sitten mietin omaa lääkehistoriaani. Olen aina saanut lääkkeistä hyvän vastikkeen, mieliala nousee nopeasti ja jaksan taas puuhastella, saan aikaan ja olen sosiaalinen. Tätä jatkuu jonkin aikaa, mutta sitten alkaa alamäki. Usko loppuu. Annosta nostetaan ja taas lähdetään ylöspäin, joskaan ei enää niin lujalla vauhdilla kuin alussa. Jossakin vaiheessa annosta ei voida enää nostaa ja silloin olo on kuin ennen lääkitystä, paitsi että olen turta ja väsynyt, kiitos lääkkeiden. Sitten vaihdetaan lääkettä, toivoni syttyy ja ylämäki alkaa jälleen. Tätä on nyt menty joitakin vuosia, alussa kuvittelin naivisti jopa parantuneeni kun olo helpotti. Itse asiassa koin samanlaisen parantumisen jo vuosia ennen lääkitystä. Menin sellaiseen hengelliseen tilaisuuteen jossa ihmisiä parannetaan Pyhän hengen voimalla. Kerroin parantajalle olevani ahdistunut ja hän painoi kätensä rinnalleni ja sanoi jotain, mitä en nyt enää edes muista. Kaaduin täysin suorilta jaloilta, onneksi oli isoja äijiä ottamassa kiinni. Tämän jälkeen en tuntenut ahdistusta kuukausiin, mutta lopulta se taas palasi. Oletan että tapahtuneella oli sama vaikutusmekanismi, että kun vaan tarpeeksi uskoo niin parantuu. Kohdistuipa se usko sitten Pyhään henkeen tai lääkkeisiin.
Yhdessä haastattelussa suomalainen lääkäri Erkki Isomäki kovasti puolustaa SSRI lääkkeitä, mutta toteaa kuitenkin: "Missä reaalitilanteessa Suomessa ollaan, meillä ei ole sellaista psykoterapian saatavuutta, missä se olisi laajalti masennuksen hoidolle vaihtoehto. Vaikka lääkkeiden vaikutus on vähäinen, se on parempi kuin ei mitään."
Eli käytännössä: Lääkkeitä on pakko antaa koska ei ole mitään muutakaan.
Alkuperäinen suunnitelmani oli hakea lääkeresepti ja sitten vielä hetki funtsia niiden aloitusta. Lääkärini teki kuitenkin jotain mitä yksikään lääkäri ei ole kohdallani tehnyt, hän nimittäin määräsi kontrolliajan parin viikon päästä. Yleensähän ne käskevät soitella jos jotain ilmenee. Nyt olen siis pattitilanteessa. On joko aloitettava kuuri, valehdeltava lääkärille tai sitten kertoa mitä mieltä olen koko jutusta. Kaikki tuntuvat huonoilta vaihtoehdoilta.
Jälkikirjoituksena mainittakoon, etten halua kenenkään tämän avatumiseni johdosta lopettavan lääkitystään omapäisesti tai liian nopeasti. Lääkityksen lopettamisesta tulee aina sopia lääkäri kanssa. Hän ei voi pakottaa sinua ottaamaan lääkkeitä ja varmaan mielummin auttaa järkevässä lopettamisessa. Huomioitavaa on myös, että vaikean masennuksen hoidossa lääkkeistä on todettu olevan enemmän hyötyä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sen minkä lääkkeistä tiedän, ja myös omien kokemuksieni perusteella sanoisin että älä enää aloita lääkitystä jos olet niistä vaan eroon päässyt.
Kuten totesitkin,lääkäri ei voi pakottaa syömään lääkkeitä.Siis jollei henkilö ole itselleen tai muille vaarallinen. Mutta lääkäri voi laittaa lähetteen suljetulle osastolle,aivan milloin tahansa jos vaan on syytä epäillä vaarallisuutta tai psykoosia.Osastolla todetaan että onko syytä pitää lukkojen takana vai ei. Joten tarkkana niitten lääkäreitten kanssa.
täältä löytyy muutamia faktoja lääkkeistä ja hoidosta (ks. linkit)
http://masennuslaakkeista.nettisivu.org
-
http://masennus.nettisivu.org