Olen lukenut täällä olevia kirjoituksia, ja voisin melkein itkeä kun kaikki tuntuu niin tutulle. Neurologi on jo kuvannut pään, eikä sieltä mitään poikkeavaa löytynyt, joten nyt olen menossa psykologille. Minun oireita on jatkunut niin pitkään, et niistä on tullut jo osa minua.
Ei tullut aikoihin mieleenkään, ettei pimeää, vieraita ihmisiä, esiintymistä, uusia tilanteita, autolla ajoa, ruokaan tukehtumista, lentokoneella matkustamista, junalla matkustamista, vieraassa seurassa puhumista, miehiä, muita naisia, lomaviikonloppuja, uusia ystäviä jne. jne. ja palstalla kysymyksiini vastanneita tarvitsisi säikähtää ja pelätä niin paljon.
Olen pystynyt salaamaan tämän jo niin pitkään.Ehkä siksi että näitä on vain ajoittain. Ehkä siksi että selittelen asioita parhain päin (keksin jotain tekosyitä)Mutta tämä viimeisin pelkotilajakso oli pahin, olis ihan täysin sekaisin, vaikkei kukaan huomannut (kun en uskaltanut kertoa).
Nyt tässä pelkään, että onko minun kerrottava sille psykologille ne asiat... en haluaisi, kun ne on niin vaikeita minulle.. ja sellaistahan voi sattua jokaiselle. Enkä välittäisi kertoa mitään surkeita... Riittääkö että käydään vaan sitä aikaa läpi, jolloin minulla oli oireita?
En olis millään halunnut joutua tähän tilanteeseen. Pelottaa, et jos joku saa tietää että käyn jossain mielenterveystoimistossa, niin... juu. Pelkoja pelkoja pelkoja pelkojen päälle. Pelkään että joku tuttu lukee tämän ja tulee pilkkaamaan :'|
Ei tullut aikoihin mieleenkään, ettei pimeää, vieraita ihmisiä, esiintymistä, uusia tilanteita, autolla ajoa, ruokaan tukehtumista, lentokoneella matkustamista, junalla matkustamista, vieraassa seurassa puhumista, miehiä, muita naisia, lomaviikonloppuja, uusia ystäviä jne. jne. ja palstalla kysymyksiini vastanneita tarvitsisi säikähtää ja pelätä niin paljon.
Olen pystynyt salaamaan tämän jo niin pitkään.Ehkä siksi että näitä on vain ajoittain. Ehkä siksi että selittelen asioita parhain päin (keksin jotain tekosyitä)Mutta tämä viimeisin pelkotilajakso oli pahin, olis ihan täysin sekaisin, vaikkei kukaan huomannut (kun en uskaltanut kertoa).
Nyt tässä pelkään, että onko minun kerrottava sille psykologille ne asiat... en haluaisi, kun ne on niin vaikeita minulle.. ja sellaistahan voi sattua jokaiselle. Enkä välittäisi kertoa mitään surkeita... Riittääkö että käydään vaan sitä aikaa läpi, jolloin minulla oli oireita?
En olis millään halunnut joutua tähän tilanteeseen. Pelottaa, et jos joku saa tietää että käyn jossain mielenterveystoimistossa, niin... juu. Pelkoja pelkoja pelkoja pelkojen päälle. Pelkään että joku tuttu lukee tämän ja tulee pilkkaamaan :'|
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.