Kuuleeko Jumala oikeasti rukoukset?
Kiinnostaako sitä edes yksittäisen tallukan asiat?
Jos niin on, Jumala on kyllä silloin varsin puolueellinen, sillä joillain ihmisillä tuntuu menevän todella hyvin ja toisilla onni potkii taas päähän ihan alituiseen!!
Vai onko se sittenkin vain itestä ja omista ominaisuuksista kiinni, kuka pärjää elämässä ja miten?
Onko siinä sittenkin vain pelkästä tuurista kyse, minkälaiseksi itse sattuu syntymään ja millaiseen ympäristöön?
Itse olen rukoillut vuosia, että Jumala auttaisi minua ahdingossa. En jaksa koko psalmiani tähän kirjoittaa, mutta mitä enemmän olen rukoillut Jumalalta apua kyetä korjaamaan asiat, ne ovatkin menneet aina vain huonompaan suuntaan.
Olen mm. rukoillut Jumalalta taitoa kehittää itteään sosiaalisissa kanssakäymisissä. Ja että päätökseni tuottaisi jotain tuloksia, eikä kaikki mihin ryhdyn, epäonnistuisi...
En ole onnistunut saamaan haluttuja työpaikkoja, vaikka koulutuksellani täytyis saada jos jonkinlaisia työpiakkoja.
Olen käynyt terapiassa yms. kehittämässä itseäni taitavammaksi puhumaan, mutta ei.
Jumala ei ole siunannut suunnitelmiani, vaan on antanut kaiken mennä aina vain huonommaksi.
Entä ihminen, joka ei ikinä rukoile, mutta menestyy silti elämässä oikein hyvin ja uskon elämässäkin tuntuu pyyhkivän hyvin. Ihminen, joka saa kaiken, mihin ikinä ryhtyykään ja saa myös luottamusta siionin tehtävissä. Ihminen, joka saa kaiken lisäksi myös hyvän rahallisen toimeentulon ja pystyy kunnialla hoitamaan isonkin perheen ja sittenkin jää omiin juttuihin paljon rahaa.
Onko Jumala puolueellinen, kun antaa jonkin menestyä elämässä niin hyvin, että hänellä on iso talo, paljon lapsia ja harrastusvälineet ja kaikki.
Ja antaa jonkin yksinäisen naimattoman ihmisen kärvistellä ikuisessa köyhyydessä kasvattaen jatkuvasti lainamääräänsä, eikä sittenkään kykene tekemään mitään.
Vai kuuleeko Jumala edes rukouksia?
Minusta rupeaa vähitellen tuntumaan siltä, ettei kyseistä Herraa ehkä olekkaan! Niin vähän sitä tuntuu kiinnostavan mun asiat.
En tiedä, jaksanko enää tällaisena vajavaisena ja kaikessa epäonnistuvana ihmisenä astua seuroihin. Etenkin siellä olevien ihmisten kanssa oleminen on usein vaikeaa, koska mun täytyy aina selitellä, miksi olen työtön. Ja laitetaan mun syyksi, kun olen niin laiskta tms. Tai että en ole edes yrittänyt.
Kiitoksia mahdolliselle Jumalalle, jos sitä nyt edes on olemassakaan!
Kiinnostaako sitä edes yksittäisen tallukan asiat?
Jos niin on, Jumala on kyllä silloin varsin puolueellinen, sillä joillain ihmisillä tuntuu menevän todella hyvin ja toisilla onni potkii taas päähän ihan alituiseen!!
Vai onko se sittenkin vain itestä ja omista ominaisuuksista kiinni, kuka pärjää elämässä ja miten?
Onko siinä sittenkin vain pelkästä tuurista kyse, minkälaiseksi itse sattuu syntymään ja millaiseen ympäristöön?
Itse olen rukoillut vuosia, että Jumala auttaisi minua ahdingossa. En jaksa koko psalmiani tähän kirjoittaa, mutta mitä enemmän olen rukoillut Jumalalta apua kyetä korjaamaan asiat, ne ovatkin menneet aina vain huonompaan suuntaan.
Olen mm. rukoillut Jumalalta taitoa kehittää itteään sosiaalisissa kanssakäymisissä. Ja että päätökseni tuottaisi jotain tuloksia, eikä kaikki mihin ryhdyn, epäonnistuisi...
En ole onnistunut saamaan haluttuja työpaikkoja, vaikka koulutuksellani täytyis saada jos jonkinlaisia työpiakkoja.
Olen käynyt terapiassa yms. kehittämässä itseäni taitavammaksi puhumaan, mutta ei.
Jumala ei ole siunannut suunnitelmiani, vaan on antanut kaiken mennä aina vain huonommaksi.
Entä ihminen, joka ei ikinä rukoile, mutta menestyy silti elämässä oikein hyvin ja uskon elämässäkin tuntuu pyyhkivän hyvin. Ihminen, joka saa kaiken, mihin ikinä ryhtyykään ja saa myös luottamusta siionin tehtävissä. Ihminen, joka saa kaiken lisäksi myös hyvän rahallisen toimeentulon ja pystyy kunnialla hoitamaan isonkin perheen ja sittenkin jää omiin juttuihin paljon rahaa.
Onko Jumala puolueellinen, kun antaa jonkin menestyä elämässä niin hyvin, että hänellä on iso talo, paljon lapsia ja harrastusvälineet ja kaikki.
Ja antaa jonkin yksinäisen naimattoman ihmisen kärvistellä ikuisessa köyhyydessä kasvattaen jatkuvasti lainamääräänsä, eikä sittenkään kykene tekemään mitään.
Vai kuuleeko Jumala edes rukouksia?
Minusta rupeaa vähitellen tuntumaan siltä, ettei kyseistä Herraa ehkä olekkaan! Niin vähän sitä tuntuu kiinnostavan mun asiat.
En tiedä, jaksanko enää tällaisena vajavaisena ja kaikessa epäonnistuvana ihmisenä astua seuroihin. Etenkin siellä olevien ihmisten kanssa oleminen on usein vaikeaa, koska mun täytyy aina selitellä, miksi olen työtön. Ja laitetaan mun syyksi, kun olen niin laiskta tms. Tai että en ole edes yrittänyt.
Kiitoksia mahdolliselle Jumalalle, jos sitä nyt edes on olemassakaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Missä on aarteesi, siellä sydämesi. Menestys ei ole Jumalan aarre. Hengen aarteita pitää etsiä ihan muualta. Toivottavasti Jumala näyttää sinulle sinun aarteesi ja saat rauhan elää Jumalan kunniaksi.
http://www.youtube.com/watch?v=9we_6pSdz-Y
Tuo on varsin tuttua stooria monelle ihmiselle, et siis ole ainoa perässähiihtäjä.
Olen tehnyt sellaisen havainnon, että elämässään epäonnistuneet ihmiset turvautuvat johonkin uskonnolliseen yhteisöön.
Huvittaviakin piirteitäs siihen sisältyy.
Olin kerran junassa, jossa yhdellä matkustajalla ei ollut matkalippua. Konduktöörin sitä tivatessa mies sanoi: "Jumala maksaa minun matkani!"
Sillä kertaa Jumalaan vetoaminen onnistui ja konnari hymähdellen jätti miehen rauhaan.
Kesäseuroihin oli tullut laitapuolenkulkija, jolla niinikään ei ollut rahaa. Ruoka-ja kahvijonossa mies lastasi tarjottimen täyteen syötävää ja kassan kohdalla sanoi rauhallisesti. Minulla ei ole rahaa, mutta Jumala on luvannut pitää lapsistaan huolta. Kassanhoitaja meni hämilleen, mutta seuraava asiakas tuumasi: "minä voin maksaa tuonkin rahattoman veljen eväät.
Esimerkkejä olisi paljon muitakin, mutta paneudutaanpa sinun tilanteeseesi.
Jumalaan luottaminen, uskominen ja rukoileminen ei todellakaan tarkoita sitä, että jäisit odottelemaan, koska se oikea puoliso esim. tulee kotia sinua hakemaan tai törmää suviseurakentällä, niinkuin vanhat piijat monesti sanoo.
Se oikea tulee vaikka risutiellä vastaan, jos se on minulle tarkoitettu.
Ainahan sitä rukoillaan, eri asia on sitten, saadaanko rukousvastauksia.
Seuroista saa kyllä voimia, jos jaksaa uskoa ja luottaa.
Hyvänä esimerkkinä voimista ovat suurperheiden äidit, jotka jaksaa synnyttää ja hirmuisella työllä paijata lapsikatrastaan vuosikymmenien ajan.
Monet uskovaiset hakee voimaa tupakasta, mutta älä sinä sorru siihen.
Kaikilla ei todellakaan mene suomessa hyvin. Köyhiä alkaa olla jo huolestuttavan suuri määrä ja leipäjonot kasvaa.
Kaikilla ei ole kykyä huolehtia itsestään, uusavuttomuus syynä.
Muita syitä ovat tietysti alkoholi, jonka orjana ei jaksa huolehtia muusta, kuin vain, että mistä saisi taas juomista joka päivälle.
Työttömän asema ei ole lestadiolaisuudessa hyvässä huudossa, koska yhteisössä pitää mennä kaikilla hyvin. Suurella osalla meneekin, mutta osalla ei, kun joukkoon mahtuu niitä heikkolahjaisia.
En minä usko Jumalan määräävän meille elämämme laatua, vaan se on perimän, sattuman, tuurinpeliäkin.
Jumala vain osoittaa meille tien, mitä kulkea, ei hän taluttele, eivätkä suojelusenkelitkään kulje vierellämme, vaan pitää elää ja toimia ohjeiden ja neuvojen mukaisesti.
Kun lähdet huonokuntoisella autollasi ajelemaan pimeälle kiitotielle, niin sinun on tajuttava ajaa hitaammin, ei ohitella rekkoja, ei kiihdytellä mutkissa.
Moni uskovainenki nuori on kiihdytellyt itsensä autolla päin rekkaa tai ylikulkusiltapilaria, jonka edessä on kuolema.
Elämä on omissa käsissäsi, ei juurikaan muiden. Muut ovat vain antaneet sulle kotona ja koulussa ohjeita ja neuvoja, miten elämässä pärjätään.
Jumalaan voi luottaa, mutta ei sokeasti eikä fanaattisesti.
Rukous on samaa kuin uskomista omiin kykyihinsä.
Työpaikan saantia auttaa, jos muuttaa vaikka tänne Helsingin seudulle, niin minäkin aikoinaan tein ja sain luotua tänne mukavan elämän, joka ei muualla olisi onnistunut.
Täytyy tyytyä niihin lahjoihin, jotka on saanut ja toimia niillä resursseilla.
Missään tapauksessa ei saa jäädä "tuleen makaamaan" so.sängynpohjalle, vaan on yritettävä aina uudestaan ja uudestaan. Suomalainen "sisu" vaatii sitä.
Pääkaupunkiseudulla nuorille uskovaisille ovat kesätöitä hyvin tarjonneet mm. Keskon Hakkilan toimipiste, Inex Partner Espoon kilossa ja HK.n Ruokatalo Vantaalla.
Olet siis vajavainen ja epäonnistunut, kuule tätähän ne saarnaajat seurapuheissa teroittaakin, että juuri sellaisena onkin itseasiassa kelvollinen uskovainen.
Nyt tarvitaan suunnan muutosta elämässäsi, koska samaa rataa ei voi eikä kannata jatkaa.
Sinun pitää löytää esim.seurustelukumppani, se tukee kummasti itsetuntoa.
En tiedä, millainen kasvuympäristö sinulla on ollut. Jos ei ole ollut kehuttava, joutuu raivaamaan tien melko tyhjästä, aloittamaan nollasta.
Kun minä lähdin aikoinaan kotoa, minulla oli vain kahdessa matkalukussa omaisuus ja äiti toivotti Jumalan siunausta. Sen varassa oli tulevaisuus.
Nyt montakymmnetä vuotta myöhemmin, omaisuus mahtuisi hädin tuskin täysperävaunulliseen rekka-autoon.
Tsemppiä ja käy ainakin seuroissa, sieltä niitä oikeita kavereita saa.
Muutin aikoinaan Etelä-Suomeen. Töitä en saanut en enempää Inexiltä Espoon Kilosta, HK:n ruokatalosta Vantaanportista, kuin Keskolta Hakkilasta, ja Viinikankaaresta.
En saanut töitä edes Tuusulasta, Keravalta, enkä Mäntsälästä Tokmannin keskusvarastolta.
Varastoihin nyt oveni vain ei aukea. Eikä edes teollisuuden työpaikkoihin.
On kyllä ihanaa kerrontaa! Kiitos taas sinulle Leksa-Veksa! Muistetaan vain, että meidän kallein aarteemme on Jeesuksessa Kristuksessa!
Rakas tympääntynyt veljeni!
Viestiäsi lukiessa tunsin voimattomuutta ja iloa.
Voimattomutta sen tähden kun en voi auttaa. Iloa tunsin siitä, että jaksoit kirjoittaa tänne. Ehkäpä jo se tuo pienen valonpilkahduksen tukalaan tilaasi. fas
Jumala lakkasi olemasta, kun rupesin rukoilee siltä apua.
Sitä ennen Jumala oli täyttä todellisuutta minulle. Hän puhui rauhanyhdistyksemme seuroissa minulle kirkkaasti.
Vasta myöhemmin opin tajuamaan, että puhujat puhuvat vain niille tarkoin opetettuja fraaseja. Eivät puhujat turhaa puhujainkokouksissa käy istumassa!!
Joskus puhuja joutuu nuhteluun, jos hän puhuukin "omin sanoin".
Onko ulkoa opetetut fraasit enemmän Jumalan sanaa, mitä omasta päästä kerrotut jutut?
Rukoilu pidemmänpäälle osoitti minulle sen, että kuunteleva Jumala on täyttä puppua. Ei rukouksiini ikinä vastattu. Ensin parjasin Jumalaa kuuroksi, mutta lopulta tajusin, että se onkin vain mielikuvituksen tuote.
Käyn silti yhä seuroissa, mutta mulla onkin ihan toinen motiivi nykyään sinne. Siksi menenkin aina reilusti myöhässä, niin ei tarvi kuunnella niin kauaa niitä joutavia jorinoita :)
"Jumala lakkasi olemasta, kun rupesin rukoilee siltä apua."
Näin se useasti käy. Sikäli ei ole vaarallinen tila, sillä rukoilemisella ei ole koskaan saatu mitään todellisia vaikutuksia. Korkeintaaan rukoilemisella voi sen rukoilevan ihmisen psyykessä tulla tilapäisesti parempi olo.
Rukouksen tehottomuudesta on näyttöä. Tieteellisiä tutkimuksia on olemassa. Niitä on tehty suurilla ihmisjoukoila, esim. tutkittu paraneeko sellaiset sairaat ihmiset nopeammin joiden puolesta rukoillaan kuin sellaiset joiden puolesta ei ole rukoiltu.
Tulokset ovat ylllättäneet. Ne joiden puolesta rukoiltiin, saivat jopa enemmän komplikaatioita ja kunto oli huonompi.
jumalaeiolepuolueellinen,vaanjokaisessakansassase,jokapelkää-kunnioittaen-häntäjatoteuttaavanhurskautta,onhänelleotollinen-apostolienteot,10.34,35.tähänraam.kohtaanliittyyoleellisestiharraspyyntö,kunnäitäuskontojaontuhansia,ettäjumalaosoittaisitienraamatuntotuudenlöytämiseen.tähänkannustiaikoinaanjeesus,jumalanpoikamatteuksen,6.9,10,sekä,joh.evankeliumin8.31,32.myösjaakob,jeesuksenopetuslapsikannustilähestymäänvilpittöminpyynnöinjumalaa,ettämyövoisilöytäätosiuskonnon,jaakob4.8.kiitosjahyvääjatkoakaikille.