Tarpeeton ihminen tunnen olevani

@ M:

Tuo keveys on ihan ok tavoite, ja ihan saavutettavissakin. En tiedä sinun henkilökohtaisista syistä olla ujon puoleinen tai hankala sosiaalisissa tilanteissa, mutta tarvitset ehkä vähän rohkaisua hetken aikaa, jotta voit luottaa olevasi "normaali", aivan kuten kaikki muutkin tarvitsevat, ja lopulta ovat.

Ei meistä suurin osa ole mitenkään erikoisen sosiaalisia, tai muutenkaan kovin erikoisia näissä pinnallisissa asioissa.

Onko sinulla jokin syy miksi haluta olla juuri sellainen kuin haluaisit olla? Onko sinulla jokin tavoite johon haluaisit päästä sosiaalisudella, tämä rakkaus?

Klishee sanonta, että ensin pitää rakastaa itseään ennen kuin voi saada rakkautta muualta on aika totta, ei kuitenkaan ihan niin yksinkertaista että nytpä sitten aletaan rakastamaan itseään, jos ei oikeastaan edes pidä itsestään..

Maailman realiteetit on hyvä omaksua ja hyväksyä. Niistä ei pidä tehdä elämänsä tarkoitusta kuitenkaan, siihen hukkuu moni hyvä ihminen, mutta hyväksyä, että suurin osa muista ihmisistä on ensinnäkin aika typeriä, välinpitämättömiä, ja itsensä ja menneensä orjia. Kuitenkin täällä on ihan hyviäkin tyyppejä, ja ehkä nämä hyvät, ja jopa menestyvätkin, tyypit eivät välitä jos et ole maailman paras joissain asioissa. Ehkä sinun ei tarvitse muuttaa omaa itseäsi saadaksesi sen mitä sinä oikeasti haluat, riippuu tietysti siitä, onko tavoitteesi itsessään olla sulava sosiaalisesti, ja osata puhua asioista jotka sinua ei välttämättä edes kiinnosta.

Kerro vähän lisää itsestsi niin katsotaan jos keksittäisiin jotain puhumisen aihetta. Ainakin osaat ajatella pintaa paremmin. Siitä on hyvä lähteä, siitä se kaikki lähteekin.

@ Penelobe:

Onko työ sinulle se tärkein maali jonneka haluaisit?

En usko että asioiden tiedostaminen on mitenkään haitallista tai hyödytöntä. Tiedottomuus on siunaus, vai miten se menee, ei ole mielestäni kovinkaan hyvä lausahdus. Jos ei tiedä mitään, ei voi tuntea mitään sen syvällisempääkään. Jos ei tiedä arpeeksi, olo voi olla kiusallinen. Jos tietää paljon, ja tietää että on vielä paljon tiedettävää, ja opetelee sen verran kuin pystyy, ja keskittyy elämäänsä nyt ja tässä, niin elämä voi olla onnelsitakin, ainakin meillä joilla ei ole vakavia sairauksia joidenka kanssa joutuisimme yksin painiskelemaan.

Itse olen ensin pelännyt paljon, ja loplta ymmärtänyt, ettei sitä voi muuta tehdä kuin parhaanssa, se täytyy vain yväksyä. Mikään ei ole niin pahaa, jos sitä ei joudu kokemaan yksin, henkisesti. Köyhänä ei ole niin paha olla, jos ympärillä on muitakin mukavia, järkeviä, ja rahattomia ihmisiä, joiden kanssa jakaa kaikki ongelmat. Sairaus on vain pakollinen paha, me kaikki kuolemmekin lopulta, joten se kuolema tai sairaus ei itsessään ole asia johon voi vaikuttaa pahemmin ollenkaan, mutta sille voi tehdä jotain mitä sen ajan kun täällä on tekee. Tuurista riippuu, tajuaako sitä vielä kun on elossa, ja löytääkö sitten ihmisiä kenen kanssa se kaikki jakaa.

Ainakin näin näen asian. En usko että sinun tarvitsee työttömyydestä tuntea arvotonta oloa. MInkäs teet? Olet silti sinä, olit töissä tai et. En näe työsi tekevän sinusta yhtään erilaista kuin mitä sinä olet. Jotkut vain sattuvat olemaan työttömiä, aina ei voi voittaa vaikka olisi kuka. Minua ei henk kohta haittaisi olla ystäväsi vaikka lisit työtön, ja auttaa sinua etsimään töitä, ja auttaa jaksamaan kun maailma tuntuu eätoivoiselta. Tärkeintä minulle olisi vain se minkälainen itse olet. Muulle ei tässä maailmassa voi paljon mitään.

larethi kirjoitti:

@ Penelobe:

Onko työ sinulle se tärkein maali jonneka haluaisit?

En usko että asioiden tiedostaminen on mitenkään haitallista tai hyödytöntä. Tiedottomuus on siunaus, vai miten se menee, ei ole mielestäni kovinkaan hyvä lausahdus. Jos ei tiedä mitään, ei voi tuntea mitään sen syvällisempääkään. Jos ei tiedä arpeeksi, olo voi olla kiusallinen. Jos tietää paljon, ja tietää että on vielä paljon tiedettävää, ja opetelee sen verran kuin pystyy, ja keskittyy elämäänsä nyt ja tässä, niin elämä voi olla onnelsitakin, ainakin meillä joilla ei ole vakavia sairauksia joidenka kanssa joutuisimme yksin painiskelemaan.

Itse olen ensin pelännyt paljon, ja loplta ymmärtänyt, ettei sitä voi muuta tehdä kuin parhaanssa, se täytyy vain yväksyä. Mikään ei ole niin pahaa, jos sitä ei joudu kokemaan yksin, henkisesti. Köyhänä ei ole niin paha olla, jos ympärillä on muitakin mukavia, järkeviä, ja rahattomia ihmisiä, joiden kanssa jakaa kaikki ongelmat. Sairaus on vain pakollinen paha, me kaikki kuolemmekin lopulta, joten se kuolema tai sairaus ei itsessään ole asia johon voi vaikuttaa pahemmin ollenkaan, mutta sille voi tehdä jotain mitä sen ajan kun täällä on tekee. Tuurista riippuu, tajuaako sitä vielä kun on elossa, ja löytääkö sitten ihmisiä kenen kanssa se kaikki jakaa.

Ainakin näin näen asian. En usko että sinun tarvitsee työttömyydestä tuntea arvotonta oloa. MInkäs teet? Olet silti sinä, olit töissä tai et. En näe työsi tekevän sinusta yhtään erilaista kuin mitä sinä olet. Jotkut vain sattuvat olemaan työttömiä, aina ei voi voittaa vaikka olisi kuka. Minua ei henk kohta haittaisi olla ystäväsi vaikka lisit työtön, ja auttaa sinua etsimään töitä, ja auttaa jaksamaan kun maailma tuntuu eätoivoiselta. Tärkeintä minulle olisi vain se minkälainen itse olet. Muulle ei tässä maailmassa voi paljon mitään.

Lue lisää

Niin. Sinulla oli paljon asiaa, ja huomaan että olet mitä upein ihminen :) Minä taas, olen hyödytön niin monin eri tavoin. Olen itkeskellyt pitkin päivää, mitä voi pitää vain positiivisena ilmiönä. Huomenna en jaksa enää ehkä edes kirjoittaa, ja sinä arvelet että olen välinpitämätön ja piittaamaton.

Työ poistaa tyhjyyden tunnetta, mutta kun sitäkään ei enää ole, ei ole oikein mitään. Melkein käsittämätöntä miten saan päivän kulumaan saamatta mitään tuottavaa aikaiseksi. Minä en jaksa nyt enempää, mutta liikutuin kirjoituksestasi...

penelobe kirjoitti:

Niin. Sinulla oli paljon asiaa, ja huomaan että olet mitä upein ihminen :) Minä taas, olen hyödytön niin monin eri tavoin. Olen itkeskellyt pitkin päivää, mitä voi pitää vain positiivisena ilmiönä. Huomenna en jaksa enää ehkä edes kirjoittaa, ja sinä arvelet että olen välinpitämätön ja piittaamaton.

Työ poistaa tyhjyyden tunnetta, mutta kun sitäkään ei enää ole, ei ole oikein mitään. Melkein käsittämätöntä miten saan päivän kulumaan saamatta mitään tuottavaa aikaiseksi. Minä en jaksa nyt enempää, mutta liikutuin kirjoituksestasi...

Lue lisää

Eteenpäin liikkumisen tunne on kyllä aika tärkeää.. Varmaan kaikille.

Mutta sen voi saavuttaa työnkin ulkopuolella erilaisin keinoin. Ja vielä jos olisi joku mukana matkassa jakamassa kaiken..

No, jos satut tulemaan takaisin niin jutellaan lisää. Oli aika sattumaa että itse palasin, kun profiilissani ei jostain syystä näy enää keskustelujani, ja satuin löytämään tänne takaisin toisin keinoin.

"En hyväksy tuota käsitystä että ensin pitäisi rakastaa itseään ennen kuin voi saada rakkautta muualta. Uskon että hyvät ihmissuhteet voivat antaa ihmiselle hyvin paljon tukea. En kuitenkaan kuvittele että kaikki ongelmani ratkeaisivat sillä että hankkiutuisin parisuhteeseen. (Tai kuvittelen mutta käsitän tuon kuvitelman olevan epärealistinen.)"

Kokeilen selittää vähän tarkemmin.

Jos et itse ajattele itsestäsi paljoa, niin maailmalla on tapana jättää senlaiset ihmiset huomiotta. Ei siksi, että maailma olisi mitenkään "paha", vaan niin vaan tuppaa olemaan. Et sinäkään tiedä ihmisistä, jotka eivät ole esillä, aivan kuten hekään eivät tiedä sinusta.

On täysin mahdollista, että löytäisit jonkun, jonka kanssa tulisit onnelliseksi, vaikka jopa eroaisitte myöhemmin. Löytäisit itsesi tämän ihmisen kanssa, esimerkiksi.

Mutta tämä ihminen tuskin löytää sinua helposti jos koet itsesi turhaksi. Se lopulta vie kaikki voimat, eikä sitä jaksa kukaan, En siis syyllistä sinua nyt mistään, vaan kerron mitä ajattelen maailman menosta.

Tarkoitan tällä siis sitä, että on parempi pitää vaan löytää keinot olla sitä mitä on eikä muuta. Ei tarvitse alistua tai alentua kuiteknaan, vaan olla se mitä on avoimesti, heikkouksineen, koska sille ei voi mitään. Olla köpelö sosiaalisissa tilanteissa aivan vapaasti, ja olla senlaisten ihmisten seurassa jotka sitä täysin ymmärtävät. Niiden ihmisten löytäinen voi olla sitten vähän hankalampaa, mutta kukaan ei jaksa katsella sellaista itseruoskintaa, ja siihen on tietyt syynsä miksi näin on. Se on erittäin vaativaa ihmisille olla tämänlaisessa seurassa.

Tarkoitan siis, että omat surut on hyvä hoitaa pois alta, kuten nyt teetkin kun näistä asioista puhut. Kun omat asiat on käyty läpi, ettei tarvitse tuntea oloaan murskatuksi aina kun huomaa olevansa epätäydellinen. Kunhan tiedät etteivät sinun läheisesi ole sinua jättämässä jos olet vähemmän kuin jumala(tar).

Nuo perheen asiat painavat aina, ja nekin on hyvä selvittää, eli miksi ajattelet työtä niin tärkeänä, jne. Miksi tarvitest jonkun lähellesi. Miksi on hyvä kysymys joka asiaan. Lopulta se taitaa päättyä siihen, että "SIksi, koska minulle tulee siitä hyvä olo, ilman sen kummempaa syytä", mutta sinne asti on hyvä miettiä asiaa, koska sieltä löytää sen mitä oikeasti haluaa ja tahtoo. Muuten jahtailee asioita joita ei edes välttämättä lopulta haluakaan.

Kaikki epäilevät itseään aina, mutta moni ei sitä näytä ollenkaan ulospäin. Nämä ihmiset murtuvat sitten joskus, aika kunnollakin, ja sitten taas heittävät murheensa nurkkaan eivätkä ikinä siivoa niitä. Lopulta heistä taitaa tulla erittäin äänekkäitä ja yli-itsevarmoja. En oikein usko, että sinä haluaisit olla sellainen ihminen, tai en saa sinusta sellaista käsitystä.

Oletko mielummin surullinen Sokrates, kuin onnellinen sika? Ja kumman valitsetkaan, niin miksi valitset sen?

Viestit aina pitenee mitä syvemälle asiaan menee, kokeilen rajoittaa tästä eteenpäin..

En sitä tarkoita ollenkaan. Se olisi vastenmielistä. Kaikille.

Tarkoitan, että jos et ole edes tyytyväinen itseesi, niin se on kovin vaikeaa muiden jaksaa olla sellaisen ihmisen seurassa, joka kokoajan ruoskii itseään omista epätäydellisyyksistä. Kaikissa meissä on virheitä, jos olet joukossa jossa näitä virheitä jatkuvasti osoitellaan ja arvostellaan, miksi edes haluaisit sellaiseen joukkoon? Mene sellaiseen joukkoon, jossa saat olla ensin itsesi, rauhassa, perus olemuksesi, eli esimerkiksi varovainen ja ujo. Paha ujouden tunne esimerkiksi lähtee sillä, kun hetken saat olla jossain seurassa. Voit olla ujo itsesi, muttei tarvitse enää pelätä kun on hetken tottunut tilanteeseen.

Jos taas olet muuten köpelö, et tiedä mitä vastata jos joku puhuu sinulle, tai päädyt sanomaan jotain typeriä (mitä et ainakaan tässä ole vielä tehnyt), niin selvittele mistä tämä voisi johtua. Miksi sinä sanot jotain ensinnäkään? Mikä tunne sinulle tulee ennen kuin sanot jotain hölmöä, tai ennen kun sinä alat kovin vaivautumaan tilanteesta?

Näin voit siis olla itsesi, ja kehittyä, eli hoitaa ongelmiasi.

Tärkeintä on vain löytää se porukka jonka kanssa voit olla oma itsesi. En tiedä kuinka vanha olet, mutta tämä maailma ei ole enää lastentarha tai ala-aste, vaan ihmisten on ollut pakko kasvaa aikuiseksi. Ei kaikkien, mutta useat ovat.

En siis tarkoita "itsenä olemisella" sitä, että joutuisit nyt henkiseen digressioon tai lamaannukseen, jossa joutuisit pitämään itseäsi kuplassa ettet vain saisi ulkoisia vaikutteita, tai vaikka sisäisiä.

Tarkoitan sillä sitä, että tiedosta, että olet ujo, ja se siitä. Sinun ei tarvitse rankaista itseäsi siitä, että olet ujo, eikä antaa muiden rankaista sinua siitä, että satut olemaan ujo luonteeltasi. Olet ujo, ja voit avoimesti myöntää sen. Myönnä avoimesti ettet osaa olla oikein missään tilanteessa, niin ihmiset auttavat.

Jos et halua olla ujo enää, niin en usko että siihen on muuta lääkettä kuin vaikka viinan juonti tai joku sellainen, mutta sellaista lääkettä ei kovin paljoa kannata ongelmiinsa ottaa. Se lähtee kun totut ajatukseen, ettet aina ole täydellinen ja hyväksyt sen, ettei maailmakaan odota sinulta mitään sellaista, eikä sinuna oleminen haittaa sinua. Ei kukaan meistä ole se sosiaalisesti täydellisin ihminen.

Mikä ongelma on ujoudessa? En minä ainakaan sinua arvostele sen takia ettet aina pää huurussa juokse kaikkia ihmisiä läpi, tai ole aina etukädessä äänekkäin.Tai jos sanoisit jotain hölmöä, tai olisit hiljaa. Siihen auttaa kun kertoo ihmisille kenen kanssa on, ettet oikein vain osaa. Ja sillä sen oppii.

En tarkalleen siis tiedä missä tilanteissa sinulle näitä ongelmia ilmenee, mutta jos kuitenkin esimerkeistä ymmärrät mitä tarkoitan.

Jos haluat jotain, hae se tai pyydä sitä. Jos haluat ystäviä, pyydä ystäviä itsellesi, vaikka netissä. Jos haluat oppia pois ujoudesta, tee niin kuin joku siitä selvinnyt (en siis minä sinänsä) kertoo, kokeilemalla. Mitään et menetä jos vähän turpaan tulee, voit aina tulla tänne selittämään toilailujasi, ja ihmiset varmasti kuuntelee. Pitää vain yksi asia tehdä itse, ja se on uskaltaa olla oma itsensä, ja ottaa haukut vastaan.