Rock- ja pop-piireissä on vallalla käsitys, jonka mukaan Beatles olisi "aloittanut yksinkertaisilla popsävelmillä, ja siirtynyt paljon kokeilevamman ja monimutkaisemman musiikin tasolle".
Tämä ei pidä paikkaansa. Beatles aloitti yksinkertaisella ja lopetti yksinkertaisella musiikilla. Ja välissä oli vain yksinkertaista musiikkia.
Tämä ei ole haukku, sillä Beatleshan on hyvä! Parhaimmillaan erinomainen. On kuitenkin pelkästään ja ainoastaan pop/rock-piireille mahdollista innostua A Day in a Lifen ja All You Need Is Love "orkesterisovituksista". Ja luullaan, että A Day in a Life olisi "monimutkainen kappale"!
Kaikki Beatlesin musiikki on simppeliä, mutta joskus melodiat, sommitelmat, soinnutukset ja myös tulkinta on upeaa. Rakenteet ovat aina pikkulastenkin omaksuttavissa.
Tämä ei pidä paikkaansa. Beatles aloitti yksinkertaisella ja lopetti yksinkertaisella musiikilla. Ja välissä oli vain yksinkertaista musiikkia.
Tämä ei ole haukku, sillä Beatleshan on hyvä! Parhaimmillaan erinomainen. On kuitenkin pelkästään ja ainoastaan pop/rock-piireille mahdollista innostua A Day in a Lifen ja All You Need Is Love "orkesterisovituksista". Ja luullaan, että A Day in a Life olisi "monimutkainen kappale"!
Kaikki Beatlesin musiikki on simppeliä, mutta joskus melodiat, sommitelmat, soinnutukset ja myös tulkinta on upeaa. Rakenteet ovat aina pikkulastenkin omaksuttavissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Totuus lyhyehkösti: sulla on ongelmia...ja paljon.
Mutta olenko oikeassa? Taida olla. Beatles on SUPER-YKSINKERTAISTA MUSIIKKIA!
Ihmisillä ei ole suhteellisuudentajua/tietoa. Jos joku sanoo nyt tässä (minä, teille) että Beatles on simppeliä, niin te ohitatte sen.
Mutta jos ajattelisitte sitä, niin se aukeaisi. Beatles ON simppeli.
Kohdatkaa Mozartin kauneus. Se rakastaa teitä ja te opitte rakastamaan sitä niin, että elämäänne tulee uusi musiikillinen ystävä.
Luotettavampi kuin Michelle.
Helppohan se on tehdä tekotaiteellista kakofoniaa toistellen opitulla kaavalla aiheita, laittaa toiset soittamaan soittimia. Paisutellen ja paisutellen. Kenties jopa keksiä jippoja, joissa sormet venyvät. Tätähän 99% tuosta kamasta on - jäljellejäävä osuus on sitten sitä vuosisadat kestävää helmeä.
Toista on tehdä yksinkertaista, tunteita koskettavaa ja silti taidokasta tavaraa. Pääosin ihan itse.
Ja silti - olet ihan väärässä.
Soitappa perässä tomorrowneverknows bassoraita. Saa valita jonkun muunkin.
Menikö sormet kipeäksi vai solmuun soitellessa? Kestääkö opettelu? Yksinkertaista musiikkia...
Vain se voisi selitää provoajan katoamisen....
Mikä ihme sua vaivaa, kun et ymmärrä mitään?
Kuvauksesi klassisesta on päin hittoa, sillä se on tyypillistä takapenkistä huutelua. Puhut vieläpä vuosisatoja vanhasta traditiosta yhtenä ja samana juttuna. Barokkiajan ja klassismin sävellykset (riippumatta säveltäjästä) ovat keskimäärin erittäin hyvin tehtyä musiikkia. Kyllä vain, uljas traditio ja siihen kasvaminen ja sen mukana kehittyminen tekevät lahjoiltaan keskiverrostakin paremman kuin surkean tradition keskellä kasvavan "lahjoiltaan keskiverron".
Klassinen traditio yleisesti ja keskimäärin on parempi kuin simppeleitä juomalauluja ja rytmisesti monotonista huttua suoltava pop- ja kansantraditio.
Voisit yllättyä, miten hyvää unohdettua klassista (vaikka wieniläisklassista) musiikkia on olemassa. Silti repertoaarissa tuolta aikakaudelta on säilynyt klassikoina vain kolmisen nimeä. Voit miettiä myös, kuinka kovia HE sitten ovat... Mozart ja Haydn esimerkiksi.
Mutta tuskin miettiminen tapauksessasi tuottaa mitään, kun et vain luonnostasi tajua asioita hitaiden kognitiivisten puittettesi vuoksi.
Hitaiden kognitiivisten puitteiden vuoksi....heh. Ja sitten menäänkin heti henkilökohtaisuuksiin.
ARVAISIT vaan kuka täällä on. Ja miten hauska sua on vedättää - tuplaten hauskempaa kuin se, että kuvittelet vedättäväsi beatles-palstalla.
Ihan kiva, että "klasarilla" on yksi puolustaja ja arvostaja. Ymmärrän oikein hyvin, että kirjoittelet tänne. Yksin onkin turha kirjoitella. Eikä edes ole palstaa. Ja kaikkihan on jo sanottukin - niitä fraaseja voi vain toistella.
Niin - tuliko soiteltua bassoa vai keskitytäänkö vain suunsoittoon?
Keskitytään suun soittoon, sillä on hauskaa pohtia miksi tai miten klassisen musiikin arvostus tai sen arvostuksen puute laajojen kansalaispiirien taholla ja jokapäiväisessä elämässä on jollain salaperäisellä tavalla Beatles-yhtyeen syy tai aiheuttamaa.
Ja samoin on ihan hauskaa ja hedelmällistä aina silloin sun tällöin pohtia kuinka paljon parempi maailma olisikaan jos Beatlesin sijasta kaikki kuuntelisivat tai olisivat kuunnelleet Beach Boys:ien Pet Sounds levyä, mitä myös on tällä palstalla jonkun toimesta ehdoteltu.
Myöskään ei pidä hetkeksikään unohtaa sitä ihmeellisen nerouden läpivalaisemaa musiikillista nirvanaa jota löytyy Nielsenin sinfonioista, kunhan joku vain niitä malttaisi kuunnella siitä huolimatta etteivät ne ilmeisesti oikein kellekkään, paitsi yhdelle, kolahda. Ja joka yleinen kolahtamattomuus luonnollisesti johtuu jollain oudolla ja toistaiseksi tuntemattomalla tavalla The Beatlesista ja siitä musiikista mitä kyseinen laulu- ja soitinyhtye silloin vuosikymmeniä sitten kehtasi mennä tekemään.
Beatles oli hyvä ja Beach Boys oli hyvä. Nielsen oli kehittyneempi ja erittäin hieno sinfonikko. Nielsenin arvostus on jatkuvasti nousussa, jos seuraa piirejä, jotka ymmärtävät musiikista oikeasti jotakin (no okei, onhan pop-piireissä popmusiikin kevyttä materiaalia loistavasti hahmottavia oman alansa tekijöitä juu...)
On vain selvää, että Mozart on harmonisen ja melodisen ja kauniin musiikin tuottajana SATA KERTAA PAREMPI kuin The Beatles.
Beatlesin hyvyys ei siinä siis auta, että Mozart on parempaa. Kuunnelkaapa joskus Mozartia. Miettikää sitten vasta, miksi sillä on niin iso maine...
Ja sitten voitte miettiä, mikä on tekotaiteellista.
Aina on niitä, jotka haluavat sovelluttaa omat mielipiteensä "realiteeteiksi" ja puolustella omaa tietämättömyyttään/laiskuuttaan - sitä siis ettei ole tutustunut klassiseen musiikkin, vaikka kovasti ollaan musaihmisiä - ja sitten väitetään kovalla naamalla, että klassinen on tekotaidetta. Mutta klassinen musiikki - Beethovenin 9. sinfonia - ovat sitä todellista TAIDETTA!
Jos katsotaan että vaikka Beatlesin, Beach Boysin ja Pink Floydin tms. tuotoksiin sisältyisi jotakin "taiteelliset kriteerit" täyttävää, niin ette kai te nyt väitä, että se olisi SAMANLAISTA kuin Beethovenin 9!
No, ehkä väitette, mutta teette sen ilman että tiedätte Beethovenin ysiä. :D
Minä tunnen Beatlesin ja Beethovenia ja voin sanoa, että Beethoven on parempi.
Hikeennytte koska Beatlesin merkitys aseteaan rehellisesti ja realistisesti todelliseen vaikeaan kontekstiin, eikä liikuta pelkässä popin pikku nappulaliigassa.
Suututte, koska koette totuuden provoamisena. Ette tunne Beethovenin suuruutta ja miellätte (itsekin tietäen valheenne) "tekotaiteelliseksi", "akateemiseksi", "rikkaiden ja elistististen huviksi"
Tiedättekö edes millainen Beethoven oli ihmisenä?
Ette.
Ette tiedä ettekä tajua mitään.
Uskokaa minua: Beethovenin 9 > Beatlesin biisit.
"Tiedättekö edes millainen Beethoven oli ihmisenä?"
Tiedetään, on ollut itseään täynnä ollut v-mäinen kyylä. Ja naisten kaataja. Mikä on outo yhdistelmä, mutta bändärit ovat siis ikivanha ilmiö, eikä suinkaan alkanut Beatlesin myötä.
"Ette tiedä ettekä tajua mitään."
Tiedämme ja tajuamme kaikesta että nothing is real, ja life is but a joke, mutta jälkimmäistä emme sano ääneen sillä se olikin Dylanin lause. Mutta silti ymmärrämme että mahdollinen Beethovenin musikillinen arvo ei vähene yhtään vaikka panenkin 9.sinfonian sijasta soimaan Sgt. Pepperin, sillä loppujen lopuksi en kuunnellut sitäkään vaan pohdin tykönäni, että jos oliko se nyt Martina ja mikä sen nimi nyt olikaan palaavat yhteen, saammeko lukea tilityksiä uudelleen löytyneestä onnesta seiskalehdestä. Ja mitä tämä merkitsee pariskunta Matti ja Mervin asemalle kansakunnan katseen keskipoisteessä eikun -pisteessä. Vaan silti ymmärrämme alitajunnassamme että Bethovenin mahdollinen musikillinen arvo ei yhtään lisäänny vaikka olisinkin pannut soimaan sen 9.sinfonian.