Ekaa kertaa menossa synnyttämään muutaman viikon päästä ja lähinnä mietityttää ponnistusvaiheen kipu. Joku on sanonut, että se on kuin "jalkapalloa paskantaisi", mut mietin, kuinka paljon pahempaa kipu on kuin esim. rakastelu "kuivana"? Mulla on ollut koko raskauden ajan limakalvot ihan kuivat ja liukkareistakaan ei ole ollut sanottavasti apua. Yhdyntä on siis tosi kivuliasta touhua. Synnytys varmaan vielä sata kertaa kivuliaampaa, mutta yritän tässä nyt vaan jotain vertailukohtaa hakea :).
Ponnistusvaiheen kivuista
millaista se on?
472494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
ihan hirveetä, tuntu ku keilapalloa olis puskenu pihalle, mut heti ku pää on pihalla niin se kipu helpottaa...
Itselläni ei ollut ponnistuvaiheessa minkäänlaista kipua koska olin saanut epiduraalin paria tuntia ennen. Paine toki tuntui ja siten tiesikin koska tulee ponnistaa.
en saanu epiduralia mutta silti en osaa sanoa mistään paineen tunteesta tai ponnistamisen tarpeesta yhtään mitään
Missä vaiheessa epiduraalin saa ottaa? Missä vaiheessa se kannattaa ottaa? Ihan tuli tästä mieleen kun 88 kirjoitti, ettei tuntenut kipua tämän puudutteen ansiosta.. itsellä kans eka synnytys edessä toukokuussa niin kiinnostaa tietenkin :)
Ei sitä niin vaan oteta. Avautumisvaiheessa sitä annetaan, mutta kun alkaa olla 10cm lähellä niin lääkkeenanto lakkaa ja saat kokea täyden helvetin varsinkin jos ponnistusvaihe on pitkä!!! Sori vaan jos pelottelen mutta sitä se on!
Tuntuu kuin ulos tuleva vauva olisi 10 kertaa isompi kuin reikä josta se pitäisi punkea ulos. Kipua vasten on vain pakko ponnistaa menemään vaikka tuntuu että koko alapää repeää palasiksi, koska pakkohan se vauva on sieltä ulos saada ja ponnistamisen tarve oli valtava. Kipu kuitenkin loppuu samalla hetkellä kun vauva on ulkona. Ei voi millään tavalla verrata mihinkään muuhun kipuun.
Itselläni juuri ponnistus oli se pahin vaihe synnytyksessä, supistukset kesti huomattavasti paremmin. Ei kuitenkaan kestänyt kuin 10min ponnistusta, joten ei loppujen lopuksi ollut ollenkaan paha. Ilman kivunlievitystä mentiin. Nyt uusi vauvakuume, kun esikoinen täytti 1v ja kovasti odotan että pääsisi uudestaan synnyttämään, vielä kun saisi tuon miehen pään käännettyä.
sain epiduraalin n.05.00 kun lapsi syntyi 07.04. Ponnitusvaihe kesti 12min, eli pari tuntia ennen sain. Kätilöt toki neuvovat koska puudute kannattaa laittaa
"Tuntuu kuin ulos tuleva vauva olisi 10 kertaa isompi kuin reikä josta se pitäisi punkea ulos."
Hmmm... Eiks se nyt ookkin ainaki sata kertaa isompi ;D ?
No ei? Kyllä se vauva sieltä ainakin ulos tuli..
Vauvan päänympärys on n. 35 cm. Miten pikkuisella pippelillä sinun vauvasi oikein on pantu alulle?
Mulla kans epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessa, eli se ei sattunut. Tuntui vain valtava paine ja lähinnä epämukavuutta vain. Kyllä se siis hieman ilkeältä tuntui, mutta luojan kiitos epiduraalista. Sain epiduraalin kun olin 4 cm auki ja vajaan kahden tunnin päästä vauva syntyi. Ponnistus kesti 6 minuuttia ja leikattiin pieni episiotomia. Sekään ei tuntunut ollenkaan kun puudutti vielä senkin kohdan.
Tuo epin vaikuttaminenhan on myös yksilöllistä. Kaikilla se ei vie alapään tuntoa ollenkaan pois.
Ystäväni kuvaili ponnistamisvaiheen kipua alapäässä "jumalattomaksi poltteeksi", sanoi että tuntui kuin repeäisi joka suuntaan ja polte oli valtava, kun kudos venyy. Thank god mä en tollaista tuntenut.
Ne supparit ennen epiduraalia olikin sitten ihan eri maata... =(
Voin kertoa että supparit oli leikkiä siihen ponnistusvaiheen paineeseen ja kipuun joka mulla ainakin kesti molemmista 1,5h!!!
itse myös sain epiduraalin joten tunsin vain että sieltä on tulossa maailman suurin kakka, väkisin rupee puskee ulos, enkä muuta siis tuntenut muuta kuin et kakattaisi x10000000 :-D
pyydät kun saavut synnärille että saisit epiduraalin, heidän pitäisi ottaa toiveet huomioon ja toteuttaa jos mahdollista(jos anestesialääkäri saatavilla). täytyy sanoa että kokeilin aqua-rakkuloita ja vaikka ne helpotti supistuksia kyllä niin laitto sattui enemmän kuin itse synnytys :-)
mulla avausvaihe oli tosi vaikea kestää, mutta en sanoisi että olisin kipua tuntenut missään vaiheessa vaan jotain.... sitä ei voi selittää.... jotain voimaa mitä vastaan et voi taistella. poltetta... moninkertaisena. moni kokee kivun omalla tavalla mutta älä pelkää sitä, se ei ole kuitenkaan verrattavissa muihin kipuihin.. klisee tiedän :-)
epiduraalipuudutus sattui ihan sairaasti! Järjettömän paksu neula tungetaan selkään.. koko synnytyksen melkeinkauhein vaihe. Mutta kakkaamiselta lapsen ulosponnistelu ei kyllä tunnu ollenkaan.. mielumminkin jos kuvittelet, kuinka koetat punnertaa jalkapalloa ulos.. siis kun paikat venyy ja venyy, tuntuu siltä kuin repeäisi hetkellä millä hyvänsä ( vaikka on niin joustavaa tavaraa että luultavasti ei repeä, toisaalta jotkuthan ovat revenneet peräaukkoon asti)
Ponnistusta pitää vaan jatkaa, yli kivun ja tuntemusten- se helpottaa, kun sen pään saa ulos. Ja siinä vaiheessa kun tosiaan tajuaa että tää ei lopu ennenkuin saadaan lapsi ulos- sen ponnistaa sisulla!
Itse muistan ponnistusvaiheessa mutisseeni," se repeää, se repeää.." ja kätilö leikkasikin sitten epparin. Ponnistusvaihe kesti onneksi vain 8 min. :)
Minulla taas ei epiduraalin laittaminen sattunut yhtään. Pieni kipu supituksiin verrattua. Kyllä sen kesti kun tiesi että helpottaa.
Ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaihe tuntui hirveimmältä vaiheelta ja taas toisaalta helpottavalta koska tiesi että vihdoin ja viimein synnytys olisi ohi (avautumisvaihe kesti 22h). Ilman mitään puudutteita mentiin ihan omasta tahdosta. Episiotomian teon kielsin vaikka kätilö sen olisi halunnut tehdä. 1.asteen repeämä pari tikkiä tuli. Kipu tuntui siltä kuin alapää ois hellalle lyöty, mutta tunne loppui samantein kun pää oli ulkona. Piti vaan uskaltaa ponnistaa kohti kipua! Ponnistusvaihe kesti 21min, koska supistuksia ei tullut kuin kolme tuossa ajassa.
Toisen synnytyksen ponnistusvaihe oli sit ihan pala kakkua, 1min ja vauva ulkona, tälläkertaa jatkuva ponnistamisen tarve eikä tuntunu läheskään niin polttavalta kuin tuo eka. Ja ei tullu tikin tikkiä :)
synnytyskipua on vaikia verrata mihinkään, mutta se ponnistus (mun tuntemuksilla) ilman puudutusta.. jokainen varmaan tietää miltä tuntuu, kun takareiden lihakset on edellisen päivän urheilusta niin kipeät, että hyvä kun kävelemään pystyy. voi myös kuvitella miltä tuntuu kun istuu lattialla ja venyttää niitä kipeitä lihaksia. plussana vielä se, että joku istuu siinä venyteltäessä selän päälle eikä lähde siitä pois. ja heti kun "kaveri" nousee pois ja itse pääsee pois venytyksestä niin kipu lakkaa. tämä kipu on vaan siirrettynä sinne koipiväliin.
kokemusta on myös puudutuksesta, jolloin en tuntenut muuta kuin pienen paineen.
Ekassa synnytyksessä tunsin vain jumalatonta kipua, se oli niin kokonaisvaltaista ettei sitä voi sen kummemmin kuvailla. Olin saanut epiduraalin...
Tokassa synnytksessä en tuntenut ponnistuksen aikana mitään. Oli vain tarve ponnistaa ja menin sen mukana. Ei kipua lainkaan. Eikä mitään puudutuksia koko synnytyksen aikana.
hirvein kipu mitä koskaan voin kuvitellakaan,ehkä vois vastata tilaa jossa kuokalla revitään sisuskaluja ilman puudutusta tai leikataan jalkaa poikki sahalla. Huusin vain suoraa huutoa , että ottakaa se pois,en kestä tätä!!!!!!!! Kuin kovaa keilapalloa revittäis, ja oli epiduraali. Tosin kipu loppui kuin seinään lapsen synnyttyä minuutin ponnistusvaiheen jälkeen.
Ponnistusvaiheessa kipua tuntui vain alaselässä, supistukset oli niin voimakkaat että tuntui kuin selkä olisi ollut tulessa. Muuta kipua en muista tunteneeni tai ainakaan juuri huomioineeni.
Itsellä oli ekasta lapsesta epiduraali, ja se oli ihan taivaallista ainetta :9 ponnistusvaihe ei sattunut lainkaan, tuntui vaan kovaa painetta ja pientä epämukavuutta. Samalla pystyin hyvin kuuntelemaan kätilöiden ohjeita ja ponnistus meni ku elokuvissa...
Kakkosesta olikin sit ihan eri kokemus. Sain pyynnöistä huolimatta pelkän spinaalin, ja siitä loppui teho 5 minuutin jälkeen, ja sen jälkeen sain pelkkää ilokaasua, joten ponnistuksen aikana ei ollu ns mitään kivunlievitystä kun tuo kaasu ei auttanu enkä sitä siinä vaihees enää osannu ottaakkaan ku sattu niin helvetisti. Järkyttävä paine ja kipu, joka kätilöiden kehotuksesta huolimatta laittoi ponnistuttaan niin rajusti, että vauva tuli ulos kahdessa minuutissa, vaikka kuinka koittivat toppuutella ja rauhoitella :) ja tuntui tosiaan ku olis sitä muiden mainitsemaa keilapalloo reivtty ulos. Repeämiäkin tuli paljon enemmän tässä kakkosen syntymässä...ja se neulominen oli kans totisinta tuskaa!
Itse en tuntenut ponnistusvaiheessa lainkaan kipua spinaalipuudutuksen ansiosta. Supistukset tuntuivat heikkona paineena vatsanpohjassa, joten tiesin kuitenkin milloin piti ponnistaa. Alapäässä ei mitään tuntoa ollut.
Kätilön kanssa juttelimmekin jokapäiväisistä asioista ponnistusten välissä. Nauroimme tätä jälkeenpäin :D
Toisaalta ponnistusvaiheeni kestikin sitten tunnin, ja jouduttiin laittamaan tippaa supistusten vahvistamiseksi. Kätilö sanoi, ettei voi tietää varmasti, johtuiko ponnistusvaiheen pitkittäminen puudutuksesta, vai siitä, että mulla on kuulemma urheilutaustastani johtuen erittäin timmit lihakset alapäässä. Sekin kuulemma vaikuttaa.
Tunti meni mielestäni hujauksessa, ja kun pää tuli esille, olin vieläkin täysissä voimissani ja olisin todennäköisesti jaksanut jatkaa vielä pitkään. Jos ponnistusvaihe pitkittyi puudutuksen vuoksi, on tietenkin vähän kakspiippuinen juttu, kannattaako puudutusta ottaa. Toisaalta, minulle ei jäänyt mitään traumoja kivuista. Kätilö sanoi, että jos pitkä ponnistusvaihe johtui alapään lihaksistani, ja olisin ryhtynyt tuohon ponnistusrumbaan ilman kivunlievitystä, olisi se ollut helvetillistä tuskaa...
"Kätilö sanoi, että jos pitkä ponnistusvaihe johtui alapään lihaksistani, ja olisin ryhtynyt tuohon ponnistusrumbaan ilman kivunlievitystä, olisi se ollut helvetillistä tuskaa... "
Asialla lienee ollut kätilö, joka ei ole itse synnyttänyt. Toisaalta ei ihmetytä yhtään, jos ovat kovin puudutemyöteisiä nykyään, jos ajatus maailma on tällainen.
Ei ne kireät lihakset mitään estä, jos ne osaa rentouttaa ja sitä on harjoitellut tekemään etukäteen..
Kätilö oli keski-ikäinen suurperheen äiti, että varmaan jonkinlaista kokemusta oli :)
Onneksi nykyään ollaan puudutemyönteisiä
Puudtteiden käytön lisäännyttyä on lisääntynyt myös imukupin ja oksitosiinin käyttö sekä tarjontavirheet synnytyksissä. Puudutemyönteisyys ei siis varsinaisesti ole hyvä asia.
Vai olisikohan oikeasti syynä ensisynnyttäjien kohonnut keski-ikä.... sehän on jo yli 20-vee. Tämä on todennäköisin syy noihin juttuihin. Vaan tätä ei ole otettu huomioon missään tutkimuksissa
Niin ja varmaan yksi osasyy on myös se, että nykyään vauvatkin ovat aiempaa suurempia... Siinä myös syy ylimääräisiin toimenpiteisiin ja esim tarjontavirheisiin.
Mitenkähän tuo ikä muka voisi vaikuttaa siihen, että tarvitaan imukuppia tai että tulee tarjontavirheitä. Samanlaisia vartaloita heillä on kuin nuoremillakin (periaatteessa vielä joustavampia kuin nuoremmilla).
siis on yli 30-vee tietenkin
Siis nykyään synnyttäjien keski-ikä on jo vähän yli 30-vuotta. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että yli 35-v synnyttäjiä on jo enemmän kuin alle 25-v. Ja yli 35-v synnyttäjän kroppa ei ole enään fyysisessä mielessä niin hyvä synnytykseen kuin sen 25-vuotiaan. Synnytykset pidentyvät, supistusten teho saattaa vähentyä yms. Iäkkäämpien synnytykset päätyvät kaksi kertaa niin usein imukuppisynnytyksiin kuin nuorempien, myös kiireellisiä sektioita on 1,5-2 kertaa useammin sekä enemmän tarjontavirheitä. Supistukset häviävät tai niiden teho ei ole riittävä monesti vanhemmalla synnyttäjällä, jolloin käytettään useammin oksitosiinia. Nämähän ovat juuri niitä toimenpiteitä, joita monet syyttävät lääkkeellisen kivunlievityksen aiheuttamiksi. Eli ehkä ei asia ole ollenkaan niin yksinkertainen kuin väitetään. Olisikohan sittenkin ennemmin syynä synnytysiän nousu? Ainakaan kovin yksioikoisesti ei lääkkeellistä kivunlievitystä voi pelkästään syyttää. Ehkä voimmekin ihan hyvillä mielin vaikkapa sitä epiduraalia käyttää.
Synnytys on vain pieni osa äityttä. Tutkimusten mukaan lapsi hyötyy paljon myöhemmin siitä, että äiti on jo iäkkäämpi. Hänellä on usein talous paremmassa kunnossa kuin nuoremmilla sekä hänellä on monesti antaa enemmän henkistä pääomaa paremman koulutuksen ja elämänkokemuksensa vuoksi
Synntyskivut on niin kauheita, että täytyy itseään onnitella, että olen kestänyt sen neljä kertaa.
Luulee et taju menee ja huudat ja huudat ja kukaan ei auta.
Mitäkään kivunlievitykset ei auta.. kun 20 h huudat niin tiedät tehneensi lapsen.
Telkusta tulee ohjelmasarja meille tulee vauva, katsoppa sitä, se on hurjaa touhua.
No voi onnea vaan sulle. Kuitenki oot siihen hommaan lähteny neljä kertaa??
Ensisynnyttäjille tiedoksi, että jokainen synnytyskokemus on ERILAINEN ja kivunlievityksistä, esim. epiduraalista ON yleensä iso apu!
Jos edellinen viesti on tosissaan kirjoitettu, niin kirjoittaja vain omaa surkean kipukynnyksen.
se ei tosiaankaan oo mitään "HURJAA" touhua siis synnytys! varmasti kaikilla tuntuu toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. aina on mahdollisuus saada kivun lievitystä jos sitä haluaa. ja tosta huutamisesta sen verran että,minä en ainakaan kertaakaan HUUTANUT yhtään mitään..koska sehän ei auta mitään=) päin vastoin..ja ei tosiaankaan ainakaan mulla kertaakaan tullut mitään tuntemuksia että taju lähtisi heheh=) kyllä ne supistukset tuntuu ja ponnistus vaihe mutta on täysin kestettävissä oikeilla taktiikoilla!=)
Joopa joo. Mulla on kaks synnytystä ainakin olleet ihan helvettiä vaikka epiduraalin olen saanutkin. Ponnistusvaiheet pitkät ja tuskalliset, silloinhan ei enää kivunlievitystä anneta jotta oma ponnistamisen tarve tulee esille. Mulla on ainakin just samat fiilikset, huutaa ja huutaa ja siitä kivusta ei silti pääse pakoon millään, paitsi sen helvetillisen 1,5h ponnistusvaiheen jälkeen. Toki olen kuullut näitäkin legendoja ettei synnytys sattunut juurikaan, en vaan ole ihan varma uskonko niihin vai en...
"Ponnistusvaiheet pitkät ja tuskalliset, silloinhan ei enää kivunlievitystä anneta jotta oma ponnistamisen tarve tulee esille."
Onko noin? Meidän synnärillä ainaki annetaan pudendaalipuudutusta juurikin ponnistusvaiheen alussa.
olet vissiin hieman katkera rankoista synnytyksistäsi?? Sen verran kärkkäästi täällä kommentoit ja vastailet muiden kirjoituksiin vähän alentuvaan sävyyn...
Kaikillahan se epiduraali ei vaikuta samalla tavalla, ja joillain se ei auta juuri ollenkaan. Toisilla se taas vie kaikki kivut pois, ja jos ehtii ponnistusvaihe alkamaan parin tunnin sisään, ei ponnistuskaan välttämättä pahaa tee. Totta on, että jos ponnistusvaihe on käsillä epiduraalia ei enää silloin anneta. Muita vaihtoehtoja saattaa kyllä olla, jos tilanne on sopiva, eikä lapsi juuri sillä sekunnilla synny. Tosin alapään puudutteiden antamiseen tarvitaan synnytyslääkäriä, jos kyse on vahvemmasta kuin paikallispuudutteesta, eikä tietyissä tilanteissa puudutteita voida aina käyttää.
Ei ne mitään legendoja ole, että synnytys ei sattunut juurinkaan. Suurimmalla osalla se kyllä tekee kipeää ja kovaa, mutta kyllä osa pääsee helpommalla.
Reilua? Ehkä ei, mutta minkäs teet...
Ponnistusvaiheen alkaminen oli niin suuri helpotus avautusmissupistusten jälkeen, että en muista sen juurikaan sattuneen. Kolme kertaa olen sen kokenut, eikä koskaan ole ollut mitään kivunlievitystä.
Synnytys on maailman luonnollisimpia asioita, ja Suomi maailman turvallisimpia maita synnyttää. .
Miks sit lahtee koko touhuun jos sattuu nii hirveesti? Ite pelkaan synnytysta kauheesti, vaikka haluisin lapsia. Oon jo ajatellu adoptoimista, ku synnytyskivut pelottaa!!!!!
ihan turhaa niitä synnytys kipuja miettimään,aina on mahdollisuus oottaa puudutus jos siltä alkaa tuntumaan,ei ne synnytys kivut nyt niiiin hirveitä oo ettei niistä selviäisi!=))
mulla kesti ensimmäisen lapsen kanssa synnytys 15h..epiduraali puudutus laitettiin omasta pyynnöstä kun alkoi aika tukalat paikat olemaan,heh..ja kun oli puudutus laitettu ja tuli ponnistamis vaihe niin en kyllä tuntenut YHTÄÄN MITÄÄN..siis oli virhe oottaa koko puudutus,ponnistus vaihe kesti yli tunnin ja lopuksi jouduttiin imukupilla avustamaan tyttö maailmaan,pahat repeämät tuli ja lisäksi jouduttiin leikkaamaan. Ja synnytyksen jälkeen alkoi sit pissaamis ongelma,ultralla katottiin että rakko on aivan täysi mutta en tuntenut mitään pissahätää eikä mitään tullut vaikka olisin siinä pöntöllä istunut! se oli tuskaa....jouduttiin 2päivää katetroimaan ja vettä piti juoda ainakin se 2litraa päivässä ja vessassa piti käydä 2h välein väkisin..ja lopulta alkoi se rakko taas toimimaan normaalisti,onneks! pelkäsin jo et joudun lopun ikäni katetroimaan huhu huh! ja nyt kun toinen lapsi syntyi niin kaikki meni hyvin,synnytys kesti vaan 4h ja ponnistus vaihe 5min eikä tullut mitään repeämiä,ja oon niin ilonen ettei tullut mitään jälki ongelmia tästä synnytyksestä! että sellanen tarina=)
Eli johtuiko tuo pissaamisongelma epiduraalista? Hui, eihän sitä sitten uskalla ottaa...! Olen meinaan joidenkin leikkausten yhteydessä kuullut puhuttavan tuosta samaisesta ongelmasta ja voi olla tosi vaarallista...
Mulle tuli vastaavanlainen ongelam kohdunkaulanpuudutuksesta. Se lamas tunnon alapäästä kans sillai, et ei tuntenut pissahätää pitkään edes synnytyksen jälkeen.. Piti opetella uudestaan pissaamaan.
hmm, taitaa kyllä olla niin, että itse ponnistus ja siitä aiheutuneet vauriot on niitä syitä pissaamis ongelmiin synnytyksen jälkeen.
Koskaan ole mistään kuullut, että epiduraali aiheuttaisi moisen ongelman synnytyksen jälkeen.
Jotkut sanovat,että epiduraali puudutuksen laittaminen/pistäminen sattuu ja koskee paljon. Joillakin voi tosiaan näin olla, itse olin onnekas, en tuntenut mitään,kun epiduraalia minulle annettiin/laitettiin. Ihmettelin vain ääneen;joko te laitoitte sen. Olen kai niin tottunut nuihin pistoksiin jo muutenkin, en tiedä. Ensimmäinen synnytys oli siis itselläni. Epiduraalin vaikutus alkoi hetimmiten, sen tunsin kun supistuksia en enää tuntenut, naureskelin vain kun käyrää katsoin, joka ilmoitti supistuksista, kun itse ei niitä tuntenut.
Epiduraali auttoi myös ponnistusvaiheessa. Tottakai tuntui,että nyt pitää ponnistaa. Ei se sattunut, mutta ilkeältä se kieltämättä tuntui. Mutta ajatus siitä,että nyt saa itsekin auttaa pienokaista maailmaan helpotti :) Nyt sai itsekin osallistua synnytykseen :)
Elä turhaan sitä mieti/jännitä :) hyvin se menee,omalla painollaan :)
Niin ja tuo pissimis asia. Minua lähinnä huvitti,kun tiesin,että minua pissittää (olin jo saanut epiduraalipuudutuksen), ja pöntöllä istuskelin. Ei tullut niin yhtään mitään :D Outo,jännä tunne oli :D Pissittää,ja yrität kaikin voimin pissiä,mutta kun ei tule niin ei tule. Huvittavaa se oli.
No,ei siinä muu aattanut,kun katetroimaan vaan. Eikä se sattunut,ei tuntunut yhtään miltään. Lämpimältä jos joltain tuntui.
en usko että se mun pissaamis ongelma johtui siitä epiduraalista,mutta en koskaan oikeen saanut selville että mistä se johtui...=( voi olla tietenkin noista kaikista repeämistä,imukupin käytöstä ym...mut eipä oo selvinnyt mulle vieläkään heh mut hirvee tunne oli kun ei pissaa tullut vaikka kuinka yritti käydä vessassa ja rakko oli kuitenkin ihan täysi..ihme juttuja! ja sit piti vaan uudestaan opetella pissaamaan ja onnistuhan se sit lopulta monen päivän päästä=)