mikään ei kiinnosta eikä jaksaisi enää elää. Mietin vain poispääsyä. Jos vetäis kaikki kaapeista löytyvät pillerit nassuun ja nukahtais. Mikä sitten estää, etten teen näin. Olen sitä jo aiemmin yrittänyt ja herännyt sairaalasta. En halua herätä aivovaurioisena ja sisuskalut pilalla jos epäonnistunkin yrityksessäni. Miten täältä voisi nousta?
Pää täynnä itsetuhoisia ajatuksia
Bipolar
2173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itse ollut lähes kymmenen kertaa vastaavassa tilanteessa. Ja itsemurhayrityksiä on takana 5. pisimmilläni olen ollut osastolla 6kk.
Tiedän, että nyt sinulla on tunne päästä pois. Se on voinut jatkua jo päiviä, viikkoja tai kuukausia. Tuo tunne on varomerkki. Olet tiedostanut sen. Soita päivystykseen tms. ja kerro itsetuhoajatuksistasi ja kuinka tosissasi olet sen toteuttamisen suhteen. Se on jo psykoottista masennusta, jos haluaa tappaa itsensä. Ainut keino on saada masennus ja itsetuhoajatukset päästä, on hakeutua hoitoon. Aluksi se voi tuntua vaikealta, mutta onhan sinulla jo nyt paha olla. Et menetä siinä mitään. Ottamalla liikaa lääkkeitä kaikki läheisesi voivat menettää sinut tai sitten heräät sairaalassa mahdollisesti jonkin elimellisen vamman saaneena.
Mene nukkumaan. Siten saat rauhan ainakin hetkeksi. Ajattele, että perkele, päivä se on huominenkin ja kaikki voi olla toisin!
Jaksamista sinulle sylikaupalla! Kyllä kaikki parhainpäin kääntyy, kunhan saat vain apua.
Meille kaikille bipoille tuttua juttua.Kaikki ei tosin noin rajua koe.
Elämä ja elämänhalu on kummiski tosi vahvoja .Ei kait sitä muuten tollasta kirjottelis.
Apua tarvii,todellaki.Mä aattelen ,et just siks haluu kertoo ees jollekki,miten paha on olla.Ne jotka ei sairasta depistä,ei VOI tajuu mitä on elää,kun "sieluun sattuu".
Mä oon joskus sanonu,et fyysinen kipu on lievempää.
Mee päivystykseen,jos ikinä kykenet.Sais ton pahimman taas kerran ohi.
Me kaikki tiedetään,et ei pilsut paranna,mut niitten kanssa voi elää.Kovin helppoo ei oo löytää "omia " pillereitä.(painin just itte tota rumbaa,hyi itku)
Onkos sulla ketään,jonka kanssa vois käydä vaikka kävelemässä,tai jotain..?
Laita kaulapanta ja tarjoo narunpäätä ohikulkijalla...:) Ei ois hirressä,vaikka pakko olis liikkua. Joo, provoo todellaki.
Samantapasta se on sairaalassaki,ei ne yleensä järin kummosii "hoitoja" tarjoo.
Jonkunlaista elämää silti..Tsemppii et jaksat pomppii.........