Huhhuh.. Sainpas kirjoitettua sen tekstiviestin. Eikä mennyt kuin 2 tuntia.. Sydän hakkaa taas varmaan 10 minuuttia tavallista nopeammin. Ei ihan yhtä kovasti, kuin ekaa viestiä lähettäessä, mutta hakkaa kuitenkin. Toivottavasti se ei vastaa viestiin soittamalla. Sen ääni kuullostaa ihan uskomattomalta.. En varmaan saisi sanottua mitään järkevää. Saikohan se sen viestin varmasti? Ehkä se lukee sitä just nyt.. Mitähän se miettii? Toivottavasti piristin sen tylsää päivää.. Laitan puhelimen äänettömälle, en tiedä miksi, mutta laitan kuitenkin. Laitan puhelimen pöydälle. Siten, että näen, jos joku soittaa ja yritän olla normaalisti. Katson telkkaria ja vilkuilen jatkuvasti kännykkää. Oon katsonut telkkaria jo ainakin puoli tuntia. En tosin muista mitä mun lemppari sarjassa tapahtui 5 minuuttia sitten. Välillä on pakko nousta ylös ja katsoa taas tyhjään jääkaappiin.. En pysty ajattelemaan mitään, odotan vain sitä vastausta. PRRR. PRRR. Kännykkä alkaa tärisemään hillittömästi. Sydän pysähtyy. Huh, se on tekstari. Olisko se jo vastannut? Kuitenkin se yks kaveri pyytää taas kyytiä jonnekin.. Jännittää ihan hulluna. Näytä.. Hitto, se vastas! Luen viestin, luen vielä ainakin kaks kertaa uudelleen.. Alkaa hymyilyttämään ihan hillittömästi. Kaikki tuntuu taas menevän niiin täydellisesti! Luen viestiä koko illan. Uudelleen, uudelleen ja taas uudelleen. Nukahdan viimein ja hymyilen nukkuessakin. Aamulla katson heti vanhat viestit.. Wau. Se ei ollut unta ja taas hymyilen..
Mahtava fiilis... II
jätkätäältäjostain
6978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinulle!
..,toivottavasti saat tuntea kaiken sen rakkauden,mitä sydämes halajaa.
Näyttäkää toisillenne pala ~~Taivaasta~~.......
toi ois vasta mahtava tunne. must tuntuu etten pysty rakastua noin.
Lähes koko illan mietin viestin lähettämistä. Sitten sen tein, vastaus tuli ja oli ehkä vähän tylyhkö, mutta sitäkin selkeämpi ei. Koin siis tänään elämäni ensimmäiset pakit tekstarin muodossa. Oikeastaan ei tunnu niin pahalta, kun preppasin itseni niin että odotin vain sitä pahinta eli ei-vastausta, vaikka tietysti muuta toivoin.
Masentaahan tämä tavallaan, kun eka kerta oli, mutta siitä olen ylpeä että kuitenkin otin tällä kertaa asiasta selvää. Se vaan harmittaa, että kun olisi ottanut asiasta selvää jo aiemmin, niin ei olisi tarvinnut tuhlata paria viikkoa pilvilinnojen rakenteluun... noh, se siitä sitten ja pitänee hankkia joku uusi ihastus. Ehkä seuraavalla kerralla sen tekstarin lähettämiseen on jo vähän pienempi kynnys.
Niin vielä, että tuntuu kyllä tällä hetkellä siltä, ettei huvittaisi naamansa koulussa näyttää nyt viimeisellä kouluviikolla ollenkaan. Toisaalta haluaisin näyttää nyttemmin ex-ihastuksen silmissä siltä ettei "hävetä" yhtään ja olla mukamas kuin ihan normaalisti.
No ei tämä munkaan juttu lähtenytkään, niin kovin hyvin liikkeelle.. Loma on yhtä tuskaa ja kaipausta, kun sain viestin, että tapaaminen taitaa onnistua vasta syksyllä. Asutaan yli 300km päässä toisistamme, joten kahville lähtö ei käy kovinkaan helposti. Molemmat lisäksi töissä, niin ensimmäisten treffien sopiminen ei onnistu kovin helposti. Samalla heräs kyllä epäillys siitä, etten ehkä olekaan hänen ainoa ihastus.. Sinänsä ikävää odotella kesän yli tapaamista, koska joudun hillitsemään hänen takiaan tunteeni muita naisia kohtaan. Pelkään, että hänen tunteet katoaa syksyyn mennessä.. Mutta enää 82 aamua tapaamiseen.. :)