Kaikki alkoi, kun veli riitelyissä päätti asian: turpa kiinni vitun läskipossu. Ja siskokin joskus. Siitä sain pahan mielen, masensi ja huomasin tosiaankin olevani läski läski ja läski. Aloin liikkua enemmän, mutta se samperin ruoka oli mun hyvä "tunnekaveri", enkä laihtunu. Koulussa alkoi sama haukkumis homma kuin kotona.
Mieli tummui vielä ennemmän. Avasin ruokatunnin jälkeen kouluvihkoni ja näinn mitä pojat oli sinne läpällä töhertäny, musta pilakuvan, ja sielä luki sika, lehmä, pullukka yms.
Yhtäkkiä alkoi kyyneleet valua, syöksyin vessaan tungin sormet kurkkuun ja oksensin, oksensin ja oksensin. Samaa rataa jatku, muut haukku, ja aloin kiukustua. Aloin syödä vähemmän, lopuksi en oikeastaan mitään, liikuin koko ajan. kaverit alko kyseleen mikä mua vaivaa, juorus opettajalle. Säikähdin ja aloin syödä normaaleja lasteja, mutta oksensin ne aina. Ja siihen kyttääminen jäi, koska syön "normaalisti". Nousi kysymys, mitä hittoa mä oikein teen..?
Miks alotin tän tyhmän homman? en pysty lopettamaan. Jos lopetan ja alan syödä normaalisti, alkaa paino heti juosta taivaisiin. ( kerran koitin ja nousi melkein 5kg paino, meinasin seota ja homma alkoi entistä kamalampana uudestaan.) Keho mennyt säästöliekille ja kaikki mitä söisin, enkä oksenna varastoituu heti ja paino nousee. En halua yhtäkää kiloa enää lisää.
Nyt on ainakin loppunu läskiksi haukkumiset, siitä pikkuisen parempi mieli. Mutta en vielä ole mikää laiha, mulla on makkaraa kyllä mahassa ja hölskyvät reidet, ja se on totta. Eikä kukaa ole vielä huomannu, että mussa olisi syömishäiriötä, koska oon normaalin kokoinen ja ehkä pulskaki. En kyllä ikinä halua painaa mitää 45 kg, mutta en pysty lopettaan tätä kierrettä koska sitte paino alkaa lentään ylös ja sitä en tosiaan kestä.
Apua mun on turha hakea, ku en ole mikää luukasa ja hyväs kunnos olen. ja oon alaikänen, siitä ilmoitettaisiin vanhemmille ja sitä en ikinä haluaisi tapahtuvan.
Mieli tummui vielä ennemmän. Avasin ruokatunnin jälkeen kouluvihkoni ja näinn mitä pojat oli sinne läpällä töhertäny, musta pilakuvan, ja sielä luki sika, lehmä, pullukka yms.
Yhtäkkiä alkoi kyyneleet valua, syöksyin vessaan tungin sormet kurkkuun ja oksensin, oksensin ja oksensin. Samaa rataa jatku, muut haukku, ja aloin kiukustua. Aloin syödä vähemmän, lopuksi en oikeastaan mitään, liikuin koko ajan. kaverit alko kyseleen mikä mua vaivaa, juorus opettajalle. Säikähdin ja aloin syödä normaaleja lasteja, mutta oksensin ne aina. Ja siihen kyttääminen jäi, koska syön "normaalisti". Nousi kysymys, mitä hittoa mä oikein teen..?
Miks alotin tän tyhmän homman? en pysty lopettamaan. Jos lopetan ja alan syödä normaalisti, alkaa paino heti juosta taivaisiin. ( kerran koitin ja nousi melkein 5kg paino, meinasin seota ja homma alkoi entistä kamalampana uudestaan.) Keho mennyt säästöliekille ja kaikki mitä söisin, enkä oksenna varastoituu heti ja paino nousee. En halua yhtäkää kiloa enää lisää.
Nyt on ainakin loppunu läskiksi haukkumiset, siitä pikkuisen parempi mieli. Mutta en vielä ole mikää laiha, mulla on makkaraa kyllä mahassa ja hölskyvät reidet, ja se on totta. Eikä kukaa ole vielä huomannu, että mussa olisi syömishäiriötä, koska oon normaalin kokoinen ja ehkä pulskaki. En kyllä ikinä halua painaa mitää 45 kg, mutta en pysty lopettaan tätä kierrettä koska sitte paino alkaa lentään ylös ja sitä en tosiaan kestä.
Apua mun on turha hakea, ku en ole mikää luukasa ja hyväs kunnos olen. ja oon alaikänen, siitä ilmoitettaisiin vanhemmille ja sitä en ikinä haluaisi tapahtuvan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
rakas ihminen. säästöliekki purkaantuu ja kiloja tulee 4-5 mutta se on nestettä. se lähtee alaspäin takasin se paino . ja muista, ettet halua ahmia kun energiatasapaino on saavutettu. Ja kun erotat syömisen ,ja tunteet.. Hae apua
Oksentaminen teki mulle kuukautisongelmia,hammasvaurioita ja munuaisten pettämisen.
Heitä vaaka helvettiin.
mul tullu oksentamisest rytmihäiriöitä... en ees tiiä, mtn mun "bulimia" alko.. Olin todella laiha (42/163) ja sit yhtäkkii halusin viäl laihemmaks... Porukat alkas epäilee, jos en söis, jtn syön vähä normii pienempii annoksii ja yrjöön ne pois... En oikeestaan sillä tavalla ikinä ahmi, ko toi mun sydän pelottaa ihan karmeesti, jtn koitan syödä mahollisimman vähän ja terveellisesti ettei tartte oksentaa.
Tänää just mietin, et täl hetkel jos joku mun pitunen kaveri sanoo, et se painaa vaik 49 kg, ni tuun jotenkin todella kateelliseksi, etten ite muka oo nii laiha, vaik tosiasias oon noin 10 kg laihempi... Sairasta. Musta jotenkin tuntuu, että kaikki mun normipainoset kaverit on ihan sairaan laihoi, ja et mä itekkin haluisin olla nii laiha, vaik tosiasias oon paaaljon laihempi ku ne... Ei vaan tunnu olo mitenkään laihalta. Tällä hetkellä en ees haluis olla nii luuranko ku oon nyt, mut en toisaalta haluu missään nimessä lihotakkaan...
Sulla on sh:tä kärsiville tyypillinen häiriintynyt ruumiinkuva,eli näät itsesi isompan kun mitä edes oletkaan.
Tuttu juttu meikäläiselläkin.Tunnen itseni lihavaksi ja peilistäkin katsoo valas vaikka vaaka ja bmi taulukot muuta väittääkin(saatika vaatteiden koot),järjellä ajateltuna olen siis laiha,mutta itse en sitä nää.
Hyvä esimerkki on kaverini,jota olen aina salaa kadehtinut kun se on niin solakka.Kerran sitten salaa kokeilin sen farkkuja ja paitaa.Olin ihan varma että ei ne varmasti mee mun päälle,mutta hitto soikoon nehän oli isot peilistä tosin näky se sama vanha valas.
Olen tosin jonku aikaa sitten( laihtunut vaikeasta lihavuudesta alipainoon,joten kaitpa tuo kehonkuva on sieltä perujaan mene ja tiedä.