Olen nyt 32-vuotias kahden lapsen äiti.
Esikoiseni täyttää kesällä 15 vuotta, iso tyttö jo. Nuorimmaiseni on 2,5-vuotias tyttö.
Sain esikoisen siis 17-vuotiaana ja olen kasvattanut hänet yksin. Vanhemmiltani sain kyllä jonkinlaista tukea, enemmän kylläkin vain rahallista. En voinut viedä kuumeilevaa lasta hoitoon, kun kävin koulua, tai kysyä neuvoa kasvatusasioissa.
Silti väitän olleeni nuorena parempi äiti, kuin mitä olen nyt kolmikymppisenä.
Tein lapseni kanssa kaiken mahdollisen yhdessä. Keskeytin kouluni tuolloin 17-vuotiaana ja aloitin iltalukion uudelleen vasta kun tyttöni oli 3-vuotias. En ollut ylihuolehtiva, mutta tein silti kaikkeni lapsen eteen. Nuorena sitä vain ajatteli kaiken eri näkökulmasta kuin mitä nyt.
Lapsestani tuli aivan ihana. Olemme enemmänkin kavereita, hän on kuin pikkusiskoni, jota neuvon ja autan ja josta huolehdin.
Tyttäreni pyysi kerran katsomaan kanssaan Gilmoren tytöt-nimistä sarjaa. Hänen mielestään se kuvasti hyvin meidän välejämme.
Kun sain nuorimmaiseni kolmekymppisenä, olen huomannut miten erilainen olen. Hermostun herkemmin, en jaksa öisin herätä enää niin helposti. En jaksa panostaa yhtä paljon lapseen kuin tein esikoiseen sen ikäisenä. Vein lapsen hoitoon 1,5-vuotiaana ja menin itse töihin.
Tunnen siitä syyllisyyttä. Kaduttaakin vähän kun en tehnyt tätä ihanaa peikkotyttöä nuorempana. Ehkä silloin olisin hänelle se sama ihana äiti kuin mitä olen ollut pienelle esikoiselleni. Olenhan toki äiti hänelle vieläkin, erilailla vain nuon isolle jo.
Esikoiseni täyttää kesällä 15 vuotta, iso tyttö jo. Nuorimmaiseni on 2,5-vuotias tyttö.
Sain esikoisen siis 17-vuotiaana ja olen kasvattanut hänet yksin. Vanhemmiltani sain kyllä jonkinlaista tukea, enemmän kylläkin vain rahallista. En voinut viedä kuumeilevaa lasta hoitoon, kun kävin koulua, tai kysyä neuvoa kasvatusasioissa.
Silti väitän olleeni nuorena parempi äiti, kuin mitä olen nyt kolmikymppisenä.
Tein lapseni kanssa kaiken mahdollisen yhdessä. Keskeytin kouluni tuolloin 17-vuotiaana ja aloitin iltalukion uudelleen vasta kun tyttöni oli 3-vuotias. En ollut ylihuolehtiva, mutta tein silti kaikkeni lapsen eteen. Nuorena sitä vain ajatteli kaiken eri näkökulmasta kuin mitä nyt.
Lapsestani tuli aivan ihana. Olemme enemmänkin kavereita, hän on kuin pikkusiskoni, jota neuvon ja autan ja josta huolehdin.
Tyttäreni pyysi kerran katsomaan kanssaan Gilmoren tytöt-nimistä sarjaa. Hänen mielestään se kuvasti hyvin meidän välejämme.
Kun sain nuorimmaiseni kolmekymppisenä, olen huomannut miten erilainen olen. Hermostun herkemmin, en jaksa öisin herätä enää niin helposti. En jaksa panostaa yhtä paljon lapseen kuin tein esikoiseen sen ikäisenä. Vein lapsen hoitoon 1,5-vuotiaana ja menin itse töihin.
Tunnen siitä syyllisyyttä. Kaduttaakin vähän kun en tehnyt tätä ihanaa peikkotyttöä nuorempana. Ehkä silloin olisin hänelle se sama ihana äiti kuin mitä olen ollut pienelle esikoiselleni. Olenhan toki äiti hänelle vieläkin, erilailla vain nuon isolle jo.
Vastaukset 23
Vanhimmat
että joku kirjoittaa tänne myös positiivista!! olen itse saman ikäinen kun olit ensimmäisesi kohdalla ja saan piann esikoiseni!!
piristi kummasti päivää viestisi!!
Ai olet enemmänkin kaveri lapsellesi kuin äiti? Tuosta ei hyvää seuraa! Minä ainakin Minä ainakin olen kuin äiti lapsenlapsilleni Jennalle ja Jonille enkä mikään kaveri, kavereita he kyllä löytävät muualtakin esim. harrastusten parista.
Tuollaisesta kaveriäitiydestä tulee ennemmin tai myöhemmin hyvinkin pahoja ongelmia. Tässä oli minun mielipiteeni!
yrität omia äidin paikan, vaikka olet MUMMO. Mielestäni SE on pahempi asia, kuin yrittää olla hyvissä väleissä oman lapsensa kanssa.
Vaikka äiti ja tytär (tai isä ja poika) olisivatkin "kavereita" keskenään, varmasti kumpikin aina tietää sen "oikean roolinsa", mitä sinä et tunnu ymmärtävän omassa tilanteessasi.
Mee pois provo! Kuules äiti-kaveri suhde on paljon parempi kuin tuollainen kuin sinä olet. Poikasi on vankilassa, olet joutunut ottamaan lapsenlapsesi huostaasi, säälin heitä. Kyllä kuules haluaisin tuolaisen äiti-kaveri suhteen oman äitini kanssa, koska tällöin voisin puhua hänen kanssaan paljon paremmin ongelmistani!
Älkää haukkuko minua provoksi, sillä sellainen en ole. Tuskin olen myöskään ainoa äiti, jonka lapsi on joutunut vankilaan. Minusta on parempi yrittää olla edes jonkilainen äiti lapsenlapsilleni, sillä jos minä en sitä tee, eivät he saa koskaan kunnon äitiä. Lapsenlapseni kyllä kutsuvat minua mummoksi ja jos tapaan uusia ihmisiä, esittelen Jennan ja Jonin lapsenlapsinani en siis omina lapsina.
Mutta äitiyteni on siis ihan tavallista äitiyttä vaikka mummo olenkin. Teen lapsilleni ruoat, huolehdin koulunkäynnistä, harrastuksista, vaatteista jne. Siis aivan kuten normaalit äiditkin.
Äidin EI OLE tarkoituskaan olla kaveri vaan Äiti ja vanhempi, joka huolehtii, mutta luo myös säännöt!!!
Voi voi sinua, mitäs teit lapsen, jos et enää jaksa hoitaa häntä samalla tavalla kuin ensimmäistäsi!Olisi kannattanut harkita asiaa ennen kun hänet sait, toivottavasti toiselle lapsellesi ei tulee alemmuuden tunnetta kun äiti, joka leikkii vanhemman lapsen bestistä, jaksaa keskittyä vain vanhempaan lapseensa!
Toivottavasti otat itseäsi niskasta kiinni ja keskityt nyt enemmän nuorempaan lapseesi.
Molemmat lapset ovat tärkeitä, mutta pienemmälle olisi hyvä luoda nyt hyvä äiti-lapsi suhde.
*N*
Salli mun nauraa, ei todellakaan kaveri kasvata kaveria! Uskomattomia juttuja täällä!! Että kaikki teini-ikäiset äkkiä vääntämään niitä vauvoja... haloo!
mielstäni tuo sinun kirjoituksesi oli todella piristävä mami.
minusta äiti-kaveri suhde on todella hyvä juttu... silloin voit puhua kaikesta toisen kanssa... et joudu patomaan asioita sisälläsi, vaan voitte keskustella asioista ilman sen suurempaa tappelua ja ovienpaiskomista...
Äidin kuuuluu olla lapselleen myös kaveri... sitäpaitsi, kyllähän ne kaveritkin opastaa, neuvoo ja antaa esimerkkiä yhtä lailla kuin muutkin kaverit...
Asioista pitää osata puhua ja keskustella... kyllä myös siis tottakai kaikenikäiset kykenevät keskustelemaan, mutta kun ikäero ei ole esim. 30 vuotta lapsen ja äidin välillä, jututkin saattavat olla ehkä pikkasen samanlaisia...
sitä mielipidettä en ikinä voi muuttaa...
ja onhan sekin totta että nuorena jaksaa paremmin leikkiä lapsen kanssa kun ei tarvitse pelätä selkävaivoja ;)
on se mami hyvä että huomaat tämän asian, mutta muista että et sinä nytkään mikään ikäloppu ole ;)
"ja pyh" :lle... väitätkö todella että kaveri ei pysty ns. kasvattamaan kaveria????
eikö juuri kavereista sitä mallia oteta, etenkin kun ollaan nuoria???? mikäs sen luotettavampi kaveri kuin oma äiti!!!!!!
siispä lisääntykää kaikki teinit!! Väitätkö että teiniäiti on valmis kaikkeen siihen mitä lapsi tuo? Onko hän valmis sitoutumaan, onko hän valmis vastuuseen, ( joka kestää lopun elämän) onko hänestä ylipäänsä kasvattamaan lasta, kun itsekin on vielä lapsi? Lapsi on lapsi, ja vanhempien on oltava viisaampia, kypsyneempiä, ja kokeneempia, silloin lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi.
Kaiki emme ole valmiita äidiksi teininä. Itse sain esikoiseni 16 vuotiaana ja hyvin ollan pärjätty. Hän on nyt 14. Hyvin me pärjättiin ja pärjätään edelleen. Olemme kavereita, mutta kuitenkin meillä on velvollisuuksia ja sääntöjä. Äidille voi kertoa joka tapauksessa kaikenlaisia asioita. Mitään kertomaa ei tarvitse hävetä ja asioista neuvotellaan. Turvallisuudentunnetta meiltä on löytynyt vaikka olinkin nuori. Ei se ole iästä kiinni vaan asenteista.
äidille voi ja tuleekin kertoa kaikenlaisia asioita, mutta ei se mikään " kaverisuhde" ole. Äidin tulee osata kasvattaa ja neuvoa lapsiaan. Ja kyllähän äidin ja lapsen ajatusmaailma tulee olla hieman eri tasolla. Eipä löydy minun kaveripiiristä teiniäitiä, joka olisi itse aikuinen. Tuntuu että näillä äideillä henkinen kasvu tulee sitten jossain vaiheessa kun lapsi lähtee kouluun.... ehkä. Noh, ehkä täälläpäin vain on näitä "huliviliäitejä" enemmän...
Mä tulin raskaaksi 15-vuotiaana ja synnytin 16-vuotiaana.mä todella luulin että musta ei ole äidiksi mutta en halunnu tehä aborttia ja päätin kantaa vastuun teoistani.mä kasvoin äidiksi ja mä oon yhtähyvä äiti ku kuka tahansa "normaali" äiti.tyttäreni on mulle kaikki kaikessa ja mikään asia ei mee sen edelle..ei mennyt edes mun nuoruus.mä voin ottaa mun nuoruuden takas sittenku mun lapsi 18v koska mä olen silloin vielä itsekkin nuori. ja mä oon mieluummin nuoriäiti kun tuollainen elämäänsä kyllästynyt katkera ihminen. mä sinuna lukisin tuon tekstisi uudestaan ja huomaisin mitä paskaa tuli kirjoitettua.tuollaiset ihmiset ku sinä ei saa mua masentumaan siittä että olen teiniäiti!
sinäkö olet sitten aikuinen, kun minua katkeraksi haukut? Todellakin aikuisen immeisen puhetta......... :) Lapsiparka!! Noh, saa sitä oman mielipiteensä kirjoittaa itsekukin. Kerropa ihmeessä lisää minusta, kun noita luonteenpiirteitä tunnut tietävän...... :) Odotan innolla!!
Jos et osaa lukea niin mielestäni tämä palsta on teiniäideille, vai olenko käsittänyt väärin. Onko tämä sitten teiniäitien vihaajille? No sittenpä täytyy poistua palstalta, kun täällä on niin paljon noita teiniäitejä vihaavia. Ärsyttää tuollaiset kaikkitietävät aikuiset, jotka luulevat olevansa muita parempia, vaikka todennäköisesti sulla ei edes ole yhtään lapsia, vaan olet katkera kun äitisi pakotti sinut nuorena abortin tekemään. Mikäs sinä olet muita arvostelemaan, varsinkaan tällä palstalla?
Hetkinen; kaikkitietävä aikuinen, luulee olevansa muita parempi, abortin tehnyt nuorena, kenestä oikein puhut? Äläpä tyttö hyvä viitsi satuja kirjoittaa, eiköhän täällä anonyyminä itsekukin ole, ja mistä tiedät mitä oikein asioista ajattelen?! Et mitään! Minulla on oma mielipide, kuten myös sinulla.Piste. Ja luuletko että tällä palstalla koko ajan vahdin. Onhan mulla toki muutakin tekemistä, Ja pyörin monella palstalla, jotta saataisiin keskustelua... kiva huomata etten ole yksin koneen äärellä... :)
mä en oo väittänyt että olen aikuinen enkä mä haluaiskaan olla aikuinen vielä.mä olen niinku kuka tahansa nuori mutta lapseni kanssa ollessa olen niinkuin kuka tahansa äiti. katkera sä taijat olla ku arvostelet muita ihmisiä vaikka et tiiä asioista yhtään mitään.suosittelen että hankit oman elämän ja tulet sitten tänne kertomaan noita mielipiteitäsi ku tiiät asiasta jotain. sun luonteenpiirteistäs mä en tiiä mitään enkä haluaiskaan ottaa selvää millainen ihminen sä oot mut sun asenteestas voi jo paljon päätellä.
jokin asia, miksi olisin katkera... en todellakaan vaihtaisi osaani jonkun muun kanssa!! Iloista päivänjatkoa sinullekin!! :) Ja oma elämä mulla on ollut jo kauan...
teininä mikään parempi äiti ole, paska puhetta!
mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä, turhaa siis niistä riidellä. Oman mielipiteensä saa toki ilmaista. JOs joku tuntee olevansa parempi mamma nuorena, kuin vanhana, luulen että ihminen itse tietää, miten asia on omalla kohdalla. Eika se varmasti tarkoita sitä, että kaikki teinit ovat hyviä äitejä. Kertokaa minulle ensin mikä se hyvä äiti on? Kuka kaistapää sen sitten määrittelee? Ikä se ei ainakaan ole, onko hyvä vai ei. Mikä teitä ihmisiä vaivaa, kun aina keskusteluissa pitää lokeroida ihminen, iän, sukupuolen, uskonnon, aseman mukaan johonkin lokeroon, sitten seuaavaksi rupeatte määräämään mikä lokero on missäkin hyvä. Ei kukaan teistä tiedä, tuleeko minusta hyvä äiti, kun olen 31 vuotias ensisynnyttäjä, enkä osaa sanoa, olisinko ollut alle 20 vuotiaana sen parempi tai huonompi.
Tuskin hyvyydelle, mutta elämänkokemukselle. Nuorella ihmisellä sitä on vähän. Kokemusten kautta oppii monia hyviä ja tärkeitä asioita, SIINÄ mielessä vanhempi äiti on varmasti parempi äiti kuin nuori ja kokematon. Onhan nuoren maailmankuvakin vielä aika muotoutumaton.
mieltä kanssasi. Kirjoitit asiaa!!
Oma äitini ei ollut edes teiniäiti vaan 26-vuotias ensisynnyttäjä!
Meillä on aina ollut mahtavat välit vaikka tappeluilta ei olla säästytty, mutta silti hän on minun ystäväni, aina.
Jo nuoruudesta muistan kuinka melkein kaikki ystäväni puhuivat huolistaan äidilleni ja useasti totesivat kuinka ihanaa olisi jos itsellä olisi tuollainen äiti, joka auttaa ja kuuntelee. Hänelle voi puhua pojista, pusuista, rakkaudesta, huolista jne.
Toiset äidit eivät halua edes kuulla/nähdä lapsensa kasvavan vaan haluavat todellakin uskoa että oma pieni 13v
- uskoo joulupukkiin!
- Ei ole koskaan maistanut kaupansiideriä
- Ei ole missään tekemisissä poikien/tyttöjen kanssa
- Ei ole polttanut tupakkaa
- Ei ole saanut kuukautisiaan
Toivon pystyväni samaan poikieni kasvattamisessa, missä oma äitinikin!
En todellakaan halua olla mikään viime vuosisadan kireä ja ankara nutturapäinen äiti, jota naapurikylänkin penskat pelkää!
Vaan ystävä ja opas täällä suuressa ja jännittävässä maailmassa :)