Harrastakaaa liikuntaa niin ei tarvitse lääkkeitä.
10- 20 km kävelyä päivässä. Ei tarvitse verrata muiden liikunta suorituksiin vaan menee omaa tahtiaan. Jo puolen vuoden jälkeen alkaa näkyä terveysvaikutukset hitaassa kävelyssäkin. Ei pidä verrata omaa menoa toisiin vaan menee omaa tahtiaan. Hitaalla pitää lähteä jotta se tuntuu mielekkäältä eikä pakko syötöltä.
Liikkumattomaan tottumaton jos lähtee lujaa niin se yhtä lujaakin loppuu.
Tiedän omasta kokemuksesta. Nyt kun olen hitaasti taas lähtenyt liikkeelle ilman suuria odotuksia niin onnistun paremmin. Hidás tahti sopii paremmin.
Lääkkeetön elämä on parasta kun ei kemikaaleilla turruta itseään.
10- 20 km kävelyä päivässä. Ei tarvitse verrata muiden liikunta suorituksiin vaan menee omaa tahtiaan. Jo puolen vuoden jälkeen alkaa näkyä terveysvaikutukset hitaassa kävelyssäkin. Ei pidä verrata omaa menoa toisiin vaan menee omaa tahtiaan. Hitaalla pitää lähteä jotta se tuntuu mielekkäältä eikä pakko syötöltä.
Liikkumattomaan tottumaton jos lähtee lujaa niin se yhtä lujaakin loppuu.
Tiedän omasta kokemuksesta. Nyt kun olen hitaasti taas lähtenyt liikkeelle ilman suuria odotuksia niin onnistun paremmin. Hidás tahti sopii paremmin.
Lääkkeetön elämä on parasta kun ei kemikaaleilla turruta itseään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinhän se varmaan olisi jos siihen kykenisi. On kokemusta todellisesta paniikkihäiriöstä ja masennuksesta joka ei ainakaan itsellä parane pelkällä kävelemisellä. Lääkkeet myös vähentää mielen herkkyyttä jota tämä kova maailmaa tuo joka päivä eteemme. Yksinäisyyttäkin kestää paremmin eikä ole aivan vuoren reunalla koko ajan tippumassa alas.
Ehkä annostus on vähän liian alhainen kun on ahdistanut viime aikoina. Tullut ajatuksia että saisi nukkua suurimman osan vuorokaudesta. Kaipaisi kovasti seuraa ja hellyyttä mutta täytyy tyytyä kylmään sänkyyn.
Totta! Jos liikkumaan lähteminen tuntuu hankalalta, niin kannattaa aloittaa ihan pienestä, esim. kävelyä 200 metriä yhteen suuntaan ja 200 takaisin. Sit pikkuhiljaa rupee tuntuu ihan hyvältä vähäsen lisätä. Kannattaa! Itse teen näin silloin, kun on ollut sellainen vaihe päällä, etten ole liikkunut melkein ollenkaan. Näin pääsee hyvin ja miellyttävästi käyntiin...
Kävelin melkein vuoden verran 15 kilometriä joka ilta ja yö. Kävelin kävelemistäni, koska muuten en ahdistusta saanut pois. Kävelin ja yritin pitää kuolemaa poissa mielestä. Sain lääkkeet ja kävely lakkasi, sain tunteista kiinni, pystyin taas elämään. Ei ne kemikaalit ole yhtä kuin turruttavat. Kyse on yksilöistä. Eikä se liikuntakaan ole mikään Herran palkinto ja ihme, joka parantaa. Koska kyse on yksilöistä. Liikunnan merkitystä mielenterveydelle en kuitenkaan kiistä. Sillä on todistettavasti paljon hyötyä.
Kävelkää vaan,ei oo haittaa niinkauan kun ei mee "metsään".
Aika reipasta juttua,ettei sitte tarvii enää lääkkeitä.Ootkohan ollutkaan kovin sairas??
Esim masennus tunnetilana ja sairautena on eri asioita.
Liikunta harrastan paljon,ilman lääkkeitä mulla on "paljo juttuseuraa ja kavereita",oikeella lääkityksellä huomasin reippailevani yksin.
Noi "kaverit" oli enkeleitä ja menninkäisiä,ne tuntu vaan niin tosilta.
Jos kävelemällä parantuis oikeesti,kait eläkkeen myöntäjät olis pistäny kaikki Hullut kilometritehtaalle.Säästyis rahaa tukuittain.
Taas näitä "ulkoilkaa, älkääkä ottako lääkkeitä" saarnaajia. Sepä olisikin helppoa kun kaikki fyysiset ja henkiset sairaudet voitaisiin parantaa pelkästään liikunnalla.