jos "se" yks viestiketju olisi sulta ja sattuisi jollakin tapaa koskemaan minua, niin omaa oloani helpottaakseni sanon, että olen yrittänyt, riittävän monta kertaa lähestyä. Miksi edelleen kyselen itseltäni, miksi en suostu uskomaan todellisuutta ja kuulemiani lauseita sekä nähtyjä rivejä?
Ne asiat, joista ketjussa mainitaan näyttävät silmissäni sun kirjoittamina kuin juonikkaan ja viekkaan ihmisen keinolta saada huono omatunto pois sydämeltä. Ketju alkaa näyttämään jo hauskalta.Joku asiasta tietämätön vielä luulee, että siellä todella kirjoittelee itse pyhimys jonka arvoa joku elämän raiskaama ei ymmärtänyt.
Hei, ne ihmiset ovat harvassa, jotka näkevät sydämellään.
Ne asiat, joista ketjussa mainitaan näyttävät silmissäni sun kirjoittamina kuin juonikkaan ja viekkaan ihmisen keinolta saada huono omatunto pois sydämeltä. Ketju alkaa näyttämään jo hauskalta.Joku asiasta tietämätön vielä luulee, että siellä todella kirjoittelee itse pyhimys jonka arvoa joku elämän raiskaama ei ymmärtänyt.
Hei, ne ihmiset ovat harvassa, jotka näkevät sydämellään.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kannattaa uskoa sitä todellisuutta.
Ei näiden palstan kirjoitusten perusteella pysty olemaan varma yhtään mistään, vaikka kuinka osuisi "vihjeet" kohdilleen.
Oikeastaan täällä ei kannattaisi edes vierailla. Turha haaveilu aiheuttaa vain pahaa oloa pidemmän päälle.
No niinpä,mutta sekin voi olla mahdollista. Oman elämäni tuntien tiedän milloin joku asia on sattumaa ja milloin se ei ole. Mutta ihmisten motiiveista tunnisteiden käytölle ei ole tietoa.
Eikö tuo harhaisuus jo ala koskea kunnolla päähän? Kukaan ei varmaan saa pelkällä palstakirjoituksella huonoa omaatuntoa pois sydämeltä, mutta mielen hetkellistä purkua se on joillekin.
Olen samaa mieltä. Päätä kyllä koskee ja pahasti just nyt. Miksi sun pitää muuten ottaa näin kärkkäästi kantaa siihen, jos olen "aivan varma" jostakin asiasta. Harha on silloin minun, eikä sun todistelu siitä että se on harhaa auta yhtään :)
Koko mun elämäni onkin ollut vain harhaa - ja hänkin oli minulle vain harhaa. Ja ei edes itse tiedä sitä kuinka pahasti sotki elämäni.
Auttoihan se näköjään kun itsekin siinä näytät "todistelevan" jotain. Joidenkin ei toivottujen asioiden kanssa pitää vain oppia elämään. Minäkin yritän oppia elämään nyt tuon kirjoituksesi kanssa.
Minkä takia sä muuten syytät että joku sotki sun elämäs? Etköhän sä ole sotkenut sen ihan itse.
Jos olet kuullut suoraa puhetta, niin ymmärrä se ja toimi sen mukaan. Jos taas et ole keskustellut ao henkilön kanssa asioista suoraan, niin tiedosta, että kaikki mitä ajattelet tuosta toisesta henkilöstä, perustuu omiin arvailuihisi ja johtopäätöksiisi. Ne saattavat olla oikeita, tai sitten vääriä. Varmuutta et saa toisesta ihmisestä kuin keskustelemalla hänen kanssaan (jos silloinkaan). Nettikeskustelut pitää osata jättää omaan arvoonsa, eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä. Järki päähän.
Tämä oli hyvä neuvo. Kiitos. Nyt olen vielä enemmän sekaisin.
Mä luulen, että koko sen elämätehtäväksi on muodostunut mun harhaanjohtaminen aina ja kaikkialla.
kyllä hieman jo helpottaa,vaikken voi ketään toista syyttääkään vaan ihan itseäni,tyhmä mikä tyhmä.
lisää tunnisteita tosta viestiketjusta, kiitos.
Kiitos vastanneille, mä lopetan tämän omalta osaltani tähän. Aloitus oli vain ja ainoastaan juuri sitä mitä kaikki täällä -helpottaakseni omaa oloani.
Tämä ei ollut teille kenellekään, teillä ei ole käsitystä, mitä asia on koskenut ja tämä oli taas yksi tälläinen sekopää viesti kauniina aurinkoisena päivänä. Paha olla, todella paha olla.
Tää kuuluu tähän toipumisprosessiin vaan. Nyt vasta pystyn itkemään, tätä ennen olen vain toivonut että voisin itkeä.Sitä osaa tällästen jälkeen arvostaa ihmisiä jotka todella pysyvät rinnalla.
Niinpä. Sama sulle, pysy niiden rinnalla ketkä sua arvostaa ees vähän.
Niin, että olla kiitollinen siitä että kelpaa jollekin niinkö? Kammottaa ajatuskin siitä, että joutuisi elämään sun tavoin ajattelevan ihmisen kanssa. Sinä, kaikista ihmisistä pyhin olet suopea ja jaat armopaloja -kuvottava ajatus. Mieluummin kuule yksin ja päivitellen maailman kaksinaismoralismia kuin onnettomana jossakin tuollaisessa.
Tiivistettynä hyvin lyhyesti: Jos sä koet olevasi onneton, sille asialle voit kuule etupäässä tehdä vain itse jotain. Kasva vielä muutama hetki pääsi sisällön osalta. Hyvää loppuelämää silti.
Tiedän, kasvaa täytyy ja paljon. Nythän mä vasta huomaankin kuinka paljon! Suru täytyy käydä läpi, käsitellä, sitä ei voi vain sysätä syrjään. Nythän vasta edistyn koska pystyn itkemään. Ennen tätä nämä tunteet olivat kuin suuri paha möykky sisälläni. Se oli jotain, mille ei ollut sanoja. Tämä tapahtuma elämässäni oli yksi suuri sysäys tälle kasvulle.
" sulle " etkä tiä yhtään kelle puhut. taidat olla luulotautinen.
ompa salaperäistä. mikä viestiketju,missä? miksi sitä ei voi sanoo tässä yhteydessä, niin henkilö jota se koskee vois tsekata mikä on ongelma kun sä et sitä saa ulos kakaistua,ei se kaikki ole tässä ketjussa selvinny.sori mut mä vaadin enempi selityksiä, voi koskea muakin tää asia.ja meneekö tää n>m vai m>n vai n>n vai?
Neuvo: haravoi koko S24 läpi ja kato mikä voisi sopia sulle ja sun tilanteeseen.
En ole varma mistä viestiketjusta puhut. Muista, että ketjussa on monia kirjoittajiia ja olen ainakin itse löytänyt muita kirjoittajia, joilla yksityiskohdissa on hämmästyttävänkin samanlaisia yhteneväisyyksiä. Koska ko. kirjoittajat ilmaisevat sukupuolensa, tiedän ettei ne voi olla sinulta. Siis ei kannata liikaa tulkita täällä sanottua. Ota yhteys irl. Jatketaan vaikka aluksi sillä neutraalilla aiheella mistä viimeksi kävimme keskustelua.
Se mitä olen sanonut irl, on totta, totista totta. Vaikka aikaa on kulunut jo kuukausia, tunteet eivät ole poistuneet. Olen kyllä yrittänyt, muttei onnistu. Jotain syvempää sen siis on vaan oltava ja siksi ajattelen niin kuin ajattelen.
Jossa kaikki " tietävät " niin paljon vaikka eivät tiedä höhkäsen pöläystä mistään, erityisesti tämä joka käskee pysymääm niiden rinnalla jotka arvostaa sua edes vähän. Siinä ihminen osoittaa tyhjentävästi oman tyhmyytensä ja omat pienet kuvitelmansa.!!
Oot omiesi joukossa. Tervetuloa mukaan. Näillä sivuilla ei viisain humanistikaan ole tervejärkinen! Loistaa täällä käteenvetävien narsistien kanssa puhumalla kauniisti rakkaudesta ja siihen kuuluvasta ikävän tunteesta.
Oksennuskaukalo tämä on!
Olisi kummallista, jos ikävä toista ihmistä kohtaan ei tuntuisi miltään. Ei se siltikään estä uskomasta, että joku ihminen jossain voi toista ihmistä kauniisti rakastaa. Mitä jää ihmiselle jäljelle, jos kaikesta maailmassa ajattelee rumasti, miettimisen arvoinen kysymys, eikö totta?
Kommenttisi jälkeen tajusin, että viittaat sanoihini juuri "siinä" ketjussa. Tarkoitin aidosti sanojani ketjussa ja irl. Totta on. Toinen asia sitten on, olenko minä sinun hän ja toisinpäin vai olemmeko vain kokeneet jotain samantyylisiä kokemuksia. MIstä sinut tunnistaisin varmemmin? Vinkkejä on useita, mutta silti en uskalla uskoa.
Jos olet minun hän, tiedät ettei viime vuodet ole olleet minulle mitenkään helppoja. Se kasvattaa ja asiat näkee hyvin eritavalla kuin ennen. Jokaista kakslahkeista en jäisi odottelemaan, mutta tässä nyt vaan jotain joka ei irrota otettaan. Olen kyllä yrittänyt irrottaa "järki"-syistä. Jos olisit minun hän, haluaisin todella keskustella kanssasi avoimesti vaihtoehdoista.
Omatunto ei soimaa tapahtuneista. Syyllistyin tunteisiin, muuta ei tapahtunut. Olisin voinut tietysti jättäää ne tunteet kertomatta, mutta en vaan pystytynyt. Ihminen kun olen.
Ihminen omatuntoni kanssa olen myös siinä mielessä, että puhtaaseen pöytään ryhtyminen on itsearvostuksen kannalta helpompaa. Mielummin odotan senkin vaihtoehdon riskillä, ettei mitään meitä tule (en vuosia silti) .
Pätkään en pistäisi arvoa sille, mitä tällä joku ajattelee tai ei. Eiköhän tällä olla pohjimmiltaan sen riivaavan ikävän takia.
Vielä. Olen huomannut sun lähestymisyritykset, mutten ole osannut arvata niitä miksikään "sellaiseksi". Minun takaraivossani painaa sanasi: tunteita ei ole, vaikka ruumiinkielesi puhui ihan muuta. Itse olen taas yrittänyt olla pidättyvä, jotta en ahdistelisi tunteillani. Ja koska olen yrittänyt tunnesupressiota, tuloksetta. Jos tietäisin sinun haluavan yhteyttä, häiriköisin liiaksikin asti ;-) Epävarmuudesta tässä taitaa olla kyse, molemmin puolin.
Täällä alkaa toistaa omia sanojaan kuin papukaija. Jos sattuisi olemaan se minun m, olisikohan aika siirtyä irl-keskusteluun? Jos satut liikkumaan lähistölläni lounasaikaan ensi viikolla, niin seura kelpaisi.
Voi JUMALAUTA!!!!!!!!!!!!!!!!!
"Se nainen taas" -jos tämän ketjun perusteella olet varma kirjoittajasta, niin onnea sulle, sulla taitaa olla todellinen MIES haviteltavana :)), mieshän itkee ja suree kuin akka! Luulen että siitä miehestä ei ole miestä siirtämään keskustelua IRL -todellisuuteen.