Aikuisiän ADHD -epäily?

Lääkärille vain ottaa selvää asiasta. Itse sain vuosi sitten kyseisen diagnoosin, nyt tutkitaan että olisiko mahdollisesti persoonallisuushäiriö. Pelkkä ADHD on nykyään harvinaisuus, jollain 10% vain. Addeilla tuppaa olemaan usein muutakin ns. häikkää. Tuo shoppailuaddiktio ja holtiton rahan käyttö viittaisi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Itsellä on ollut maniaa, en ole varma aiheuttiko sen kannabis vai concertat, tai niiden yhteiskäyttö.

Terkkarilääkäri tekee lähetteen mutta, varaudu että pääset varsinaisiin tutkimuksiin puolen vuoden jonottamisen jälkeen..

lainaus: Hämillään?
"Olen pikkutarkka siivousintoilija ja perfektionisti taas toisissa asioissa
ja saan harmaita hiuksia jos vaikka matto sattuu olemaan vinossa."


Monet kirjoittamasi asiat vaikuttavat myös Aspergerin oireyhtymältä.
Minulla on Asperger ja ADHD diagnoosit. Itse menin ja varasin ajan yksityiseltä
lääkäriasemalta. Sain lähetteen neuropsykologin tutkimuksiin.
Tutkimus tulokset osoittivat neurologin epäilyt oikeaksi. Suosittelen myös tutustumaan Aspergerin oireyhtymän tietoihin Wikipedian sivuilla.

Kirjoituksesi perusteella itse adhd-ihmisenä keittiödiagnosoisin sinut heti ja määräisin lääkityksen sekä paremman itsetuntemuksen / itseluottamuksen hankkimisen.

Olen itse saanut dg:n 21-vuotiaana. Sitä ennen luulin aina olevani laiska, mutta dg:n ja hyvän lääkityksen löytymisen jälkeen olen ymmärtänyt ettei kyse ole siitä vaan päinvastoin; oikeastaan olen jo tähän mennessä aikaansaamini "saavutuksii" (kuten toisen asteen koulutus) käyttänyt jo paljon enemmän energiaa ja sitkeyttä kuin moni tunnollisena pidetty ihminen. :)

Adhd:seen kuuluu myös nimenomaan tuo lykkääminen, josta puhuit. Kun ymmärtää mistä ongelma johtuu, ei jokaisen lykätyn asian takia säti itseään ja pohdi "miksen hoitanut sitä ajoissa, miksimiksimiksi perkele??!?". Se on TODELLA helpottavaa kun vähitellen ymmärtää luopua itsesyyttelystä koska näkeekin itsensä aivan eri valossa. :)

Olet ilmiselvästi jotenkin ylikeskittynyt / takertunut noihin pieniin siivousjuttuihin. Itsetuntemuksen lisääntyessä (esim. dg:n kautta) voi olla noistakin jutuista tulisi pienempiä tai ainakin sietäisit pikkutarkkuuttasi paremmin. Myös äkkipikaisuuttaan ja impulsiivisuuttaan oppii harjoittelemalla hillitsemään / ainakin hyväksymään ominaisuudet itsessään paremmin.

Myös uupuminen kuuluu adhd:seen... Uuvut sosiaalisissa tilanteissa, koska joudut pinnistelemään pitääksesi keskittymisen yllä. Voit olla jopa niin tottunut tuohon pinnistelyyn, ettet edes tiedosta tekeväsi sitä jatkuvasti. Luultavasti koet itsesi silti sosiaaliseksi ihmiseksi koska olet sosiaalisesti älykäs... Muuten niin ei varmaankaan olisi.
Sanot, että loukkaat töksäyttelyllä ihmisiä joskus... Oletko huomannut että samalla töksäyttely saattaa juuri tehdä sinusta sellaisen aidon oloisen ja persoonallisen tyypin kuin olet? :)

Älä lopeta innostumasta... Joku viisas tunnettu henkilö on sanonut "follow your positive impulses". Ei se haittaa vaikkei aina saa kaikkea vietyä loppuun... Ainakin on VIVAHTEIKAS ELÄMÄ!

TK-lääkärit voivat joskus olla hoitoon ohjaamisessa aika nihkeitä kun eivät tiedä/tunne adhd:ta kunnolla... Suosittelisin yksityislääkäriä... Esim. pk-seudun Mehiläisessä on sellainen erittäin pätevä adhd-neurologi kun Markku Sainio. Itse matkustin pitkän matkan takaa tapaamaan häntä ja en ole katunut (vaikka pienituloisen kukkarolle vähän kävikin). :)

Sitten semmoista, että nyt heti välittömästi kirjaudut tänne foorumille:
http://adhd-aikuiset.org/

Vaikutat tosiaan adhd:lta, monet oireet ovat tyypillisiä. Ja kuten joku mainitsikin, adhd:n lisäksi lähes jokaisella meistä on jotain muitakin ongelmia sen lisäksi. Ota selvää näistä tähän neurologiseen ongelmaan liittyvistä asioista kaikin mahdollisin tavoin (kirjat, adhd-liitto jne.) ja pyri saamaan diagnoosi. Voi olla hankalaa mutta älä lannistu vähällä.

Ja tosi monet meistä ovat sinkkuja, yhteiselämä on hankalaa kun on niin epätasainen luonne. Kun saatte tietoa ja mahdollisen lääkityksen/terapian, niin se helpottaa parisuhdettakin huomattavasti. Nuo addiktiot ovat meillä herkässä ja saattavat pilata elämän, niihinkin on saatavissa apua mutta on parempi pohja jos tietää mistä ne johtuu. Addit ovat vaarassa jäädä koukkuun lähes mihin tahansa, ikävä kyllä.

Vaikeissa tapauksissa voi saada avukseen "adhd-valmentajan" joka auttaa joissakin elämän osa-alueissa. Vertaistuki helpottaa myös todella paljon, varsinkin jos ei ole aikaisemmin tuntenut muita addeja.

"..Addit ovat vaarassa jäädä koukkuun lähes mihin tahansa, ikävä kyllä.."

Allekirjoittanut on täysin samaa mieltä! Minulla on aina ollut mieltymys hyvänolon tunteen tuoviin asioihin. Pahin on seksiriippuvuuteni..

Mitähän tuon diagnoosin saaminen maksaa yksityisellä puolella ja miten asia etenee?

Mä sain yksityiseltä kolmannella kerralla diagnoosin ja lääkkeen kokeiluun. Kertakäynti on joku 100euroa. Sen jälkeenkin on tullut käytyä, kun lääkettä on vaihdettu.

Julkisella:
psykologi -> psykiatri -> lähete neuropsykiatrisiin tutkimuksiin.

Psykologin aikaa sai odottaa, sitten meni nopsaan asiat eteenpäin.
Julkiselle puolelle meillä ei saa lähetettä adhd-tutkimuksiin (olettavat säästävänä näin), ellei siitä ole selvää hyötyä (lapset asia erikseen). Itse olin vaihtamassa ammattia x:n kerran ja koska opiskelu on takkuillut minulla ennenkin, psykiatri katsoi, että parempi tehdä kunnon selvitys, jotta saan itselleni parhaat tukitoimet ja lääkinnällisen avun.

Muuten ei olisi tullut sen kummempia tutkimuksia, vaan olisi kaiketi diagnosoitu tyyliin "mitä luultavimmin" adhd ja aloitettu suoraan lääkehoito.

Heippa! Mä mietin kans, että olisko mulla ADHD... Tuli vaa yhtäkkii mieleen :D En oo kuitenkaan ihan aikuinen vaan vasta 16 v tyttö.. Suurin vaikeus on se, että en pysty keskittymään, jos ympärillä on yhtään hälinää. En oo oikein ikinä saanut läksyjä tehtyä, huone on aina mullin mallin, tavarat hukassa ja monissa asioissa tulee huolimattomuusvirheitä. Kokeita tehdessä oon joka kerta viimeinen, koska mun on pakko tarkistaa tehtävät sata kertaa.. Ja oon suunnilleen joka aamu myöhässä.. Tosin nyt oon saanut sitäkin tsempattua.

Koulussa esim. matikka menee huonosti eikä jaksa kiinnostaa yhtään. Se on jotenkin tylsää ja kaavamaista, kaikkeen on aina vaan yksi vastaus ja kaikki siinä vaatii hirveän paljon huolellisuutta.. Ja kun jää jälkeen niin siinäpä sitä sitten on... Opettajaa ei jaksa kuunnella.. Keikun tuolilla, haaveilen, piirtelen vihkoon ja.. Silti kielet ja taideaineet sujuu vielä tosi hyvin ainakin, vaikka ite sanonkin :D

Jopa ratsastaessa huomaa silti et pitää oikein keskittymällä keskittyä esim. pysähtymisen harjoitteluun ja ympyröihin ja vasta sitten se sujuu hyvin. Hevostelu ja koirien kanssa touhuaminen on muutenkin hyvää treeniä huolellisuudelle ;) Pianon soittelukin on kivaa ja saa mut tekemään kaikkea muuta kuin höseltämään, mutta nuotteja en jaksa opetella lukemaan.

Pienempänä olin ylivilkas ja saatoin tehdä jotain hölmöä tai päästää suustani mitä sattuu ennen kuin olin ehtinyt ajatella mitä teen. Esim. heittelin kaverin kanssa paperipalloja käytävillä, juoksin välitunneilla koulun alueelta pois ihan vaan huvikseen ja temppuilin kun piti pelata jalkapalloa... Päiväkodissa höpisin, rallattelin ja näytin kieltä miten sattuu ja millon huvittaa ja aloin kiukutella kengännauhojen sun muiden kanssa, vaikka sitten opinkin solmimaan ne nopeasti..

Ikinä en oo silti esim. koskenut tupakkaan.. Tietyt rajat on jossain ;D Ja siis tosiaan, oon tavallaan rauhallinen...

Ja nykyään kärsivällinen ja mietin mitä sanon.. Keskittyminen on silti vaikeaa ja oon huolimaton monissa asioissa.. Hukkaan tavaroita, myöhästelen kun jään puuhastelemaan jotain muuta.. Itsetunto on varmaan saanut jonkinlaisen kolauksen, koska arkailen puhumisen kanssa vieraille ja oon melkein paniikissa jos joudun puhumaan luokan edessä tmv. Jopa lukeminen ääneen alkaa ahdistaa, vaikka tiedän että luen edelleen sujuvasti.

Oon myös harrastanut vähän kaikkea liikunnasta kuorossa hoilottamiseen ja kuvikseen ja aina kyllästynyt lopulta (paitsi heppailuun ja koiriin).. Seuraavaks oon menossa lukioon, vaikka vähän mietityttää et mitä siitä tulee.. Ja ajattelin mennä vuodeks teatterikursille, koska haluan takaisin sen vanhan innon esiintyä ja olla rohkea... ADHD vaiko ei siis..

Luin tänkin tekstin varmaa kymmenen kertaa, etten vaikka loukkais ketään millään :D Huom. kun yritin lähettää tätä ekan kerran "yhteenlaskun tulos ei ollut oikea" Haha, nyt on jo laskutaito aika pahasti pielessä :'D

En jaksa edes lukea noita iänikuisia mantroja.Ylivilkkaus johtuu ravInnosta suhteessa ihmisen omaan metaboliaan ,geenit ja ruokavalio.SE ON KÄYPÄSUOSITUSTEN MUKAAN SITÄ,ETTÄ PALJON HIILIHYDRAATTEJA JA KYLLÄ KAI LIMONAADIT,SOKERI SAAVAT AIKAAN VAUHTIA LIIANKIN KANSSA:PEKKA PUSKAN PERINTÖ.Seuraan oman lapsenlapseni käytöstä välillä ja huomaan ,kuinka hän syötyään joskus makeaa ym,vähän enemmän mamman luona,niin selkeä ero sekä kotona myös.SOKERIHUMALA HIILAREISTA.JOSVÄHÄNKIN OLISI OIKEAA RUOKAVALIOTIETOA,VOISI VÄHÄGLYKEEMISILLÄ RAVINTOAINEILLA EHKÄISTÄ SEKÄ LUKEMISTA,MUUTENKIN RAUHOITTAVIA ASIOITA TEHDÄ.VAUHTI ON LIIAN KOVAA KAIKELLA TAVALLA,MUTTA LÄÄKEFIRMAT JÄÄVÄT ILMAN RAHAA.AIKUISILLA AIVAN SAMA ASIA.LÄÄKÄRIT SAAVAT AUKTORITEETILLAAN USKOMAAN JA SITTEN POHDITAAN ,KUNTIETO PUUTTUU.

Sokerihumala johtuu sokerista, ADHD johtuu geneettisestä aivojen erilaisuudesta. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Minun ADD-oireet eivät muuttuneet juuri miksikään, vaikka karsin ruokavaliostani sokerin ja vehnän (valtaosin myös muut viljat).
Syön monipuolisesti, otan kalaöljyä, magnesiumia, B- ja D-vitamiinia. Ne tekevät olosta muuten mukavan, mutta ADD-oireet ovat ennallaan.
Sokeriin olen ollut pahasti koukussa ja minulla on ollut suuria ongelmia sen kanssa. ADHD-ihmisillä on tapana jäädä asioihin koukkuun. Sokerin vähentäminen ei ole ollut minulle mikään helppo juttu ja olen etsinyt kaikenlaisia korvikkeita addiktiolleni.
Ruokavaliolla ADHD ei kuitenkaan parane. Tunnen pari erittäin säntillisesti karppaavaa addia, jotka kyllä uskottelevat ruokavalion auttaneen, mutta ainakin minun silmiin ovat ihan samanlaisia sählääjiä kuin ennenkin. Eivät muista tapaamisia, eivät keskity yhteen juttuun kuin pari minuuttia kerrallaan, puhuvat taukoamatta aina hereilläollessaan eivätkä saa koulujaan käytyä.
Terveellinen ruokavalio on hyvä juttu, samoin sokerinsyönnin vähentäminen ja ne varmasti tekevät olosta paremman, mutta valitettavasti ADHD ei sillä parane.