Täst on jo jonku aikaa..Olin juonut aika paljon,kiva känni oli siis päällä.Eräs tuttava halus sit tarjoo pienet paukut.En ollu mikää kokenu konkari,poltellu korkeintaa 10x aikasemmin.Kaikki nää kerrat on ollu aika epämiellyttäviä (oon tuntenu hirveetä ahdistusta,vainoharhasuutta ynm.) Otin yhen hatsin ja ajattelin et eihän tästä oo mihinkää.
Minuutti myöhemmin mä vajosin täysin mun oman pään sisää (olin kuulemma vaa istunu hiljaa ja tuijottanu lattiaa).Must tuntu ihan helvetin hullulta.Kaveri tarjos lisää hatsii ja mä pudistin hitaasti päätä.En saanu meinaa mitää sanoja suusta.Liikkuminenki tuntu mahdottomalta.Ihan ku olisin lähteny mun kehosta jonnekki muualle.Täs vaihees aloin menee mukavaa paniikkii.Kaverit vaa nauro mulle kokoaja,aloin tulee taas vainoharhaseks niit kohtaa.
Jossain vaihees sain raahattuu itteni peilin etee.Mun oli pakko nähä et oonko mä oikeesti mä ja oonko mä oikeesti täällä.Siinähän mä olin.Koskin peiliä ja mun kasvoja ja mietin et mitä helvettiä mulle tapahtuu.Sit tää hatsit tarjonnu tyyppi tuli mun vieree ja kysy et onks kaikki okei,sanoin et joo (mun oli pakko esittää et kaikki oli hyvin,koska pelkäsin et täl on joku juoni mua vastaa).Sit aloin näkee mun koko elämää semmosena filminä.Se oli vitun hullua.Kelasin et tässäks tää nyt oli?Mun viimeset hetket ennenku kuolen?
Yhes vaihees olin partsil röökil,ja mul on sumee muistikuva et tää hatsit tarjonnu tyyppi olis yllyttäny mua hyppää sielt partsilt alas ja mua pelotti ihan hemona ku kelasin et se haluu mut hengiltä.Mitää muuta en muista.Vaa tommosen pienen pätkän.En tiiä oliks tää mun oma mielen tuottama juttu vai ei.
Jossai vaihees mul sit pimeni pääs iha kunnol.Makasin sohvalla enkä kyenny tekee mitää.En puhuu,en liikkuu,en mitää.Olin iha koomassa,välil olin back to real life ja välil jossai iha toises pimees maailmas.Kaverit lähti viemää mut himaa nukkuu ja selvittää pään.Muistan miten rapun portaat vaa jatku ja jatku ja jatku ja jatku loputtomii.Muusta matkasta muistan pieniä pätkiä.Mä olin ihan varma et kuolen.Mä näin välil pelkkää mustaa ja olin iha varma et oon matkalla kuolemaan.Yritin pinnistellen pitää itteni elossa ja silloin mä välil "heräsin" todellisee maailmaa hetkeks,ja sit taas vaivuin pimentoo.Lopus mä en enää jaksanu taistella.Muistan ajatelleeni et "ihan sama,nyt mä sit kuolen,en enää jaksa taistella tätä vastaa".Enempää en muistakkaa.
Aamulla ku heräsin nii luulin et kaikki oli unta.Toi kokemus oli niin uskomattoman hirvee,ja käsittämättömän outo et en vaa yksinkertasesti voinu uskoo et se olis oikeesti tapahtunu.Olin kuitenki tosi ilonen et olin elossa,olihan toi "painajainen" niin todentuntunen.
Sit mä soitin kaverille ja kerroin mun "unesta".No siinä sit selvis et kyse ei ollukkaa unesta vaa tää kaikki oli iha tapahtunu.Mä menin jotenki iha shokkii.En voinu uskoo tätä kaikkee.Yhtäkkii huomasin siin puhelimessa ollessani et must alko tuntuu ihan helvetin oudolta TAAS.Ihan ku olis heränny painajaisesta,olo on helpottunu ku tajuu et se oli vaa unta ja sit huomaaki et on edelleen siin unessa.
Menin iha vitun moisee paniikkii.Sanoin kaverille et mitä vittua mulle oikee tapahtuu.Kaveri luuli et pelleilin,ja mä luulin et kuvittelin.Mut ei.Kai mä olin vaipunu johonki psykoosii?Toi edellis illan kokemus tais olla vähä liikaa mun järjelle?
Kaveri tuli mun luokse ja koitti rauhotella mua.Mä en uskaltanu mennä ulos himasta koska pelkäsin et tapan itteni jäämällä auton alle.Mul oli meinaa nii epätodelline olo,et en tienny mikä on totta ja mikä ei.
Tätä psykoosii jatku pari päivää ja sit olin back to normal.Kokemus oli maailman hirvein mut samal se opetti mua ihan hirveesti.
Minuutti myöhemmin mä vajosin täysin mun oman pään sisää (olin kuulemma vaa istunu hiljaa ja tuijottanu lattiaa).Must tuntu ihan helvetin hullulta.Kaveri tarjos lisää hatsii ja mä pudistin hitaasti päätä.En saanu meinaa mitää sanoja suusta.Liikkuminenki tuntu mahdottomalta.Ihan ku olisin lähteny mun kehosta jonnekki muualle.Täs vaihees aloin menee mukavaa paniikkii.Kaverit vaa nauro mulle kokoaja,aloin tulee taas vainoharhaseks niit kohtaa.
Jossain vaihees sain raahattuu itteni peilin etee.Mun oli pakko nähä et oonko mä oikeesti mä ja oonko mä oikeesti täällä.Siinähän mä olin.Koskin peiliä ja mun kasvoja ja mietin et mitä helvettiä mulle tapahtuu.Sit tää hatsit tarjonnu tyyppi tuli mun vieree ja kysy et onks kaikki okei,sanoin et joo (mun oli pakko esittää et kaikki oli hyvin,koska pelkäsin et täl on joku juoni mua vastaa).Sit aloin näkee mun koko elämää semmosena filminä.Se oli vitun hullua.Kelasin et tässäks tää nyt oli?Mun viimeset hetket ennenku kuolen?
Yhes vaihees olin partsil röökil,ja mul on sumee muistikuva et tää hatsit tarjonnu tyyppi olis yllyttäny mua hyppää sielt partsilt alas ja mua pelotti ihan hemona ku kelasin et se haluu mut hengiltä.Mitää muuta en muista.Vaa tommosen pienen pätkän.En tiiä oliks tää mun oma mielen tuottama juttu vai ei.
Jossai vaihees mul sit pimeni pääs iha kunnol.Makasin sohvalla enkä kyenny tekee mitää.En puhuu,en liikkuu,en mitää.Olin iha koomassa,välil olin back to real life ja välil jossai iha toises pimees maailmas.Kaverit lähti viemää mut himaa nukkuu ja selvittää pään.Muistan miten rapun portaat vaa jatku ja jatku ja jatku ja jatku loputtomii.Muusta matkasta muistan pieniä pätkiä.Mä olin ihan varma et kuolen.Mä näin välil pelkkää mustaa ja olin iha varma et oon matkalla kuolemaan.Yritin pinnistellen pitää itteni elossa ja silloin mä välil "heräsin" todellisee maailmaa hetkeks,ja sit taas vaivuin pimentoo.Lopus mä en enää jaksanu taistella.Muistan ajatelleeni et "ihan sama,nyt mä sit kuolen,en enää jaksa taistella tätä vastaa".Enempää en muistakkaa.
Aamulla ku heräsin nii luulin et kaikki oli unta.Toi kokemus oli niin uskomattoman hirvee,ja käsittämättömän outo et en vaa yksinkertasesti voinu uskoo et se olis oikeesti tapahtunu.Olin kuitenki tosi ilonen et olin elossa,olihan toi "painajainen" niin todentuntunen.
Sit mä soitin kaverille ja kerroin mun "unesta".No siinä sit selvis et kyse ei ollukkaa unesta vaa tää kaikki oli iha tapahtunu.Mä menin jotenki iha shokkii.En voinu uskoo tätä kaikkee.Yhtäkkii huomasin siin puhelimessa ollessani et must alko tuntuu ihan helvetin oudolta TAAS.Ihan ku olis heränny painajaisesta,olo on helpottunu ku tajuu et se oli vaa unta ja sit huomaaki et on edelleen siin unessa.
Menin iha vitun moisee paniikkii.Sanoin kaverille et mitä vittua mulle oikee tapahtuu.Kaveri luuli et pelleilin,ja mä luulin et kuvittelin.Mut ei.Kai mä olin vaipunu johonki psykoosii?Toi edellis illan kokemus tais olla vähä liikaa mun järjelle?
Kaveri tuli mun luokse ja koitti rauhotella mua.Mä en uskaltanu mennä ulos himasta koska pelkäsin et tapan itteni jäämällä auton alle.Mul oli meinaa nii epätodelline olo,et en tienny mikä on totta ja mikä ei.
Tätä psykoosii jatku pari päivää ja sit olin back to normal.Kokemus oli maailman hirvein mut samal se opetti mua ihan hirveesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ihan ensimmäiseks, humalassa ei pitäis polttaa. Siitä menee vaan niin tuhannen sekasin. Ylipäänsä alkoholi ei sovi minkään muun päihteen kanssa.
Mut muutoin:
Kannabis ei normaalisti pistä mitään parin päivän pilvee päälle.
Kannabis ollaan yhdistetty skitsofreniaan siten, että mikäli sinulla on taipumus skitsofreniaan, kannabis saattaa sen laukaista.
Skitsofreniaan harvoin kuuluu väkivaltaisuus muita kohtaan, mutta itsetuhoinen käyttäytyminen on yleisempää.
Yksi ystäväni on skitsofreenikko ja hän ei voi kannabista polttaa. Mikäli hän polttaa paritkin henkoset (mitä hän vanhempiensa ja kavereittensa kielloista huolimatta silloin tällöin tekee), hän on pari kolme päivää hereillä ravaten kämppäänsä ympäri kun ajatukset pyörii vaan päässä ja sit jossain vaiheessa se aina kuskataan lataamoon.
Psykologista ongelmaa kuvastaa sekin, että olit muutoin ihan ok, mutta puhelinkeskustelun aikana se puski jälleen päälle. Tällöin tuskin kyse on kannabispäihtymyksestä, vaan se saattaa olla merkki jostain piilevästä mielenterveysongelmasta.
En halua pelotella tai maalailla piruja seinille, mutta mikäli tuo tarinasi on totta, niin saattaa olla, että kuulut siihen yhteen prosenttiin kansasta, jolle kannabis ei yksinkertaisesti sovi.
Jättäisin tuon kannabiksen (varsinkin alkoholin kanssa) nyt vähemmälle ja mikäli muita mielenterveysongelmia alkaa pukkaamaan esiin, niin käyppä juttelemassa lekurin kanssa.
Toivon mukaan huoleni on aiheeton.