Ahdistaa kokoajan

Jos kaipaat täältä apua helpottaisi jos kertoisit mikä sinua ahdistaa? Tuosta voi luken rivien välistä sen että ilmeisesti tarkkailet itseäsi liikaa. Pitäisi selvittää mikä tuon ahdistuksen laukaisee ja mikä sitä pitää yllä. Yleensä sosiaaliset pelkotilat johtuu mokaamisen pelosta tai että ei pysty kontrolloimaan itseään esiintymis tilanteessa tai huomion keskipisteeksi joutumisessa ja niin sanotusti "jäätyy" menee "kipsiin". Ääni värisee kädet ja koko tyyppi tärisee. Tämä on tietysti todella kamalaa kuka sen joutuu kokemaan mutta ei siihen kuole vaikka sitä ehkä tuntuu.

Kannattaa todellakin varata aika psykiatrille ja keskustella vaikkapa lääkityksestä jos tuntuu ettei omat voimat riitä. Tuohon on hyviä lääkkeitä. mm sellaisia joilla pääsee hankalien tilanteiden läpi eli ottaa tarvittaessa.

Mielestäni on syytä oireiden jatkuessa kaksi viikkoa yhteen menoon, tilata aika terkkarista ja pyytää lähete mielenterveystoimistoon sieltä saa apuja.
Eikä nuorelle maksa mielestäni siellä käynti mitään. Terkkariin pitää vähän maksaa. Ilmeisesti taidat jo käydä mielenterveytomistossa? Sinua voisi auttaa myös uuden sukupolven SSRI-lääke.

Laitan sinulle otteita yhdestä vastauksesta, nämä samat vinkit auttavat sosiaalisiin pelkoihin/ahdistukseen.

Sinulla muodostuu liikaa stressihormoneja, se voi olla, että toisilla se ilmenee suoranaisena paniikkihäiriönä, mutta toisilla sosiaalisina pelkotiloina/pakkoajatuksina. Siihen löytyy apua, vähennä kofeiinin käyttöä (kahvin juontia), siirry teehen.
Nukkua pitää tarpeeksi, hae Xanoria, tai muuta vastaavaa lääkettä avuksi, helpottamaan elämää.
Xanor rauhoittaa ja vie pelon pois ja piristää, vain tarvittaessa ja puolikkaan puolikas. Aspiriinipilleri 100 mg entero, on kanssa hyvä apu tärkeisiin tilanteisiin, auttaa keskittymiskykyä, vähentää jännitystä, auttaa psykosomaattisiin oireisiin ja kiihtymystilaan peruslääkityksen ohessa. Aivoja voi rentouttaa, seisomalla ja laittamalla kädet sivuille, sulje silmät ja anna aivojen rentoutua, älä ajattele mitään, otat pienet mikrounet silloin tällöin, niin aivot virkistyvät ja saavat uutta voimaa, stressaavissa tilanteissa. Huolehdi, että verensokeri ei pääse laskemaan liikaa, pieni välipala ent. 3 tunnein välein on hyväksi. Alhainen verensokeri aiheuttaa myös stressihormonien eritystä. Eli lisää stressiä ja laskee taas verensokeria, mikä pahentaa pelkoja/pakko-oireita. Käytä Keijua voileivän päällä, siinä on hyvää omega 3 rasvahapoa mikä on hyväksi hermosoluille. Kuuntele erityisen paljon musiikkia ja erityisesti vähint. 10 min. ennen nukahtamista se parantaa sosiaalisuutta, muistia, masennusta/ahdistusta ja keskustelutaitoa viim. kahden vuoden päästä olet eri ihminen ja juttu luistaa puolituttujenkin kesken, sillä rytmi on aivoille hyvin parantava voima, koska hermosoluillakin on oma rytminsä, joka on voinut mennä kaaokseen/tämä tiedelehdestä. Mutta se ei sulje pois auttavaa lääkitystä, jos oireet kestävät kaksi viikkoa yhteen menoon on syytä mennä terkkariin ja pyytää lähete mielenterveystoimistoon. Eikä sitä tarvitse kaikille kertoa, että siellä käy.
Terv. uskon, että näistä löytyy vähän apua ja parantaa tilannettasi.

Mulla on ihan samalaisia oireita. Oon ollut masentunut monta vuotta, sekä ahdistunut ja viimesten kolmen vuoden ajan tullut vain lisää ahdistuneemmaks. Olen nyt 21. Kärsin myös syömishäiriöstä, mikä on ollut jo 5 vuotta. Joskus parempia kausia ja joskus huonompia. Ahdistus lisää syömisten tarkkailua, mulla ainakin.
Nykyään ahdistaa kaikki. Ahdistus on niin vahvaa, etten pahoissa tilanteissa saa kunnolla henkeä ja sydän hakkaa niin, että tunnen kuolevani..Joskus tulee sellanen tunne kuin jalat menee vallan alta ja alkaa heikottaan hirveesti. Pelottaa myös kertoa kellekään tästä. Vanhemmille ainakaan yritin selittää masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta vähättelivät ongelmaa, eivät kunnolla uskoneet melkein nauroivat asialle..samoin veli...ja yksi taannoinen kaverikin..nykyään en paljoa uskalla kertoa kellekään tästä aikasempien reaktioiden vuoksi.. Elämä on jokapäivä yhtä raskasta..
Koulua yritän käydä samalla, sekä hoitaa uhmaikäistä lastakin..
Mulla on lääkäriin varattu uudestaan aika eri kunnasta kuin missä ennen kävin. Saan varmaan jotkut lääkkeet, mutta kokeilen niin kauan että oikeat löytys. Tai menen osastolle tai mitä vaan..Helpotusta täytys tulla. Suosittelen samaa sullekin. Ei kai tässä muutakaan voi.
Nykyään sitä haaveilee iloisena olemisista...pienestä asiasta, mutta suuresta samalla. Siitä mitä ei ole kokenut aikoihin.

Älä ala syömään nuita aspiriineja mitä tuo yks ehdottaa. niistä voi tulla matsahaava!

Tämä on sellainen neuvo, mitä et halua kuulla, mutta kerron sen silti: kerro vanhemmillesi asiasta, mikäli voit yhtään luottaa heihin.

Ensinnäkin siksi, että sanoit tarvitsevasi käytännön apua mahdollisiin hoidon kustannuksiin. Varmasti sinua auttaisi myös henkinen tuki, jota he voivat sinulle antaa. Kun näet että ihmiset hyväksyvät sinut vaikka jännität (ja he hyväksyvät kyllä), niin ehkä saat siitä voimia ja rohkeutta.

Toisekseen sinun voisi olla hyvä kertoa siksi, että kun kerrot asiasta vanhemmillesi yksi sisäinen ristiriitasi ratkeaa, sinun ei tarvitse enää jännittää sitä, mitä vanhempasi asiasta ajattelevat.

Kolmanneksi sen vuoksi, että sillä tavalla ikään kuin annat sosiaaliselle ahdistuksellesi nimen, siitä tulee olemassa olevaksi tunnustettu asia ja omalla kohdallani paranemista on tapahtunut sen jälkeen, kun sain kerrottua kaikesta häpeästäni huolimatta asiasta avoimesti jollekin.

Propralit auttavat myös, eikä niillä ollut itselleni mitään ikäviä sivuoireita, eikä sellaiset ole kauhean yleisiäkään.

Älä jää yksin, minä tein pitkään niin eikä se vienyt minua yhtään parempaan suuntaan. Terapiasta ei ainakaan ole haittaa, ja nykyään se on KELAn korvauksen alaista käsittääkseni.