Kun kaikki on kokeiltu...

Ravitsemusterapeutut, psykoterapia (käyn edelleen), psykiatri, laihdutusryhmät niin kunnan oma kuin painonvartijat, kiloklubit, nurtiletit ja miljoona muuta laihdutusyritystä.

Tämä tauti tappaa minut. Masennun, ahdistun, syön, juon, ahmin ahmin ja ahmin! Ei auta etten osta kotiin herkkuja, minä tilaan ne suoraan kotiin jos kohtaus iskee. Voin syödä pari tuhatta kaloria reilu 10 minuuttiin. Yritän liikkua ja syödä säännöllisesti mutta tuntuu että paino vaan nousee. Kamalaa kun ulkopuolisetkin jo alkaneet kommentoimaan et joo "oot aika iso tyttö" tai "sulle on näköjään ruoka maistunut." Itseluottamukseni on niin miinuksella. Vihaan itseäni. Sairastuin syömishäiriöön ja parikymmentä vuotta sitten. Suhtautumiseni ruokaan on niin vääristynyt. Vihaan sitä ja rakastan sitä. Hetken saan helpotuksen kun ahmin. Pelkään että joku kerta tukehdun ruokaan tai oksennukseeni. Ruokatorveen koskeen ja energia on nollassa. Olen vihainen ja kärttyinen. Haluaisin elää!! Täysipainoisesti ja olla onnellinen.

Vain rakastuminen voisi minut pelastaa mutta kuka minua tällaisena huolisi :(
1150
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Pyyhi kyyneleet! Elämänpolkusi kuulosti tutulta. Olen itse saanut uutta toivoa ja apua Helsingin syömishäiriökeskuksesta. Soitapa sinne, niillä on sellainen päivystävä puhelin ja kerro tilanteesi. Elämänuskoa ja voimia sinulle! Olet arvokas ja hyvä ihminen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pain an tears kirjoitti:

Ravitsemusterapeutut, psykoterapia (käyn edelleen), psykiatri, laihdutusryhmät niin kunnan oma kuin painonvartijat, kiloklubit, nurtiletit ja miljoona muuta laihdutusyritystä.

Tämä tauti tappaa minut. Masennun, ahdistun, syön, juon, ahmin ahmin ja ahmin! Ei auta etten osta kotiin herkkuja, minä tilaan ne suoraan kotiin jos kohtaus iskee. Voin syödä pari tuhatta kaloria reilu 10 minuuttiin. Yritän liikkua ja syödä säännöllisesti mutta tuntuu että paino vaan nousee. Kamalaa kun ulkopuolisetkin jo alkaneet kommentoimaan et joo "oot aika iso tyttö" tai "sulle on näköjään ruoka maistunut." Itseluottamukseni on niin miinuksella. Vihaan itseäni. Sairastuin syömishäiriöön ja parikymmentä vuotta sitten. Suhtautumiseni ruokaan on niin vääristynyt. Vihaan sitä ja rakastan sitä. Hetken saan helpotuksen kun ahmin. Pelkään että joku kerta tukehdun ruokaan tai oksennukseeni. Ruokatorveen koskeen ja energia on nollassa. Olen vihainen ja kärttyinen. Haluaisin elää!! Täysipainoisesti ja olla onnellinen.

Vain rakastuminen voisi minut pelastaa mutta kuka minua tällaisena huolisi :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu