Mulla on huolellisesti. Vaimoni jo aikoja sitten kehoitti polkemaan moiset suohon, ja siirtymään digiaikaan.
Ai, nämäkö upean mustat Technicsen laitteet vuodelta 1979.
Nepä juuri.
Kuule nää maksoi siihen aikaan 3500 mk ja kaiuttimet 1000 mk erikseen päälle.
Kuka noita enää kuuntelee, satoja vanhoja kiekkoja...
Mie kuuntelen.
Ai, nämäkö upean mustat Technicsen laitteet vuodelta 1979.
Nepä juuri.
Kuule nää maksoi siihen aikaan 3500 mk ja kaiuttimet 1000 mk erikseen päälle.
Kuka noita enää kuuntelee, satoja vanhoja kiekkoja...
Mie kuuntelen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tallella on, huolellisesti säilytettyinä suurina aarteina. Joskus niitä jopa soitetaan, tai Perheenjäsen soittaa, minä olen siihen liian laiska. Kun ensin pitää harjata pölyt sekä levystä että äänirasian neulasta, ja sitten tällätä äänivarsi (kauheaa, kun ei tahdo muistaa näitä vanhoja termejäkään enää!) suunnilleen oikean raidan kohdalle. Digilevyissä on niin helppoa soittaa vain haluamansa kappaleet.
Vaikka joidenkin mielestä CD:kin on jo vanhanaikainen ja musiikki kulkee bitteinä tietokoneissa ja pienissä soittimissa. Minä en ole niistä innostunut, lähinnä sen vuoksi, että en pidä nappikuulokkeista ja isot kuulokkeet päässä kaupungilla kulkeva mummo näyttäisi hiukan huvittavalta.
Just näin se tapahtuu, Tauno Palonkin uljas ääni kuulostaa Esa Paskariselta.
Naps, nap.
Eikä siinä vielä kaikki.
Isäni 60 luvulla sai vakuutuskaupoillan isoveljelle ostettua grammarin, ja varmaan 50 levyä. Oikeita savikiekkoja.
Hitosti piti kammella sivusta veivata että vetoa sai, sittä neula laskettiin
Urien päälle.
Dallapeehan sieltä soi...
VAnha kasettidekki, tuplaten ja vinyyliensoittovehe, samassa paketissa cd soitin, radio ja mp.
Kaikkee saa ja vanhoja on hauska pitää elossa ;)
Koska olin nuori ornitologi, lainasin kirjastosta siglen erilaisista linnunäänistä.
Veljen grammarilla tottakai.
Neurapaino oli pilasi totaaliseti ne levyt.
Rikos tapahtui 1968.
Vien ne nyt sitten Helsinkiin, lahjoitan tyttärelle.
Hän kun kerää kaikkea retroa...