Joskus toivoisin osaavani hetkittäin olla välittämättä moraalista. Jos noin osaisin, en olisi täälläkään nyt. Olisin voinut silloin tehdä asialle jotain, mutta annoin jonkin näkymättömän sitoa käteni, vaikka halusin muuta, halusin sinua. Sinä se vain sinnikkäästi mielessäni pilkahtelet nainen, edelleen. Nähdään.
Tilaisuus olisi ollut.
naiselle jonnekin
84752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Hmmm.. minne päin?
vähänkö naurattaa.. mene keskustelemaan moraalista ex:n kanssa?
luuletko, että tuo olisi ollut näin kauaa ilman? että siinäpä totuus.. saa töissänsä aina kun kerkeää - jostain kuultua, heh
..niin ja enää en koskisi tikullakaan, hyi olkoon
Minnekäs päin? :)
Niinhän se on.. Ei sitä varmasti kovin herkästi omista periaatteistaan ja moraalistaan luovu. Tiedän.. Olen itsekin sellainen. Eli ymmärrän sinua..
Mutta.. Eikö se ole niin et jos jotain tosissaan haluaa niin sen eteen on myös valmis tekemään mitä tahansa.. Tai ainakin melkein. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä. Ainakin toivon niin.
Nähdään.. :)
Ps. En tiedä onko viesti minulle mut vastasinpa kuitenkin.. Ja tämä on sit minulta toinen viesti näille palstoille tänään (se toinen on siellä into-palstalla). Ja nyt täytyy taas lähteä liikkeelle.. Onneksi on keväinen ja aurinkoinen ilma.. :)
Minua ihan sattuu!!
Ei voi olla totta, että syrjähypyt - pettämiset kiinnostaa niin paljon, että on oma ja toisen sekä mahdollisesti myös molempien perheiden elämä särjettävä!
Minua sattuu - vaikka osaton olenkin!!
Ja ällöttää niin etten voi kuvata!!!!
ihmiset pettää ja jätää nykyään niin paljon että kunnioitan aloittajaa
hänen kertomuksen kertoi juuri moraaliista
haluaa mutta ei voi.....
ja kuka meistä on puhdaspulmuen?!
kuinka moni tääällä olevista...........
valmis heittämään ensimmäisen kiven ? Onko sinulla siihen oikeutus ?
Jokainen elää omaa elämäänsä juuri niinkuin elää, elä sinä omaasi ja anna muiden tehdä samoin. Mikään ei muutu eikä parane sillä että aina ollaan heti tuomitsemassa, ethän sinä voi kuitenkaan tietää yhtään mitään aloittajan tapauksesta.
Jos ja kun noin ällöttää niin miksihän olet lainkaan täällä meidän saastaisten ihmisten joukossa. Mene nopeasti sinne missä on sinun kaltaiset " hyvät " ihmiset.
on oma "lehmä ojassa"
kunniat niille joille se kuuluu jos ei ole mitään väärää tehnyt!
Nyt lopetan en sano paskan jauhamisen vaan itseni ilmaisemisen..
heips, enkä tietääkseni ole kenenkään perhettä hajottanut. ei tulisi mieleenikään
Mitä kenellekkään kuuluu toisten pettämiset,jokainenhan tekee oman historiansa.Oksentakaa vaan rauhassa....ei sitä elämää voi kuitenkaan toisen puolesta elää.
minullakin monta mahdollisuutta,muttei koskaan asioille tullut tehtyä mitään.Sehän se on oiva tuo pääkoppa,kun alkaa liikaa miettimään,vaikka välillä voisi miettiä omaakin onnea eikä vaan toisten.Toivotaan että näemme hänen kanssa.
Mietippäs asiaa siltä kannalta, että jos kuitenkin haluat muita, niin sinähän petät silloin jo henkisesti! Jos minä olisin parisuhteessa, minua satuttaisi paljon enemmän juurikin se, että joku olisi minun kanssani vain yhteisten lasten tai omaisuuden takia.. tai vielä pahempaa: siksi ettei halua loukata jättämällä minua. Oikeasti kuitenkin olisi ihastunut/rakastunut johonkuhun toiseen naiseen, jota haluaisi ja ajattelisi. Hukkaisi minunkin eläämääni (siinä samalla kuin omaansa), kun luulisin olevani miehen kanssa joka minua rakastaa... mutta totuus olisikin jotain aivan muuta. En haluaisi kenenkään olevan kanssani vain olosuhteiden pakosta tai säälistä, vaikkei minua fyysisesti pettäisikään. Itselleni olisi esimerkiksi paljon helpompaa jatkaa jonkun 'kännisyrjähypyn' jälkeen, jolla ei mitään merkitystä miehelle ole ollut kuin sen, että hän unelmoi ja haluaa koko ajan jotain toista naista ja on onneton kanssani. Jos siis sinulla on oikeasti korkea moraali, kannattaa siis seurata sydäntä. Ei hypätä suinpäin sänkyyn, mutta selvittää omat tunteet ja olla rehellinen, ennen kaikkea itsellesi. Pahiten sitä monesti juuri itseään pettääkin... Ja muista myös, että elämme vain kerran ja se elämä on lyhyt, joten itseänsäkin pitää ja kannattaa (edes joskus) ajatella...
Elän tällästä elämää nyt. Toinen puoli tietää tarkalleen kuvion -en rakasta häntä. Mutta hän haluaa olla kanssani nimenomaan omaisuuden kerryttämisen, sekä lasten hyvinvoinnin vuoksi. Häntä ei huoleta se, että en rakasta häntä vaan toista. Ei häntä kiinnosta, että en pidä hänen läheisyydestään ja tunkeilevasta estelystä. Hänelle se on jopa hupia. Illat toisensa jälkeen yhtä kidutusta minulle ja joku omituinen elämänilo hänelle. Sadisti? Olen kysynyt että miksi hän haluaa elää näin, koska vaihtoehtoja olisi taatusti.
Miksi sinä sitten elät hänen kanssaan, jos et välitä hänestä? Ellei häntä huoleta oma hyvinvointi, niin eipä näytä se sinuakaan kovin paljon vaivaavan, kun olet tuollaiseen suhteeseen jääntyt. Omituinen elämänilo sinullakin :)
Jotkut ihmiset ovat se suola meissä, jonka vain heidän läsnäolonsa voi sammuttaa.
Hän yrritti viedä mun suolat mutten antanut
olisi ollut tapaamisessa, juttelussa, puhumisessa ? Joskus ihminen menettää
jotakin hyvää vain omaa tyhmyyttään. Tuskinpa sinä nyt ensimmäiseksi olisit
häneltä vaatteita repinyt päältä.Jokaisella ihmisellä säätyyn katsomatta saa ja
pitää olla ystäviä, vasta sen jälkeen tulee kaikki muu, jos on tullakseen.
Moraalilla ja ystävyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään, ystävyys on kaunis asia. Ja sen olet sitten nähtävästi riistänyt sekä itseltäsi että häneltä.
halunnut tarpeeksi.
Mikäli ap:n viesti olisi minulle, toivoisin kovasti, että emme enää näkisi. Eipä silti, aika harvoin olemme edes enää nähneet oman ihastukseni kanssa ja hyvin etäältä. Se nimittäin voi sattua aika tavalla siihen toiseen osapuoleen - kyllä, tiedän olevani tyhmä, kun aikanaan ihastuin varattuun ja oma mokahan se oli.
Mun korvaani tuo ap:n kirjoitus on pelkkää toisen ihmisen tunteilla pelleilyä. Välillä vähän käännetään veistä haavassa ja todetaan samalla, että mitään ei voi tehdä. Sen jälkeen voikin tyytyväisenä mennä oman puolisonsa kainaloon. Eiköhän olisi kaikkien kannalta vain helpointa, että keskittyisit omaan elämääsi ja kultaasi ja lopettaisit turhan vinkumiset. Tunteilla leikkiminen on julmaa.
et tiedä mistään mitään, oman mokasi perusteella ei niin voi tehdä.
Sivullinen ei voi koskaan sanoa mikä on kenenkin kannalta parasta ja helpointa, kuten joku tuossa ylempänä sanoikin, jokainen elää oman elämänsä juuri omalla tavallaan. Sinä tuomitsit nyt toisen tarkalleen sen mukaan miten itse olet toiminut ja aloituksesta ei kyllä selvinnyt noin paljoa.
Miten itse olen toiminut? En ole koskaan varattuna haikaillut toisen perään. Olen kylläkin joutunut ap:n kaltaisen miehen pauloihin ja siitä ei tietysti seurannut mitään hyvää.
Mun mielestä tuollainen jatkuvat kirjoittelu aiheesta (samalla nimimerkillä kirjoittelee, joten on pistänyt silmään) ja asian pyörittely on julmaa sitä toista kohtaan. Jos haluaa olla nykyisen kanssa, sitten on. Se on mun mielestä päätös, joka tehdään ja siinä pysytään. Ei roikuta jatkuvasti kahden vaiheilla ja roikoteta toistakin. Sellaisen kuvan tuosta viestistä nimittäin tulee ainakin itselleni.
Tämä nykymaailma on juuri tällainen, että mulla on oikeus ja minä tahdon ja saan. Entäs se toinen osapuoli? Eikö sitäkin pitäisi kunnioittaa?
Itehän sä tossa kerroit ihastuneesi varattuun ... ? Mistäs sä voit tietää ap sta
mitään, onko varattu vai ei ? Ei siitä sanota mitään.
Lapsellista mollaamista kun ei tiedä mitään.
koskaan tietää mikä viesti on keneltäkin ja montako kertaa kukin kirjoittaa, et edes sinä vaikka tunnutkin " tietävän " aloittajasta kaiken :)
En ole käsittääkseni väittänyt missään kohdassa, että tietäisin aloittajasta mitään sen kummempaa kuin viestit antavat olettaa. Jokainenhan näistä viesteistä saa sellaisen kuvan kuin saa.
Aikamoinen sattuma minun mielestäni, jos eri ihmiset kirjoittavat samasta asiasta melkein samoin sanoin samalla nimimerkillä. En oikein usko sellaisiin sattumiin. Ja kyllä, on jäänyt mieleen, kun osuu itseäni turhan lähelle.
Joku tuossa ihmetteli, että miten ap:n viestistä voisi päätellä, että hän on varattu. Mun mielestä se on aika selkeää, jos puhutaan moraalista. Tosin voihan se toinen osapuoli olla vaikka rikollinen ja sen takia ei anna moraali myöten...tai vaikka maksullinen nainen. Enempää moraaliin liittyviä syitä ei tule mieleen, kun tuntuvat aika kaukaa haetuilta.
Siellä toisessa ketjussa jossa sama nimimerkki kirjoitti että "varattu" niin ei kylläkään selvinnyt että kumpi on varattu. Voihan olla myös oman moraalikäsityksen vastaista lähestyä varattua?
"Voihan olla myös oman moraalikäsityksen vastaista lähestyä varattua?"
Täysin sallittua toimia noin. Oma arvomaailma kannattaa ottaa huomioon.
Mielestäni siitä ei tarvitse täällä edes keskustella. Olet tehnyt päätöksen, joka vastaa sinun käsitystäsi oikeasta ja seisot sen päätöksen takana kuin aikuinen. Sinulla ei ole muita vaihtoehtoja. Piste.
vaihtoehtoja pitää aina olla tässä elämässä ja mikäs sä olet kenenkään päätöksiä pisteyttään :))
Lue tarkemmin. Jos oma moraali kieltää, niin silloin ei ole muita vaihtoehtoja.
kenenkään moraali ei estä puhumista.
Totta se on. Jollain voi olla niin korkea moraali, ettei varatulle voi puhua. Oma arvomaailma kannattaa ottaa huomioon.
ne sit kysyy aina ennenkun alkaa puhuun et ootko varattu vai et jotta voinko puhuu vai en !! :))
juokse mutkia !
kun ajattelee kaikkia arkipäivän juttuja, virastoissakin ensin tiirata sitä vasenta nimetöntä että onko rinkula vaiko eikö ,, huhhuijaa sentään.
Ei, taas luit väärin. Jos toinen todetaan varatuksi, sitä mieluummin vältellään, jos kiinnostus on herännyt. Minusta siinä ei ole mitään väärää. Itseasiassa monet toimivat näin ja suojelevat itseään.
Voi toki olla niinkin päin. Jotenkin jäi vain sellainen kuva, että kirjoittaja oli itse varattu. Tunne. En osaa oikein pukea sanoiksi. Se on ainakin osunut silmään, että on joka kerta jättänyt vastaamatta, kun häneltä on kysytty tuosta varattuna olemisesta. Kertoo mun mielestä jotain.
Enempi kai se on kuitenkin sen toisen osapuolen moraalista kiinni, jos hän on varattu. Ainakin mun näkökulmasta. On toki omastakin moraalista, mutta ehkä hiukan toisella tavalla kuin noista viesteistä voisi olettaa.
Liekö alkuperäinen edes oikea henkilö. Monesti tuntuu, että näillä palstoilla ei taida olla paljon muuta kuin provoilijoita ja pelleilijöitä.
Mitä sä vänkkäät nyt ihan epäoleellisia asioita. Ei tässä kai mistään pelkästä puhumisesta ollutkaan kyse. Vaan lähestymisestä. Ymmärrätkö tahallaan väärin lukemaasi?
Niin, mielestäni on täysin sallittua toimia noin.
kirvesvartta !
Pyydä mua kahville :)
Nähdään, mutta sehän se on tuo moraali, joka häilyy taustalla aina - tappamassa varattujen iloja elämässä.
Odotan tapaamistamme moraalin puitteissa.
Sama täällä, aina mieleeni putkahdat. Jokin käsittämätön vetovoima, jota ei voida kuitenkaan toteuttaa siinä tilassa, jossa kohtaamme. ♥:llä lämpimästi ajatellen sinua kuitenkin.
Ehkä näitä voit vanhana muistella ja kertoa vieruskaverille vanhainkodissa.
Niin ja miettiä sitä, että kohta pääsen taivaaseen, kun olen viettänyt moraalisesti niin oikeanlaisen elämän, enkä ole antanut koskaan maallisille haluilleni periksi! Vähän tylsä ja ikävähän tämä elämä kokonaisuudessaan oli, mutta kärsimäänhän tänne olikin tarkoitus syntyä - onnellisuuteen ei ole lupaa maan päällä! Kerran kun on erehtynyt, ei auta kun sinnikkäästi siinä liitossa pysyä. Ehtiihän sitä ihanaa haave-elämää sitten elellä tuolla puolenkin... Amen.
Elämän suuntaa voi muuttaa vielä siinä vaiheessa.
Joo, mutta kyllä se kannattaisi jo tehdä huomattavasti aiemmin, eikä odotella ihan tuonne asti! Monellahan se kieltämättä meneekin juuri noin. Siinä vaiheessa kun esim. sairastuu tai jos vaikka joutuu vakavaan onnettomuuteen, tajuaa, että elämä ei ollutkaan ikuista ja että nyt on viimeinen mahdollisuus vielä olla onnellinen. Se ei vaan välttämättä ole enää muuten mahdollista!
Muutokseen tarvitaan joku suuri muutos, onnettomuus tai sairaus.
Näin se valitettavasti monen kohdalla taitaa olla...
Tunteet voivat viedä metsään. Vanhainkodissa kiikkustuolissa sillä ei enää ole merkitystä, elämää on enemmän takana kuin edessä ja suuret valinnat tehty.
Uskoisitkos jos sanoisin halusi näkyneen silmistäsi, ilmeistäsi?
Ei siinä mitään pahaa ole. Harmi vaan, että mitään siitä vahvasta kemiasta huolimatta ei voitu toteuttaa. Ehkä me kohtaamme toisenlaisissa elämtilanteissa sitten seuraavassa elämässä.
Ja eihän tuo aloitus minulle ollut. Kunhan kuvittelen..
Sinä mies, minä nainen.
Mitä teet työksesi?
että voitaisiin nähdä ? Et ole ollut innokas tähänkään asti niin miksi nyt ?
Kuulin sanasi, mutta huomasin reaktiosi ja hellän katseesi. Sanat ja keho puhuivat eri kieltä. Kielsit tunteesi. Tiedän myös, että olet kunnollinen ja vastuuntuntoinen, liiankin.
Sanoit minulle ettei tunteilleen voi mitään. Niin hän se vaan on. Kun tunteet pitää pistansa, eivät mene ohi, on aika raastavaa elää valheessa. Fysikka ja kemia vaan joskus vaan kolahtavat niin totaalisesti yhteen ;-) Ei voi mitään.
On vaan hyvä, ettei lähde rikkomaan suhteitaan pikku-ihastusten takia. Niitä tulee ja menee, useimmilla. Mutta jos on kyse suuremmasta, kannattaako siitä luopua noin vain. Ainakin kannattaisi keskustella asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä, luota rakkautesi kohteeseen. Keskustelu ei ole vielä pettämistä, eikä sido sinua mihinkään ja varmaan selkiyttäisi vaihtoehtojasi.
Jos toinen on tosissaan, varmaan odottaa myös että saat vanhan pöydän putsattua niin kunniallisesti kun se vaan on mahdollista. Tai ymmärtää, jos valitset toisin. Mutta ilman keskustelua jatkat vain haavemaailmassasi.
"Kumpa" - teksti pysähdytti, kiitos - ajatellut olen päivällä ja yöllä - ja samaan tulokseen olen päätynyt. Eteenpäin ei pääse ennenkuin on selvittänyt peruskysymykset ja avoimin mielin miettinyt vaihtoehtoja. "Varma" kohtaaminen tulossa, joten uskon silloin jotain selvenevän.
Kaikki näyttää kirjoitettuna helpolta, mutta on niin isoista asioista kysymys, että viisautta siihen toivon.
Jään miettimään - ja ajatuksissa on merkittävä ihmiseni.
vinkki ketä kaipailet, kun aloituksesi on herättänyt niin paljon kiinnostusta! Jokin pieni tuntomerkki edes... Hän voi olla täällä takiasi.
Sulle "Kumpa joskus M" Jotain tuttua kirjoituksessasi on. Olen ehdottomasti samaa mieltä että keskustelu olisi paikallaan jotta tässä johonkin suuntaan pääsisi. Uskoisin että parhaassa tapauksessa se auttaisi molempia. Juuri nyt uskon tämän olevan vain haavetta ja tilanteen olevan se että kärsin tämän siinä kuin se kärsittävissä on.
Toivon keskusteluihisi viisautta, harkintaa ja avointa pohdintaa. Jos toinen osapuoli ei pysty keskustelemaan avoimesti, hänen rakkautensa on itsekeskeistä sorttia. Ja sama itsekeskeisyys tulisi esiin myöhemmin myös mahd. asiaan liittyvien lasten kohtelussa.
Jos toista aidosti ja epäitsekkäästi rakastaa pystyy odottamaan (vaikka se luonnollisesti on vaikeaa), ja haluaa hyvää toiselle silloinkin itse joutuu hieman siirtämään tarpeitaan.
Olen jo sen ikäinen ja paljon kärsinyt, että sanan moraali olen jo heittänyt kaivon
kivisilmään. Sinne loiskahti.
En ole mitenkään sidottu, rengastettu enkä vangittu, olen maksanut menetetyillä
moraalisilla kulissivuosilla niin paljon. Nautin, joka hetkestä joka kellon minuutista, vaikka yksinäni.
Ja jatkossa, tunnistan jo toivottavasti narsistiset manipuloinnit ja väkivaltaiset esiintymät.
Rakkauteni kohteen tapaisin mielelläni, olkoon se minuutin, puolen tunnin, vuorokauden tai vaikkapa vuoden, kahen tai kolmen mittainen, olisin siitä onnellinen, joka silmänräpäyksestä.
Sulla on oikia meininki.
meneekö P-mieheltä S-naiselle?
Tämä menee vapaalta mieheltä varatulle naiselle. Tuolla joku vastasikin toiselle ketjuun kirjoittaneelle, että "ette voi tietää koko tapausta niin älkää yleistäkö". Se on totta, ei ole kaikista yksinkertaisin juttu tämä. Tällä naisella vaan on jokin ihmeellinen ote minusta.
Et ole ainoa vapaa-varattu-ongelmien kanssa painiva. Minä varattu nainen ja en saa mielestäni erästä "vapaata" - tosin luulen että ei ole enää vapaa - miestä. Ei siitä tullut silloin mitään ja täytyisi ymmärtää, ettei tule koskaan. Mut kun hän ei mielestä poistu kuin korkeintaan päiväksi jos sitäkään.
Olet rakastunut
Eräällä miehellä on erityisen maaginen voima minuun, kerran se saatiin yhdessä huomata...kumpikaan ei ollut koskaan kokenut mitään siihen suuntaankaan...
Sitä ei voi unohtaa, sitä ei voi olla haluamatta, sitä ei voi olla tuntematta vaikka välimatkaa on...telepatiaa kenties..
Elämäni tunteikkain kokemus joka tuli kuin salama yötaivaalta.
Edes pieni ohimenevä kohtaaminen pelastaa monta kuukautta. Odotan, missä seuraavaksi tapahtuu JOTAIN.
Niinhän se pelastaa. Minä kyllä tiedän missä haluaisin tapahtuvan. Jossain rauhallisessa paikassa, jossain missä meno ei ole kuin eläintarhassa. Paikallakaan ei ole mulle mitään muuta merkitystä kuin se, että saisin ne haluamani hetket kasvoikkain - ilman lisäsilmäpareja - hänen kanssaan.
Karataanko jonnekin, missä näitä villieläimiä ei ole näköpiirissä?
Karataan vaan. Olisin viimeksikin voinut tehdä niin..
Tämä viesti on kuin suoraan siitä slaman iskusta yötaivaalta, paikalla ei ollut silloinkaan merkitystä siinä hetkessä kun olimme kasvokkain, mutta mahdollisia hereillä olevia silmäpareja joutui lopulta miettimään...
viimeksi?
Hello you. Mulla oli siinä vaiheessa melko epätodellinen olo.. en voinut uskoa sitä todeksi, olit siinä niin lähellä, mutta olisin halunnut lähemmäksi. Olisin niin halunnut sinut minua vasten.
Jos me tunnemme toisemme, mahdamme puhua samasta tilanteesta, joka oli kieltämättä aika yllättävä ja täysin samanlaisia tunteita herättävä.
Viestiketjua alkuun kelatessani löytyy yksi iso MITÄ? viestistä, joka on kirjoitettu joskus klo 23.53.
?
Jos puhuisimme samasta tilanteesta, niin se olisi aika mielenkiintoista. Mutta sitten tietäisit jotain enemmänkin. Esim mitä mulla oli päällä? Mitä sulla?
sulla oli... työvaatteet. Mulla ei.
Mistä pitäisi tietää enemmän?
Kerro jotain itsestäsi "Kevättä ilmassa.." Haluan tietää onko mahdollista, että täällä törmätään, etten turhaan mieti, niin läheltä menivät juttusi.
Miten olisin lähemmäksi enää voinut tulla, olimme jo melko lähekkäin, jopa sylikkäin..
Et taida olla hän, mutta tämän lauseen hänkin sanoi "Mulla oli siinä vaiheessa melko epätodellinen olo.. en voinut uskoa sitä todeksi", tunne oli molemmin puolinen..
Olen kirjoittanut tällä nimimerkillä, sekä aiemmin nainen mustissa.. Kesällä kerran..
Huomasin myös että todella läeltä menee, mutta häntä en uskoisi täällä tapaavani, mutta se viimekertainen oli jotain niin TODELLA SUURTA JA HÄMMENTÄVÄÄ että senn voima saattaisi hänetkin tänne ajaa..
Kertoisitko kiltisti minne tämä menee?
Niin olisi voinutkin karata hänen kanssaan, mutta hän karkasi paikalta ensin enkä tiennyt minne, joten lähdin pois ajamaan..
Olisin karannutkin, sainhan hetken olla hänen lähellään, surumielin..
Mitä sinä säästelet? Kerro mihin menee tämä??
Liian riskialtista, hän kyllä varmasti tunnistaa itsensä monista kommenteista jo aiemmin...
...ja mä mietin kuinka mä ratsastin...kuinka autossa jo liikkuvassa sua halusin... otin tietoisen riskin kun hairahdin...olin nuori nainen hungolla...
Juu, sen olen tässä elämässä huomannut. Ei tämä niin epätavallista ole. Hiljattain näin häntä, eipä ollut aikakaan näköjään saanut tuntoja minnekään häviämään, minun osaltani.
Miten hiljattain, minä näin häntä myös mutta se oli viime vuoden puolella jotenkin ikävissä merkeissä...
Miehelle jonnekkin: mulle ei ehkä riitä se näkeminen vain.
Vaikken mikään jakorasia olekaan...
Hyviä kipinöitä
Onkohan tämä se juttu kun kuuntelimme lintujen laulua silloin kerran,ei varmaan!
Tänään alkaa kevät, taitaa olla 9.3 ja aurinko paistaa, on kevättä jo ilmassa...