Ujon kundin painajainen!

Kai voit seuraavana päivänä soittaa tai laittaa viestin. Anna mennä vaan ja jos ei onnistu niin ainakin yritit.

Älä stressaa. nyt lähetät sille tytölle viestin ja pyydät ulos. Oot oma ittes ja jos se ei lämpee ni se ei oo sun vika, vaan johtuu teidän välisestä kemiasta. Ei kuitenkaan heti kannata luovuttaa, ite oon tehny sen virheen et oon vaan yhden kerran perusteella tehny johtopäätöksiä enkä antanu toista mahdollisuutta...
Sillä ei oo mitään väliä että oot kokematon. Jos teillä synkkaa, se on pääasia, ei mua ainakaan kiinnosta jos tapailemani mies olisi kokematon, sit aletaan vaan ettiä niitä kokemuksia yhdessä :) älä häpeile itteäs, hermoile tai muuta, koska se ei oo viehättävää ;) parempi vaan et sanot suoraan et tätä mä en osaa, tästä en tiedä, ainakaan muhun ei iske ollenkaa esittäminen ja päteminen asioista joista toinen ei selvästikään tiedä mitään.
Älä mieti että sun pitäis jotenki viihdyttää sitä tyttöä. En mä ainakaan oleta treffeille mennessäni että mua pitäis jotenki viihdyttää :D sinne mennään tutustumaan. Menkää vaikka kävelylle, mun mielestä joku kahvilassa istuminen on tukalaa, leffa varsinkin.

Seuraavan kerran jos näätte ni älä oo heti sen tytön kimpussa, kannattaa vähän silleen antaa aikaa ja odottaa että se tyttö vaikka ehdottaa että meette jonnekin. jos mitään ei kuulu ni odota pari päivää, sit lähetä viesti. Liiallinen innokkuus on vähän sellast, en mä tiiä, mä tykkään et on jännitystä jos toinen ei heti ota yhteyttä :D Mä ainaki ite monesti oon ollu vähän vaikeesti tavoiteltava, et vaiks halunki nähdä ni odotan nii kauan et se toinen lähettää viestin tai soittaa :D vähän lapsellista mutta musta tuntuu että aika monet naispuoliset henkilöt toimii näin.. :)

Tsemppiä ja olis hauskaa kuulla miten sulla meni :)

No näin tein ja pyysin häntä ulos.
Ollaan alustavasti nyt suunniteltu, että tossa sunnuntai illalla nähtäis, ja että laitan viestiä lähempänä ja sovitaan aika ja paikka tarkemmin.
Ollaan kyllä tässä parin pv ajan tekstailtu pari viestiä sinne tänne ja juteltu ihan harrastukseen nähden. (meillä on sama harrastus ja siellä hänet tapasinkin)

Ja ton paikan suhteen olin aluks miettinyt leffaa, mutta siellä ei ole yhtään aikaa jutella tai muuta vastaavaa ja toi kahvila kyllä kuullostaa tosi ahdistavalta. Jotenkin kliseinen.
Toi kävely sen sijaan kuullostaa tosi hyvältä omasta mielestä, mutta painin liikaa sen ajatuksen kanssa, että miltä se saattais kuullosta hänen korvissa.
"mitä jos sitä ei kiinnosta lähtee kävelee?" tms. Tai että se kuullostaa jotenkin hölmöltä.

Turhalta kuummottamiselta toi vaikuttaa, mutta en halua pilata tätä millään tavalla.

Täytyy vaan selvittää mielessä noi ongelmakohdat ja olla muutenkin optimistinen niin kyllä se hyvin menee.

Rehellisesti kyllä jännittää - hyvällä tavalla - paljon.

Toiset ihmiset tekevät elämästä hyvin vaikean. Miten ihmeessä pystyisi olemaan hänen oletustensa tasolla? Miten ihmeessä pystyt tarjoamaan jotain, joka pitää sinut mielenkiintoisena hänen mielessään? Miten pystyt pitämään yllä vuorovaikutuksen melkein täysin tuntemattoman ihmisen kanssa? Mitä jos kyseinen neitokainen saattaa sinut naurunalaiseksi koko harrastusyhteisösi edessä?

Olet ollut poissa seurustelun oikeasta maailmasta koko ikäsi. Olet varmasti huomannut elämäsi aikana, että kokemusta kunnioitetaan. Sosiaalista seurustelua voi verrata jossain määrin työelämään, kouluttamattomat jäävät koulutettujen alle. Tästä sosialisoinnista tekee myös vaikeammaksi se, että se on usein irrationaalista ajatustenjuoksua vailla järjen häivää. Sitä ei pysty opiskelemaan mistään kirjastakaan, siihen ei ole olemassa vakioita, ei kaavoja, ei mitään järkevää. Jos jäät jälkijunaan kun muut harjoittavat seurusteluun tarvittavia sosiaalisia taitoja, et saa muita kiinni enään ikinä.

Tässä on minun henkilökohtaiset mietteeni asiasta. Itse peruisin koko homman. Silloin kun minulla ei ole ketään, kukaan ei voi minua satuttaa. Parempi jäädä yksin. Joka tapauksessa toivotan onnea, mitä sitten teetkään. Terveisin vuotta nuorempi ja samaa sukupuolta edustava yksilö.

Noniin. Kävin sitten hänen kanssaan ulkona ja ironista kyllä, tuli käytyä sitten kahvilla JA leffassa.

Kahvitellessa oli kyllä mukavaa ja turistiinkin siinä pitkä tovi kaikennäköstä.

Illan päätteeksi keräsin sitten rohkeutta ja kysyin, että olisiko hullu ajatus jos nähtäisiin uudestaan.. noh, hän suostui!

Nyt alan olla taas pulassa. Miten tässä taas pitäisi edetä?
Hän itsekkin mainitsi, että ei ole tässä yhtään sen parempi kuin minäkään, joten sehän on hyvä juttu? Eikö?
Tuntui vahvasti siltä, että ollaan molemmat aikalailla samoissa lähtökuopissa tämän tapailun kanssa, niin miten uskaltaisi lähteä utelemaan jotain hänestä itsestään?
En oikein kehtaa kysyä suoraan mitään, koska rupean hieman hermoilemaan ja punastelemaan.

Siis mitä helvettiä?!?! "Miten tässä pitäisi edetä?".

Etene niin kuin haluat. Ei kai mitään typerää kaavaa täydy noudattaa. Soittaa ja tapaa silloin kuin tuntuu hyvältä.

Olen joskus kuullu että ujonpuoleinen mieshenkilö pystyy antamaan naiselle itsestään hyvän kuvan yhdellä tapaa itse en tiiä pystysinkö tällästä toteuttamaan mutta vois olla koittamisen arvonen...

Eli ajattele tätä naista/tyttöä alkuun siskonasi käyttäydy hänen kanssa treffeillä samalla tavalla kun käyttäydyt siskosi kanssa kun olette kaksistaan, tietysti terve järki mukana ;). Jossain vaiheessa huomaat tulevasi juttuun tämän tytön/naisen kanssa varsin hyvin ja opit tuntemaan hänet ilman turhaa jännittämistä..........mutta kuten sanottu helpommin sanottu kun tehty ja ite en tohon varmaankaan pystyisi.