Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäisellä on keskustalainen tausta. Hänen isänsä prof. Juha Pentikäinen on paitsi tunnettu lestadiolainen myös entinen keskustan varapuheenjohtaja, ja Mikael itse toimi nuoruudessaan keskustan opiskelijajärjestöissä. Taustastaan huolimatta Mikael Pentikäinen on lehtimiehenä vahva ammattimies, jolla on vahvaa kokemusta ja näkemystä. Tämän aamuisessa Hesarissa Pentikäinen kirjoittaa pääkirjoitussivun yläkertajutun otsikolla ”Kohti uutta armeijaa”.
Toistamatta Pentikäistä totean, että hän näkyy kehuvan kenraalien realismia, kun nämä ovat tuoneet esille näkemyksiään, että puolustusvoimia on kovasti supistettava, kun rahat eivät riitä nykyisten puolustusvoimien ylläpitämiseen. Nykyisen suuruisena väkisin pidettävät puolustusvoimat eivät lisäisi puolustuskykymme uskottavuutta vaan päinvastoin alentaisivat sitä, sen sijaan puolustusvoimia merkittävästi pienentämällä niistä voitaisiin saada tehokkaammat ja puolustuskykymme siten uskottavammaksi.
Olen samaa mieltä. Puolustusvoimiemme iskukykyisyys, ei koko, on tärkeintä silloinkin, jos ja kun liitymme Natoon. Olen kyllä samaa mieltä kuin Pentikäinenkin, että kenraalimme kyllä tietävät, ettei Natoon liittyminen liene mahdollista vielä aivan lähivuosinakaan, joten kepun Antti Rantakankaan uhoaminen Kataisen yrityksestä salakuljettaa Suomi Natoon on naurettava. Mutta niin varmaan kenraalimme kuten minä ja käsittääkseni Pentikäinenkin toivomme, että se tulisi kuitenkin mahdolliseksi ennen kuin se olisi liian myöhäistä, ja niin ainakin minä uskon. Onhan asia niin kuin Pentikäinenkin toteaa, että oikeastaan olemme jo Natossa siten, että armeijamme on menneiden vuosien aikana tehty sekä kalustoltaan että toimintamenetelmiltään Nato-yhteensopivaksi, tärkein vain puuttuu: emme pääse niihin Naton pöytiin, joissa tärkeimmistä asioista päätetään, emmekä saa Natolta turvatakuita kuten en jäsenmaat.
Pentikäinen toteaa, että jokaiselle maakunnalle on ollut mm. poliittisista syistä ja työpaikkojenkin vuoksi tärkeää, että sillä olisi oma varuskunta. Hän kuitenkin arvelee, että joukko-osastoja tullaan lähivuosina paljon lakkauttamaan ja nimeääkin todennäköisesti lakkautettaviksi joutuvia varuskuntia. ”Kepu-Suomessahan” ne kaikki ovat. Pentikäinen uskoo tapahtuvan myös maa- ja merivoimien esikuntien yhdistämisen Pääesikunnan yhteyteen, jolloin Mikkeli ja Turku menettäisivät esikuntansa. Samanlaisia ajatuksia olen kuullut myös sotilasyhteyksieni kautta, joissa on arveltu myös ilmavoimien esikunnan siirtäminen samaan nippuun, jolloin Jyväskylän Luonetjärvikin menettäisi esikuntansa. Esikuntien yhdistäminen olisi mieluista myös monille niissä toimiville sotilaille; varsinkin maavoimien esikunnassa Mikkelissä suurin osa upseeristossa on sinne komennettuja ”reppumiehiä”, joiden koti on muualla.
Tulossa oleva puolustusvoimain uudistus on pakon sanelema, ja ihan oikein Pentikäinen näkee, että puolustusministeriöllä on tulevalla vaalikaudella keskeinen merkitys. Pelotteleeko Pentikäinen sanoessaan, että ”ministeriössä on syytä varautua siihenkin, että ministerin virkahuoneeseen istahtaa vaalien suurin voittaja, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini”. Kyllä Soini paikkansa puolustusministerinä täyttäisi muuten paremmin kuin moni muu – olisi hyvin paljon korkeammassa luokassa kuin kaikkien aikojen huonoimmaksi puolustusministeriksi tituleerattu puolustusministerinä 1970-1980 –lukujen taitteessa toiminut kepulainen T.T. Toivottavasti Soinin kanta Natoon nähden on järkevämpi kuin hänen kantansa EU:iin. Tiedä vaikka Soini sitten tekisi ”Vanhaset” eli siirtyisi puolustusministerin pallilta pääministeriksi, jos ensiksi pääministeriksi valittu osoittautuu tehtäväänsä sopimattomaksi.
Toistamatta Pentikäistä totean, että hän näkyy kehuvan kenraalien realismia, kun nämä ovat tuoneet esille näkemyksiään, että puolustusvoimia on kovasti supistettava, kun rahat eivät riitä nykyisten puolustusvoimien ylläpitämiseen. Nykyisen suuruisena väkisin pidettävät puolustusvoimat eivät lisäisi puolustuskykymme uskottavuutta vaan päinvastoin alentaisivat sitä, sen sijaan puolustusvoimia merkittävästi pienentämällä niistä voitaisiin saada tehokkaammat ja puolustuskykymme siten uskottavammaksi.
Olen samaa mieltä. Puolustusvoimiemme iskukykyisyys, ei koko, on tärkeintä silloinkin, jos ja kun liitymme Natoon. Olen kyllä samaa mieltä kuin Pentikäinenkin, että kenraalimme kyllä tietävät, ettei Natoon liittyminen liene mahdollista vielä aivan lähivuosinakaan, joten kepun Antti Rantakankaan uhoaminen Kataisen yrityksestä salakuljettaa Suomi Natoon on naurettava. Mutta niin varmaan kenraalimme kuten minä ja käsittääkseni Pentikäinenkin toivomme, että se tulisi kuitenkin mahdolliseksi ennen kuin se olisi liian myöhäistä, ja niin ainakin minä uskon. Onhan asia niin kuin Pentikäinenkin toteaa, että oikeastaan olemme jo Natossa siten, että armeijamme on menneiden vuosien aikana tehty sekä kalustoltaan että toimintamenetelmiltään Nato-yhteensopivaksi, tärkein vain puuttuu: emme pääse niihin Naton pöytiin, joissa tärkeimmistä asioista päätetään, emmekä saa Natolta turvatakuita kuten en jäsenmaat.
Pentikäinen toteaa, että jokaiselle maakunnalle on ollut mm. poliittisista syistä ja työpaikkojenkin vuoksi tärkeää, että sillä olisi oma varuskunta. Hän kuitenkin arvelee, että joukko-osastoja tullaan lähivuosina paljon lakkauttamaan ja nimeääkin todennäköisesti lakkautettaviksi joutuvia varuskuntia. ”Kepu-Suomessahan” ne kaikki ovat. Pentikäinen uskoo tapahtuvan myös maa- ja merivoimien esikuntien yhdistämisen Pääesikunnan yhteyteen, jolloin Mikkeli ja Turku menettäisivät esikuntansa. Samanlaisia ajatuksia olen kuullut myös sotilasyhteyksieni kautta, joissa on arveltu myös ilmavoimien esikunnan siirtäminen samaan nippuun, jolloin Jyväskylän Luonetjärvikin menettäisi esikuntansa. Esikuntien yhdistäminen olisi mieluista myös monille niissä toimiville sotilaille; varsinkin maavoimien esikunnassa Mikkelissä suurin osa upseeristossa on sinne komennettuja ”reppumiehiä”, joiden koti on muualla.
Tulossa oleva puolustusvoimain uudistus on pakon sanelema, ja ihan oikein Pentikäinen näkee, että puolustusministeriöllä on tulevalla vaalikaudella keskeinen merkitys. Pelotteleeko Pentikäinen sanoessaan, että ”ministeriössä on syytä varautua siihenkin, että ministerin virkahuoneeseen istahtaa vaalien suurin voittaja, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini”. Kyllä Soini paikkansa puolustusministerinä täyttäisi muuten paremmin kuin moni muu – olisi hyvin paljon korkeammassa luokassa kuin kaikkien aikojen huonoimmaksi puolustusministeriksi tituleerattu puolustusministerinä 1970-1980 –lukujen taitteessa toiminut kepulainen T.T. Toivottavasti Soinin kanta Natoon nähden on järkevämpi kuin hänen kantansa EU:iin. Tiedä vaikka Soini sitten tekisi ”Vanhaset” eli siirtyisi puolustusministerin pallilta pääministeriksi, jos ensiksi pääministeriksi valittu osoittautuu tehtäväänsä sopimattomaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoitat: "Taustastaan huolimatta Mikael Pentikäinen on lehtimiehenä vahva ammattimies,"
Annat siis ymmärtää, että Pentikäisen taustassa olisi jotain epäilyttävää. Mitä se mahtaa olla?
No, sanoin ehkä liian tylysti. Mutta kyllä minulle on eri tekijöiden vaikutuksesta syntynyt sellainen käsitys, että kepulainen poliitikko ainakaan ei ole koskaan vilpittömästi maanpuolustuksen asialla, vaan kyllä hänen maanpuolustuksesta myönteisestikin puhuessaan taustalta näkyy aina varsinainen motiivi, jossa kyseessä ei ole maanpuolustuksen vaan kepun etu.
Historian harrastajana tämä jo puolustusvoimien palveluksessa ollessani kehittynyt näkemys on vahvistunut, ja lopullisesti sellaiseksise on sementoitunut Suomen Keskustan keskustelupalstalla, jossa paljon olen keskustellut; kepulaisten näkemykset siellä tuosta kuten hyvin monesta muustakin asiasta ovat vain herjanheittoa ja muuta törkyilyä.
Mutta Mikael Pentikäiselle siis täysi kunnia ja arvostus siitä, että hän on joko toisenlainen kepulainen, tai sitten häne ei taustastaan huolimatta ole enää ollenkaan kepulainen.
Siis väität Keskustan olevan jotenkin maapuolustusvastainen?
Ilmeisesti olet todella pahasti kepukaunainen kun tuollaista väität. En Keskustan palstaa tunne, jotenkin ihmeellistä kuitenkin on, että puolustusvoimien palveluksessa ollut vetoaa mielipiteeseensä poliittisen keskustelupalstan annista.
Historian harrastajana tiedät varmasti, että esim vasemistossa on esiintynyt suoraa puolustusvoimien vastustusta, 70- ja 80 lukujen rauhanliikkeet olivat suorastaan vihamielisiä Suomen armeijaa kohtaan, ja vieläkin tuollaista henkeä löytyy vaikkapa SDP:n vaaliohjelmasta, joka leikkaisi juuri puolusmäärärahoista.