Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Teineillä vammaisia/sairaita lapsia?

    Nuorten vanhempien kokemuksia vammaisten tai vakavasti sairaiden lasten kanssa? Miten on pärjätty, miten maailmankuva muuttunut? Jos olet raskaana: pelkäätkö tai mietitkö edes vaihtoehtoa, että lapsella olisi jokin pyvyvä 'haitta' tai vamma? Miten muuttuisi käsitys lapsen kanssa elämisestä tai omasta itsestä tai lapsesta?

    Ihmettelen, kun vanhemmat ihmiset kovasti tuovat esille lasten vammaisuutta, sitä miten rankkaa elämä vammaisen lapsen kanssa on ja epätodellinen olo itsellä. Olen autistisen kuuron kolmivuotiaan äiti, itse 21-vuotias. Jostain syystä en itse koskaan ole tuntenut lapsen vamman olevan haitta enkä osaisi kuvitella häntä erilaisena. Sovakursseilla vanhempien ihmisten kertoessa elämän epäreiluudesta mietin voiko ikäni oikeasti vaikuttaa asenteeseeni lapsen vamman suhteen: nuorena lapsen saatuani en osannut pistää suuria odotuksia, en ole joutunut katsomaan liikaa 'elämän epäreiluutta' ja lapsen vamma on tuntunut vain rikkaudelta, siinä missä lapsi itsekin. Mulla ja miehellä on myös nuorempi terve lapsi ja kolmas tulossa. Olisi kiva löytää joku suht itsen ikäinen kaveri, jonka perheessä edes vähän samaa kokemusta..?
    0127
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ............... kirjoitti:

    Nuorten vanhempien kokemuksia vammaisten tai vakavasti sairaiden lasten kanssa? Miten on pärjätty, miten maailmankuva muuttunut? Jos olet raskaana: pelkäätkö tai mietitkö edes vaihtoehtoa, että lapsella olisi jokin pyvyvä 'haitta' tai vamma? Miten muuttuisi käsitys lapsen kanssa elämisestä tai omasta itsestä tai lapsesta?

    Ihmettelen, kun vanhemmat ihmiset kovasti tuovat esille lasten vammaisuutta, sitä miten rankkaa elämä vammaisen lapsen kanssa on ja epätodellinen olo itsellä. Olen autistisen kuuron kolmivuotiaan äiti, itse 21-vuotias. Jostain syystä en itse koskaan ole tuntenut lapsen vamman olevan haitta enkä osaisi kuvitella häntä erilaisena. Sovakursseilla vanhempien ihmisten kertoessa elämän epäreiluudesta mietin voiko ikäni oikeasti vaikuttaa asenteeseeni lapsen vamman suhteen: nuorena lapsen saatuani en osannut pistää suuria odotuksia, en ole joutunut katsomaan liikaa 'elämän epäreiluutta' ja lapsen vamma on tuntunut vain rikkaudelta, siinä missä lapsi itsekin. Mulla ja miehellä on myös nuorempi terve lapsi ja kolmas tulossa. Olisi kiva löytää joku suht itsen ikäinen kaveri, jonka perheessä edes vähän samaa kokemusta..?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu