Onko sinulla rykmentti kummeja, kuten nyt tuntuvat kastettavat saavan. Vai onko ne neljä, joiden oletan olleen tapana, kummit, ja sylikummit.
Oletko saanut paljonkin lahjoja kummeiltasi synttäreinä, ym. merkkipäivinä. Minä en, en tosin osannut olla vaillakaan.
Kummini sain tietää, kun kaivelin äitini jälkeenjääneitä papereita. Löysin ihanan A4-kokoa olevan painokuvalla varustetun kastetodistuksen, Kannessa kauniita kukkasia, sisäsivulla kummien nimet.
Heidän sain tietää olevan setäni ja vaimonsa, ja toiset olivat kaksi sisarusta äitini suuresta sisarusparvesta.
Useimmat meistä lienevät itsekin kummeja. Onko kukaan joutunut perimmäisiin kummin tehtäviin?
Oletko saanut paljonkin lahjoja kummeiltasi synttäreinä, ym. merkkipäivinä. Minä en, en tosin osannut olla vaillakaan.
Kummini sain tietää, kun kaivelin äitini jälkeenjääneitä papereita. Löysin ihanan A4-kokoa olevan painokuvalla varustetun kastetodistuksen, Kannessa kauniita kukkasia, sisäsivulla kummien nimet.
Heidän sain tietää olevan setäni ja vaimonsa, ja toiset olivat kaksi sisarusta äitini suuresta sisarusparvesta.
Useimmat meistä lienevät itsekin kummeja. Onko kukaan joutunut perimmäisiin kummin tehtäviin?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Höh! Hyvä kun oli kaksi nekin yleensä siskoista, veljistä jomman´ kumman.
Eihän nykynuorille sovi mikään ns. meidän juttu - ehei sitä on pakko rukata muka omanlaiseksi :/
Näinhän se on ollut varmaan maailman alusta!
En ole joutunut, monet sadat kilometrit jo estävät, en tunnistaisi jos vastaan tulisi!
Elämä vie kummejakin joko yhdessä tai erikseen, siin ei aina kummilapsi mielessä ole.
Minusta kun tunnustaa siltä, että nykyisin on suurikin kardinaalivirhe olla huomioimatta kummilapsiaan.
Joskus, nyt olen ilkeä, tuntuu siltä, että kummit valitaan sen perusteella, ketkä ovat parhaita lahja-automaatteja.
Itse sain tietää ihan vasta, että minulla on yksi kummilapsi lisää, josta minulla ei ole ollut mitään muistikuvaa.
Hänen kasteensa aikana itsekin olen ollut teinityttö, ja luulen kyllä, että minut on merkitty kummiksi minulta kysymättä.
Kaksi niitä kai oli, koskaan en ole heitä edes nähnyt, miut kastettiin äitini syntymäpitäjässä ja muutimme kuulemma miun ollessa kahdenkuun ikäinen isäni tekopitäjään, - isä oli rajavartijana äitini syntymaisemissa kun jne..:)
vielä noista nuorten kummijutuista, että ei meijjän pieni ainakaan saanut kuin neljä kummia.
Ortodoksiksi kastettavalla täytyy sylikummi olla samaa uskontoa, ja onkin hieman tehnyt tiukkaa mistä seitsemälle lapsenlapselle sellaisen keksisi, tosin sisarukset kummeilevat ristiin ja joku ort.serkkukin on jo syli kummituksena.
P.s. en saanut koskaan mitään huomionosoituksia omalta kummiltani..
Tiedän ettei niitä ole. (ainakaan kristillisiä)Enkä ole itsekään koskaan suostunut sellaiseksi.
varmaan siinäkin jokin tapa on oikea, eli kohtelias ja hienotunteinen?
Enpä ole muistanutkaan koko kummijuttua. Ei harmaata aavistusta heistä...lienevätkö enää hengissäkään.
En ole kummi eikä kastamattomilla lapsillanikaan ole kummeja eikä kumminkaimoja. :)
Mikäli oikein muistan, niin kummin tehtävä on auttaa vanhempia lapsen kasvattamisessa kuriin ja herran nuhteeseen?
Vastaanpa itselleni...
Kyllä, oikein aavistit. kummin tarkoitus on avittaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa.
Googlasin ja löysin.
Hallelujaa Kuukle! Miten me tultiin toimeen ennen Guugelia?
Niinhän se kai periaatteessa on.
Lahja-automaatteja nykyisin lienevät?
Pirre toi mielenkiintoisen tiedon ketjuun, siitä hälle kiitos.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kummi
On juu. Yhden näin joskus kuuskytluvulla jossain ja toisen häissä olin kans, joskus silloin. Muistaakseni en ikinä ole saanut niiltä mitään, kun en ole niitä nähnytkään.
Uskonnollista huuhaata koko homma, pyritään sitomaan seurakuntalaisia yhteen. Ei toimi nykyaikana. Pelkkä uskisten rituaali.
Ennen kun älysin kirkosta, annoin höynäytää itteni kolmelle kakaralle kummiksi. Pari tutunpaa, siis vanhempiensa takia, niille oli pakko laittaa jokin joululahja aikanaan, mitä tekevät, en tiedä, eikä kiinnosta.
Siihen kolmanteen olen tutustunut vasta tässä viime vuosina. Ja juu. Ihan perinteisiä kumminhommia on ollut kerran. Sillä oli miehen saamisessa vaikeuksia ja tietenkin neuvoin. Etä hankkii kaks, sen joka maksaa laskut ja sen, jonka kans harrastaa seksiä :DDDDDDDDDDDDDD
Eihän mitään kummeja tarvita, nimenantamiseen riittää ilmoitus väestörekisteriin. Päiväkodit ja koulut ne lapset nykyään kasvattaa, ei vanhemmat tai sukulaiset tai huuhaakummit.
=DW=
Onko siis vanhemmista tullut kaikilla aloilla kyvyttömiä/haluttomia?
Ollaanko kuin Kiinassa aikoinaan, liekö vieläkin, lapset kasvatetaan aivopesuloissa?
Kyllä nomaalit vanhemmat tuntevat ja tietävät vastuunsa omista lapsistaan.
I
Eihän siellä Kiinassa ole ev.lut kirkkoa?
Ajat muuttuneet. Ihmiset ei tee duunejaan maatiloilla tai jossain tehtaassa siinä jossain, eikä ole yhteisöllisyyttä, kaikki vaan asuu jossain.
Jos vanhemmat kumpikin tekee kymmentuntista päivää, nukkuu kaheksantuntia ja hoitaa kotihommat siinä sivussa, mitä kakarat hommailee sen aikaa?
Mummi ja vaari asuu jossain kaukana, eri osoitteissa. Kummeja kukaan nähnyt, eikä naapurit tunne toisiaan ulkonäöltäkään.
Elikkäs nykyään normaali vanhempi roudaa pojan viikonloppuisin harrastusten pariin. Sillä aikaa kun pikkukundi fudaa tai pelaa lätkää, faija puhuu känykkään ja hakkaa läppäriä kaukalon reunalla.
Ei vanhemmat edes näe lapsiaan montaa tuntia päivässä. Vastuu on sitä, että antaa kersalle fyrkkaa, että menee jonnekin leffaan, pois silmistä.
Ja sitten ihmetellään kun naapurissa on niin karmeat häirikkökakarat.
Mutta tämähän on siis vain minun mielipide :DDD
=DW=
Joopa, kai pitäisi sanoa tämän palstan omasta mielestää viisaimman kirjoittajan kuvitellun sanoman, kai, ei silloin kannattaisi lapsia latoakaan.
Sullon usein viisaita mietteitä, sanot ne vain turhan kärkevästi. :))
Toisinaan. Ja sitten toisinaan ei minkäänlaista tokkua eikä porstuaa.
Ei aavistustakaan kummeista. Sen takia minulta on kysyä mihin kummeja tarvitaan.
Tarvitko sinä yleensä ketään mihinkään?
Kastetodistuksesta näin, ketkä kummini olivat. En muista tavanneeni.
Itse olen kahden kummi, en ole kuitenkaan oikeisiin kummin tehtäviin joutunut, ainakaan vielä....
Tiedän kummini, he ovat olleet kuolleina jo noin 50 vuotta.
Olivat jo vanhoja, kun minä kastettiin.
En muista koskaan saaneeni mitään kummilahjoja,
ehkä se ei silloin niin ollut tapana, eikä yleensäkään ollut varaa lahjoihin.
Harvalla tämän ikäisellä ( 60 ) kai enää kummit elossa ovat.
Kummini olivat lapsuuskotini naapureita. Sylikummi oli nuori nainen, alle 20 v silloin. Olivat hevosella vieneet ristittäväksi kinkereille. Hän onnitteli ylioppilaaksitulon vuoksi. Sitten en pitänyt yhteyttä vuosikymmeniin. Muutama vuosi sitten kävin häntä pari kertaa tervehtimässä. Ensin kotona ja hän kaiveli kaapistaan minulle ponchon, villasukat ja aamutossut. Oli itse neulonut ja virkannut. Toisen kerran kävin palvelutalossa ja sitten kuulin, että hän oli kuollut. Toinen kummini oli hänen veljensä, on kuollut aikoja sitten enkä pitänyt häneen yhteyttä edes lapsena.
Itselläni on neljä kummilasta. Heistä nuorin on 30 v ja vanhin jotain 45. Kun he olivat pienempiä, pidin enemmän yhteyttä. Kun yhteydenpito jäi yksipuoliseksi, lopetin. Esim. yksi kummipoika ei kutsunut edes häihinsä. Aina eivät kiittäneet lahjoista eikä kortteja tullut. Eniten pidän yhteyttä serkkuni tyttäreen ja veljeni tyttäreen.
minulla 3 kummia ja 2 niistä ei minkäänlaista yhteyttä viimeseen 5 vuoteen :/
Minulla oli äidin mukaan Hellas pianotehtailijat kummotuksina. Ikinä en heitä tavannut, eivätkä he muistaneet minua koskaan. Ripille kun pääsin, toivoin salaa heidän tulevan mukaan, silloin olin aloittanut pianosoitto-opiskelun. Vanhemmillani ei ollut varaa hankkia pianoa, sain käydä harjoittelemassa koulun instrumentillä.
Ajattelen jos saisin pianon, jonkin harjoituskappaleen vaikka. Lapsellistahan se, ei heistä ole koskaan mitään kuulunut.
Sukututkimuksen yhteydessä kirkonkirjasta luin kummieni nimet ja kirjoitin jollekin lapullekin, joka meni hukkaan enkä nimiä muista. En osaa sanoa olenko jonkun heistä joskus nähnyt. Mitään haittaa kummeistani ei ole koskaan ollut, ei hyötyäkään.
Oman lapsen kummeja oli ainakin neljä. Paria heistä muutaman kerran näin kun lapsi oli ihan pikkuinen. Mitään kummilahjoja en tiedä kenenkään koskaan saaneen eikä muutakaan yhteydenpitoa liene ollut.
Itsellä on epäilys, että kouluikäisenä saatettiin serkulle merkitä kummiksi. En ole tarkastanut kirkonkirjasta. Sitten joskus myöhemmin jollekin (kenelle?) kysyttiin, vaan kirkkoon kuulumattomana en kelvannut.
Olen kolmelle kummi. Yksi on mieheni ystäväpariskunnan lapsi, joka asuu Sveitsissä. Muut kaksi ovat sukulaisiani, ja siksi läheisiä.
Oma kummipariskuntani on espoolaisia, ja muistan parhaana lahjana 9-vuotiaana saamani Anna-kirjan, johon tykästyin, muutkin sen sarjan kirjat sitten kirjastosta luin koulukaupungissani. Myös muita lahjoja sain , marmeladi.rasioita yms. Ja 14-vuotiaana sain leninkikankaan, josta pidin. Ompelija teki siitä sitten piirtämäni mallin mukaisen. Kaikki sanoivat kauniiksi.
Muistin kummitätiäni aina hänen syntymäpäivinään. Veimme pioneja puutarhastamme mieheni kanssa hänelle, ja hän usein itki liikutuksesta. Hän eli pitkään leskenä. Kun hän kuoli, muistin hänen omaisiaan surunvalitteluadressilla.
"Kuudesosa kummilta!" sanotaan. Minun kohdallani se pätee.
Näistä nuorista kummeista en ole kuullut puhuttavan. Sisar ja veli kumpikin puolisoineen ovat ekoina kummeina olleet, välit ovat läheiset.
Tavaraa ei siinä nykyisin tarvita. Toivottavasti eivät ainakaan lelut tai pelit lisäänny yhdenkään lapsenlapseni huoneessa!
Kummiudessa on kyse ystävyydestä! Lapsi tarvitsee useampia aikuissiteitä kuin vain vanhempansa täällä matoisessa maailmassa.
tarkoittaa luonteen samankaltaisuutta samaa sukua olevan kummini kanssa, hän oli minua 30 vuotta nuorempi ja kaksinkertainen serkkuni, nimittäin äitini vanhimman veljen ja isäni vanhimman siskon avioliitosta heidän vanhin tyttärensä puolsoineen olivat olleet "pirssillä" vanhempieni ja sisareni kanssa minut kikkoon kastettavaksi viemässä.
Sisareni kertoi jälkeen päin, miten olin hymyillyt, miten kaunis oli sää kesäisenä päivänä, miten ihana leninki oli kummitädilläni ja miten sievä hänen oma leninkinsä oli.
Tuosta luonteesta vielä. olen kyllä elänyt rohkeasti ja ottanut riskejä aivan lapsesta alkaen, mutta herkkä olen liikuttumaan minäkin varsinkin ilon hetkellä!
Oli kiva kuulla omasta kastejuhlastaan kerrottavan.
Kummina olemisesta sanoisin, että JOS ei ole ystävyyttä siihen lapseen tai hänen vanhempiinsa, niin ei pitäisi korvata sitä jollain kylmällä lahjalla, tavaralla.
Lapsi saa silloin ristiriitaisia viestejä. Paljon parempi on rehellisesti jättää muistamatta.
nua 30 vuotta vanhempi.."
Kaikillahan kummeja on, minullakin, vaan mitäpä noilla kehumaan.
Olen itsekin kummi.
Yks kummi minulla oli Ehrnrooth, sain rippilahjaksi lusikan, vaikka halusin miekan.
Parin inhan opettajankin lapset pääsivät ripille.
Vaikka Darth Vader oli vielä tuntematon suuruus, olin kyllä yhtä sulava-liikkeinen.
H.
(Hunksz) - käynyt kummilapsesi synttäreillä joskus viemässä
jonkin krääsälelun ja nakkelemassa nenääsi vihaisesti ja ylimielisesti ?
Kumpi mielestäsi olisi parempi, tehdä niin, vai antaa rauha kummilapsellesi eli unohtaa?
"Olet varmaan"
Olemme edelleenkin melkein viikottain tekemisissä, hän hankkii nyt lisä-koulutusta nörttiydestä. Vanhempansa voi unohtaa, mutta ei tärkeätä ihmistä, varsinkaan elävää.
H.
sinun asenteesi kummiuteen. Sehän kuulostaakin hienolta!
Mutta sellaiselle, joka ei kummiksi halua, koska ei tunne ystävyyttä, mikä siinä on se tärkein ydin, sanon, että kyllä on lupa kieltäytyä ! Ja senkin voi tehdä nätisti: "Tilattu ulkomaanmatka juuri silloin..." tai vastaavaa.
lasten asia on tärkein, ketään vihaansa tai ylimielisyyttään osoittavaa ei heidän syntymäpäivillään kaivata.
Kyllä minustakin ystävyys on kummiudessa tärkeintä,
ei jokin lelu tai kapine. Niitä kun riittää.
Tiedän
Tieränhän minä,ja ikimuistoinen joululahja on vielkin mieles,pitkät pistelevät villasukat.
Ahaa, vanha aloitukseni hilattu pölystä esiin. Mikäpä siinä, miksipä asia olisi muuttunut.
Tosin, nimiäisiä vietetään aina enemmän. Kummeja sinnekin kutsutaan.
Harva on tainnut joutua, päästä, kummin perimmäisiin tehtäviin, selittämään uskonnon saloja tai muuten huolehtimaan kummilapsistaan. Hyvä kai niin.
Monella meistä voi olla uudenlaisia kummilapsia kehitysmaista?
Uusia kummilapsia ei ole meille ilmaantunut, kukapa meitä kahta kantturaa enää kummeiksi ottaisikaan? :))
Kyllä mulla kummini on tiedossa ollut aina, ja sen verrran ovat minua muistaneet, minkä nyt niinä aikoina on tapana ollut. Eli joskus tuli joku pieni lahja, ihan lapsena siis. Kaksi pariskuntaa minulla oli siis kummeina, toiset olivat äitini sisko ja tämän mies. Toiset vanhempieni ystäväpariskunta.
Täti miehineen piti minua joskus pienenä heillä kesälomavieraana jotain viikon verran muutamana kesänä. Oikein mukavaa oli. Täti leipoi aivan mahdottoman ihanaa unelmatorttua, en sellaista ole koskaan myöhemmin mistään saanut enkä itse onnistunut tekemään. Viimeisen kerran muistivat minua rippilahjalla, sain lahjakortin johonkin koruliikkeeseen.
Toiset kummit kävi meillä paljon kylässä silloin kun olin pieni. Muistan kerran saaneeni kummitädiltä pienen nuken ja toisen kerran sellaisen muistokirjan, mihin liimattiin kiiltokuvia. Sitten he muuttivat pois paikkakunnalta ja yhteydenpito hiipui.
Muut kummit on kuolleet, tätini on vielä elossa mutta vanha ja raihnas.
sitten vanhana kummitätiään muistaakin, käy katsomassa vanhainkodissakin, jos on ollut hyvä suhde.
Ne lapsena saadut lahjat jäivät ennenvanhaan muistiin, kun mitään ei ollut.
Mikä muu nykyisin on kummin funktio, kuin roskan lahjoitus?
Kastetodistus on tallessa, josta käy ilmi kummien nimet. En muista nähneeni kumpaakaan, mutta kummisedältä muistoksi saamani lahja on tallessa.
Hopeinen sormustin, käyttänytkin olen sitä nuorempana..On hieno ja kaiketi jo arvokaskin...
syi kummin tarkoitusta. Mielestäni se on
HYVÄ IHMISSUHDE.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Lapsella on hyvä olla useita rakkaita ihmisiä, ei vain vanhemmat.
Vaikea ylläpitää lämmintä ihmissuhdetta kummilapseen, jos välimatkaa on satoja kilometrejä.