Ennen Jumala oli minulle täyttä todellisuutta. Hän puhui rauhanyhdistyksemme seuroissa minulle kirkkain sanoin. Olin täysin vakuuttunut, että Herran henki vaikuttaa puhujissa. Että he siis Pyhän Hengen ansiosta saavat sanat, joilla puhua.
Sitten kun minulla rupesi tulemaan vastoinkäymisiä, rupesin rukoilemaan Jumalalta apua. Rukouksiini ei ikinä vastattu. Parjasin Jumalaa kuuroksi.
Lopulta rupesin epäilemään, onko Jumalaa sittenkään olemassa.
Seurapuheita rupesin kuuntelemaan eri tavalla. Huomasin, kuinka paljon ne sisältävät saman kaltaisia fraaseja, ja kuinka seurapuheet yleisimmin noudattaa tiettyä kaavaa.
Ensin luetaan raamattua. Puheet alkaa yleensä aika väsyttävällä tavalla.
Sitten rupeaa sen selittäminen. Ja suurimman osan kustakin seurapuheesta ottaa tuo ns. herättelyvaihe. Eli ruvetaan puhumaan, kuinka Jumala on siunannut, kuinka on vaikeeta, saamme uskoa syntejä anteeksi jne.
Tuossa vaiheessa yleensä väki rupeaa vähitellen heräämään puoliunestaan.
Rupesin laittaa tiettyjen fraasien esiintymisiä ylös. Laskin niiden määriä. Hämmästykseni huomasin, kuinka päällisin puolin kaikki seurapuheet on hyvin samankaltaisia, vaikka raamatun jakeet alussa vaihtelevatkin.
Ja kuinka fraasit muuttuvat yhtä aikaa kaikilla puhujilla.
Hehän käyvät yhtenään puhujainkokouksissa, joissa heihin iskostetaan fraasit. Toisinaan sanoja tai fraaseja uudistetaan. Nykyisen suosituksen mukaan puhujat käyttävät 1992 raamatun käännöstä "vanhan raamatun" hengessä.
Jos puhuja rupeekin saarnaa omin sanoin, häntä nuhdellaan ja hänet saatetaan jättää tehtävistä sivuun. Eli puhujapyyntöjä vain ei tule enää.
Onko ulkoa opetetut fraasit sitten enemmän Jumalan sanaa, kuin luottaminen omiin kykyihin?
Ei. Kyllä minä oon sen nyt tässä viime aikoina huomannut, että Jumalan henki ei vaikuta missään puheissa. Ei, koska Jumalaa ei mitä ilmeisimmin ole olemassakaan.
Käyn silti yhä seuroissa, mutta nykyään mulla on siihen ihan erit motiivit.
Siksi menenkin seuroihin yleensä hyvin myöhässä, jottei tarvis niin kauan kuunnella niitä jorinoita...
Sitten kun minulla rupesi tulemaan vastoinkäymisiä, rupesin rukoilemaan Jumalalta apua. Rukouksiini ei ikinä vastattu. Parjasin Jumalaa kuuroksi.
Lopulta rupesin epäilemään, onko Jumalaa sittenkään olemassa.
Seurapuheita rupesin kuuntelemaan eri tavalla. Huomasin, kuinka paljon ne sisältävät saman kaltaisia fraaseja, ja kuinka seurapuheet yleisimmin noudattaa tiettyä kaavaa.
Ensin luetaan raamattua. Puheet alkaa yleensä aika väsyttävällä tavalla.
Sitten rupeaa sen selittäminen. Ja suurimman osan kustakin seurapuheesta ottaa tuo ns. herättelyvaihe. Eli ruvetaan puhumaan, kuinka Jumala on siunannut, kuinka on vaikeeta, saamme uskoa syntejä anteeksi jne.
Tuossa vaiheessa yleensä väki rupeaa vähitellen heräämään puoliunestaan.
Rupesin laittaa tiettyjen fraasien esiintymisiä ylös. Laskin niiden määriä. Hämmästykseni huomasin, kuinka päällisin puolin kaikki seurapuheet on hyvin samankaltaisia, vaikka raamatun jakeet alussa vaihtelevatkin.
Ja kuinka fraasit muuttuvat yhtä aikaa kaikilla puhujilla.
Hehän käyvät yhtenään puhujainkokouksissa, joissa heihin iskostetaan fraasit. Toisinaan sanoja tai fraaseja uudistetaan. Nykyisen suosituksen mukaan puhujat käyttävät 1992 raamatun käännöstä "vanhan raamatun" hengessä.
Jos puhuja rupeekin saarnaa omin sanoin, häntä nuhdellaan ja hänet saatetaan jättää tehtävistä sivuun. Eli puhujapyyntöjä vain ei tule enää.
Onko ulkoa opetetut fraasit sitten enemmän Jumalan sanaa, kuin luottaminen omiin kykyihin?
Ei. Kyllä minä oon sen nyt tässä viime aikoina huomannut, että Jumalan henki ei vaikuta missään puheissa. Ei, koska Jumalaa ei mitä ilmeisimmin ole olemassakaan.
Käyn silti yhä seuroissa, mutta nykyään mulla on siihen ihan erit motiivit.
Siksi menenkin seuroihin yleensä hyvin myöhässä, jottei tarvis niin kauan kuunnella niitä jorinoita...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vl-seurat ovat tärkeitä saalistusalueita saatanalle, koska siellä saarnataan "saatanan evankeliumia".
Siinä, missä Jumala on mielikuvituksen tuote, on sitä myös saatana.
Ne ei ilmene millään muotoa keskuudessamme!
Sen sijaan pahuus ja hyvyys on, mutta se lähteekin meistä itsestämme, eikä mistään yliluonnollisista hahmoista!
Avaajalle! Oletko kääntynyt ateistiksi ?
Voi olla sekä että.
Ihan kuin R. olisi kijroittanut tämän avauksen. hyvä avaus.
Jotkut puhujat yrittävät välttää puheissaan kaavamaisuutta pyytämällä heti aluksi syntejään anteeksi. Yleensä tämä tapahtuu puheen lopussa.
.."Suoritetaanpa ensin pieni käsitetarkistus. Sanoisin vähän rohkeasti, ettei kristinuskoa ole olemassa kollektiivisena tosiasiana. Otamme hyllystämme Raamatun, se on kädessämme ja jakaantuu Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin, se on siis olemassa. Jos etsimme kristittyä, löydämme ihmisiä, joista kukin sanoo: "Minä olen kristitty." Hyvä. Olemme siis löytäneet kristityn.
Kun sitten rupeamme keskustelemaan siitä, mitä kristinusko on, hän antaa meille siitä oman tulkintansa. Ajatelkaamme, että hän on pohjalainen, ja selittää uskonsa Lutherin ja Laestadiuksen oppien perusteella, sellaisena kuin hän on sen saarnamiesten avulla käsittänyt.
Otamme sitten samaan tilaisuuteen toisen kristityn vaikkapa täältä Helsingistä, maailmankirjallisuutta paljon lukeneen, hartaan kristityn, vaikkapa nuoren pastorin ja kysymme, mitä hän ajattelee edellisen veljen kristillisyydestä. Koska hän on hyvä ihminen, hän sanoo ymmärtävänsä toista puhujaa, mutta jos tiukkaamme häneltä kahden kesken, uskooko hän samoin, niin hän selittää, että hänen kristinuskonsa on aivan toisenlainen. Jos otamme näytteitä yhä laajemmalta tutkimuskentältä, niin lopulta löydämme yhtä monta erilaista kristinuskoa kuin on sen tunnustajaakin.
Tämä on yksi unitilan illuusioita, me väittelemme eri uskonnoista, kristinuskosta, hinduismista, islamista tms., mutta niitä ei ole olemassa minkäänlaisina reaalisina todellisuuksina. On vain fraseologiaa, sanontoja, jotka toistuvat. Sanat merkitsevät eri yksilöillä aina hiukan eri asioita, jopa siinä määrin erilaisia, että niiden kannattajien on surmattava toisensa näiden jyrkästi eroavien tulkintojensa vuoksi. Tämän historia on meille todistanut.
Jeesuksella oli arvatenkin joku usko, mutta todennäköisesti hän ei nimittänyt sitä kristinuskoksi. Paavali keksi tämän muodon ja alkoi puhua termeillä, jotka ovat periytyneet meille. Hänen ja kirkkoisien formuloinnin pohjalle on sitten muodostunut tuollainen epämääräinen käsite kuin kristinusko. Ja sen vuoksi".. Lainaus netistä.