Mitä mieltä olette, 5 kuukautta kanssani asuneella avomiehelläni on sukupuoliherpes. Löysin lääkereseptejä jotka on kirjoitettu tautiin. Asiasta ei ole minulle kerrottu - ahdistaa. Olenko saanut tartunnan. Mielestäni minuun ei luoteta jos ei asiasta kerrota minulle rehellisesti. Miten kannattaisi edetä asiassa?
Sukupuoliherpeksestä kertominen
Kaija
4363279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kysy asiaa suoraa. Tottakai se sinulle kuuluu mikäli seksiä harrastatte! Jos ette ole käyttäneet kondomia niin todennäköisesti olet saanut herpeksen. Miehelläsi on kyllä parasta olla hyvä selitys miksi ei ole kertonut, koska tulet kantamaan herpestä loppuelämäsi. Kaikenlisäksi jos hankit lapsia niin synnytys ei voi tapahtua luonnollista tietä jos olet rakkula vaiheessa. Lapsi voi jopa kuolla herpeksen takia.
Itse olisin ainakin hyvin vihainen sinun sijassasi!
Itselläni on sukupuoliherpes ja voin sanoa että ei todellakaan ole mukava tauti!
Alapää on toisinaan täynnä haavoja että vessassa käynti on täyttä helvettiä! Joka kerta alapäässä kirvelevää "ihottumaa", valkovuoto paksua ja alapään limakalvot kuorii...Itselläni herpes ilmoittaa olemassaolostaan kerran kuukaudessa n. viikon ajan! Auts!
...olemme iässä jolloin lapset on jo hankittu. Harmittaa kuitenkin, että enemmän tämä luottamuksen pula kuin mahdollinen tartunan saaminen. Eipä ole noita mieskokemuksia ennen liiemmälti ollut, koska olen elänyt pitkässä avioliitossa uskollisena. Lääkärille on nyt varattu aika joten katsotaan mitä sieltä poikki...
Ensimmäiseksi neuvon sinua ottamaan selvää sairaudesta, netti on hyvä paikka tutkia asiaa. Itse sain juuri tietää, että sukupuoliherpes voi tarttua myös silloin kun ei oireile. Uusi juttu minulle, sillä vielä kaksi vuotta sitten näin eivät lääkärit minulle kertoneet. Olisi myös hyvä, että käsität oman vastuusikin, saatat itsekkin ilman suojattua seksiä (kaikki edelliset ennen nykyistäsi) olla kantaja, sillä sukupuoliherpes ei välttämättä oireile. Se mies, joka minulle tartutti sukupuokisairauden ei koskaan ollut oireillut. Suutelemallakin!!!!!!! sukupuoliherpeksen voi saada, jos et muuten tiennyt vielä jutusta.
Sukupuliherpes ja sen tajuaminen oli minulle kova pala, ja voi olla, että se on miehellesikin. Ei ole helppoa kertoa rakkaallen, että kantaa viirusta, joka ei tapa, mutta osaa olla myös inhottava. Ja kantaa nimeä sukupuolitauti, vaikka kyseessä voisi olla yhtähyvin vyöruusu. Arka paikka kyllä, kyllä.
Punnitse asiasi ja pohdi tarkkaan millä pohjalla itse olet tässä suhteessa ja kuinka luottamuksen arvoinen itse olet suhteessasi. Välitätkö hänestä ihmisenä.
Sukupuoliherpekseen ei kuole ja sen kanssa voi elää täysin normaalia elämää. ( En ole vielä synnyttänyt, joten en osaa sanoa siihen mitään. ) Eikä se enää häiritse minua kuin todella pahoissa tressinlaukeamistilanteissa, joten asiat on oikeastaan aika hyvin, sillä nyt minulla on yksi syy lisää pitää huolta terveellisistä elämänrytmeistä.
Tärkeintä mitä voit nyt tehdä on, ole kiltti ja rauhoitu ja hoida asia kuten ihmisyyttä rakastava nainen hoitaa, ei hänkään varmasti tahtonut aikoinaan tartuntaa, eikä välttämättä haluaisi sitä sinuun tartuttaa, vaan oletko pohtinut kuinka ihanalta rakastelu ilman kondoomia rakkaansa kanssa niin lähellä, ettet lähemmäksi pääse tuntuu...Pohdi sitä ja monia muitakin asioita.
Onnea selvittämiselle ja iloista jatkoa muutenkin eloosi. Rakkautta.
Hiljaisuus voi olla myös tapa kertoa.
s
Mielestäni tuo on suuren luokan petos ja tämä kyseinen mies ansaitsee syvän halveksuntani.Hän on siis leikkinyt terveydelläsi ja tietämättäsi saattanut sinut vaaraan. Toisaalta jos kyseessä ns. estolääkkeet,voi olla niin että avomiehesi luulee ettei tauti tartu oireettomassa vaiheessa ja syö lääkkeitä joiden pitäisi estää oireiden ilmaantuvuus.Valitettavasti tämä on hyvin yleinen väärinkäsitys ja suurin osa tartunnoista saadaankin oireettomilta taudinkantajilta (jotka siis luulevat voivansa harrastaa suojaamatonta seksiä huolettomasti).
Viime aikoina on ollut mediassa jonkin verran juttua parisuhdeväkivallasta,niin ihmettelen miksei väkivallan tätä puolta kukaan ota puheeksi.
Eikö sekin ole eräänlaista pahoinpitelyä jos tartuttaa toiseen taudin.Ja tämä ei mikään marginaalinen ongelma.N. puolet naisten sukupuolitautitartunnoista tulee vakituiselta kumppanilta.
Itse sain myös vakikumppanilta taudin yli vuosi sitten. Lääkärissä en ole käynyt. Pitäisikö, vaikka elänkin nyt yksin? Lääkkeethän kuitenkin poistaa parhaimmassa tapauksessa vain oireita?
Jos alan uuden suhteen, olisiko syytä hankkia estolääkitys?
...luehan tuo Ellin vastaus josta selviää ettei estolääkityksestä ole apua. Minusta on fiksua heti sanoa asiasta. Eikä sellainen kumppani joka ei hyväksy sinua kaikkine vikoineen ja sairauksineen ole rakastamisen arvoinen. Miten sitten näiden kanssa eletään, on se yhteinen asia, joka luo yhteenkuuluvuutta. Meillä on päästy keskustelun alkuun ja suhteemme vain on tästä syventynyt, vaikka tunnen itseni kyllä petetyksi, koska sain tietää asiasta vasta nyt.
Itselläni oli avomies jolla oli herpes. Tiesin asiasta ja harrastimme seksiä myös ilman kumia oireettomana aikana, oireiden aikana ei harrastettu ja arpivaiheessakin käytimme kumia.
Kävin lääkärissä verikokeessa koska halusin tietää olenko saanut herpeksen. Verikoe kertoi että minulla oli vain huuliherpeksen eli ykköstyypin herpeksen vasta-aineita veressä. En siis ollut saanut kakkostyyppiä suhteen aikana.
Ensinnäkin helpotti paljon kun tiesi varmaksi mistä on kyse - myös ykköstyyppiä voi tarttua alapäähän myös. eli kannattaa tarkistaa kummasta on kyse. ykkönen on paljon lievempi eikä välttämättä edes tartu toiseen jolla on jo vasta-aineet veressä.
toisekseen jos oireet ovat kivuliaat estolääkitys kannattaa hankkia oman mukavuuden takia. Ja siitä olen samaa mieltä että toisen kanssa ei pidä alkaa olemaan jos ei hyväksy toista tauteineen kaikkineen. Silti varovaisuus suhteessa kannattaa aina ja ei ne lääkkeet ainakaan pahenna tilannetta. In case kaikki ei menekään kuten sadussa...
Sukupuoliherpes on sairaus siinä missä verenpainetautikin. sairastaminen ei koskaan ole kivaa, vaan jokainen sitä joutuu kohtaamaan. Älä surkuttele...
Viisainta mitä voit tehdä, luo itsellesi rauhallinen, mukava, stressitön ympäristö, niin oireilu laantuu ja katoaa. Ole elämäsi herra.
Jos oireilet:
Mene lääkäsiin ja osta ne pient tabletit, säästyt vähemmällä kivulla, sillä heti huomattuasi ensimmäisen rakkulan ja saatuasi lääkkeet, ei rakkuloita tule enempää. Usko minua: kokemusta on.
Ennen kaikkea, älä turhia hätäile, vaan hymyile, virushan liikkuu hermostostamme ja myös vetäytyy sinne uinumaan kun elämme tasapainoista elämää...
Kyllä se siitä.
minulle herpes tuli "yllättäen" vakisuhteessa. Ensimäinen kerta oli hirveä - alapää täynnä rakkoja ja kuumetta. Sain vahvan lääkityksen ja selvisin 3viikon helvetistä. Kuukauden päästä mekkojen aikaan tuli uudestaan 100 kertaa lievempänä ja sitten 3kk päästä uudelleen flussan aikaan.Silloin aloin syömään antivir luontaistuotetta reiluna annoksena kuukauden ja jatkoin sen syömistä 2kk ohjeen mukaista annosta noudattaen. Herpes ei ole ilmoittanut olemassaolostaan minulle yli 3 vuoteen..... eikä minun uusi kumppani 2 vuoden aikana ole saanut mitään tartuntaa, vaikka ei ole käytetty mitään ehkäisyä....
ps. aina kun flunssa meinaa tulla otan 1-2viikon antivir kuurin......
Minulle kerrottujen tietojen mukaan verikokeesta selviäisi vain että kantaa herpes 1 stä.Varmuudella saa kuulema herpes simlex 2:sen tietoon vain juuri oikealla hetkellä otetusta rakkulasta näytteen alapäästä.Rakkulasta pitää saada hyvä näyte eli oikea ajoitus sen ottamiselle on tärkeää.Tämän tiedon on antanut minulle iho-ja sukupuolitautien erikoislääkäri,joten täytynee olla oikeaa tietoa.Tsemppiä meille kaikille "kantajille".
Minulla melko varmasti sukuouoliherpes.Sain tartunnan n vk sitten.TOSI paljon valkovuotoa,aluksi valkoinen rakkula ja nyt käy TOSI kipeää kun pissaa,eli on haavoja.Kävin sukupuolitautipkl,ottivat kaikki mahdolliset testit mut eivät antaneet mitään pillereitä tai voidetta et kipu helpottuis.Ja mielestäni oireet kuitenkin viittaavaat 100%varmuudella herpekseen.Ja ny sitten vielä tuli huuleenkin,mut se nyt on pieni vaiva.Et pitääkö tässä olla juomatta kun ei uskalla pissalle mennä..Vai oisko apteekissa jotain ilman reseptiä saatavaa voidetta joka helpottais??Ja yleensäkin hoidoista et mikä paras lääke/voide ja käsitinkö oikein et ois joku estolääke?Entäs luontaistuotteet??
Ja haluan vielä kysyä/tarkentaa..Eli Herpes voi tarttua myös vaikka ei"aktiivisena",mut on harvinaisempaa?Ja voi tarttua suuseksistä suuhun?
Vastaattehan jotain;).Vähän helpotti oloa kun huomasi kuinka yleistä tämä on ja jospa oireet ei uusiutuis ainakaan näin pahana..
HEI.
Myös minä sain tartunnan vakituisessa suhteessa ja kun kyselin syytä miksi minulle ei oltu kerrottu asiasta, vastaus oli että: "mulla ei ole ollut oireita". Mitäs siihen sanomaan? Tottakai olin vihainen ja edelleen olen tosi katkera että kannan tartuntaa!! Samainen mies jäi myös kiinni kun oli pettänyt minua yli vuoden ja elänyt täydellistä kaksoiselämää kahden naisen kanssa. Kun suhteemme loppui, ajattelin että en halua enää ikinä tavata ketään miestä, johon voisin ihastua, koska silloin minun pitäisi kertoa herpeksestä.
Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että tapasin aivan ihanan, luotettavan ihmisen, jonka kanssa voisin miettiä tulevaisuutta. Ongelma on, että pelkään menettäväni hänet kun kerron sairastavani SUKUPUOLITAUTIA!!
Olemme käyttäneet kondomia koska en halua IKINÄ tartuttaa tätä kenellekkään!
Mies pyysi että alkaisin syömään pillereitä, jotta voisimme rakastella ilman kondomia.
Joudunko siis keksimään valheen, jonka takia lopetan suhteen, jotta säästyisin häpeltä?!?
En tiedä mitä teen...
Itse en siis hyväksy että tartuttaa taudin eteenpäin. Ja epätietoisuus taudin leviämisestä ei ole riittävä syy olla kertomatta omasta tartunnasta! Ihmettelen siis suuresti näiden "meidän" miesten logiikkaa kun ei ole ollut rohkeutta kertoa asiasta?
Hei!
Mulle kävi myöskin niin että sain tartunnan jossain vaiheessa kun seurustelua oli jatkunut vajaa vuosi. Mies sanoi ettei hänellä ollut oireita mikä oli kylläkin totta koska mitään ei näkynyt. Tuo herpes homma taitaa olla sikäli hankala että sitä varmaan oikeasti saattaa kantaa tietämättäänkin (??) ja sen on voinut saada monta vuotta aiemmin ja se vaan yhtäkkiä aktivoituu. Ja voi olla rauhallisena tosiaan pitkään, monia vuosiakin. En tiedä oireileeko aina alussa. Mun oli hankala alkaa syytteleen kun mulla oli yksi kontakti ilman kondomia juuri ennen tätä suhdetta, joten mistäpä tiedän vaikka sain häneltä (oireet kylläkin kuukausia myöhemmin että en tiedä onko mahdollista??) tartunnan. Tosi vaikee sanoa. Tai sit nykyisellä miehelläni oli jossain tartunta ja tartutti minuun. Huuliherpes hänellä ainakin on silloin tällöin..Eikö se voi siitäkin tarttua. Enkä myöskään tiedä oliko minun viime kesäisellä stressilläni osuutta siihen että herpes aktivoitui/tarttui (äiti sairastui ja kuoli), stressiä edelleen ja taas herpes aktivoitunut. Kiusallista kyllä! Tässä asiassa ei vain oikein tiedä mikä on muna ja mikä kana..Lisää kokemuksia??! Ei tämä sairaus kuitenkaan maata eikä rakkauttakaan kaada ja jos toisesta välittää niin kannattaa käydä läpi ja ottaa selville asioita. Kuitenkin aika monella tämä on kuten huuliherpeskin. Huonoa onnea vaan että tämmöinen on tarttunut. Ei se ihmisestä huonompaa tee.
Hyvä, että ihmiset avautuu edes netissä tästä yleisestä ja monella tavalla vaikeasta asiasta. Olen itse myös kantaja ja joudun pitkän suhteen jälkeen miettimään tulevaisuutta ja toki myös sitä miten elää asian kanssa siinä vaiheessa kun tapaa uuden ihmisen. Olen elämäni aikana harrastanut seksi 2 ihmisen kanssa ja olen lähempänä kolmeakymmentä. Siitä huolimatta kannan virusta. En voi syyttää itseäni vastuuntunnottomuudesta koska kumppanini ei tiennyt sairastavansa. Itse olen kärsinyt oireista muutama kerran monen vuoden suhteen aikana. Ongelma on paremminkin korvien välissä ja siinä, että sana sukupuolitauti on likainen ja tabu. Kaikilla meillä on tarve todistaa olevamme "puhtaita" vaikka joka viides suomalainen kantaa genitaaliherpestä ja suurin osa tietämättään. Olen sitä mieltä, että asia tulee ottaa puheeksi viimeistään siinä vaiheessa kun aikoo harrastaa seksiä ilman kondomia. Jos kumppanisi todella haluaa olla kanssasi ei suhde kaadu tällaisiin asioihin. Pakko uskoa niin koska muuten en tule koskaan enää seurustelemaan. Ihmisten pitäisi miettä asioita omalle kohdalleen ja sitä että joka viiden suomalainen kantaa herpestä ja sen lisäksi on vielä monta muutakin tautia. Ottakaa vastuu itsestä ja elämästä!
Täälläki kantaja eikä oikeestaan mun elämääni hetkauta millään muotoa!
Mul oli yli vuosi ilman et puhkes ja nyt taas. Olen avoliitossa ja kertominen jännitti ihan mielettömästi. Sit ku taas puhkes ni päätin et meni syteen tai saveen tää suhde mut nyt on kerrottava. Kerroin tilanteesta rakkaalleni ja ymmärsi heti asia..ollaan edelleen yhessä, vauva tulossa ja luottamus pelaa täysillä! Sovittiin et ku huomaan tai aavistan et olis puhkeemassa ni sanon asiasta!
Meille seksi kuitenki todella tärkee osa tätä suhdetta!!! Mieheni on jopa ehdottanu että rakkuloitten kuivumisvaiheessa jos kumin kanssa vois sekstailla mut minulle se on jyrkkä EI!
Nostin kantani esiin ehkä vähän turhanki voimakkaasti mut en halua ottaa vielä sitäki harteilleni että tartuttaisin tämän häneenkin!
Tärkeintä on kuitenki tapa jolla asian toiselle kertoo..mulla ainaki oli todella nolo olo ku asiaa miehelleni esitin!
Joten hellävaraisuutta ja ymmärrystä!!! Asia ei kuitenka ole niin paha ku sen kuvittelee!! =)
Sain sukupuoliherpeksen vakituisesta suhteesta, jossa jo parin vuoden ajan oli harrastettu seksiä ilman kumia (ja molemmat kävimme tätä ennen testeissä). Miehelläni oli huuliherpes, joka oli viimeksi hänellä oireillut n.10-vuotiaana! Mitään muuta mahdollisuutta minulla ei herpestä ole kuitenkaan ollut saada kuin häneltä, aiempia seksikertoja vain pari, ja aina ollut kumi.
Sukupuoliherpes puhkesi minulla ekan kerran sellaisen yhdynnän jälkeen, kun oli tullut pienen pieni haava alapäähän. Muistaakseni tuolloin myös harrastettiin suuseksiä. Mutta miehelläni ei siis tuolloin ollut merkkejäkään huuliherpeksestä. Tiedä sitten kantoiko mieheni myös sukupuoliherpestä tietämättään, huono tuuri olisi kyllä ollut, kun hänelläkin vain 1 seksikumppani ennen minua..
Tuon suhteen jälkeen olin myös paniikissa siitä, kuinka kertoa seuraavalle kumppanille, sain kuitenkin kerrottua. Ja todella totta se, että kun on luotettavan ihmisen löytänyt, sille voi kyllä kertoa asiasta! Koskaan en ole kuullut rakkauden tähän ko. tautiin kaatuneen, jos kumppani ei ymmärrä, ei ole rakkautesi arvoinen! Täytyy pistää asiat tärkeysjärjestykseen: Tämä ei kuitenkaan ole hengenvaarallinen tauti ja tämän saa hyvin kuriin lääkityksellä, useimmilla oireilut ilman lääkitystäkin ovat harvassa.
Nykyisen miehen kanssa on tosiaan oltu kohta jo kolme vuotta, muutaman kerran olen oireillut tänä aikana, ei ole kumppaniin tarttunut. Tietysti vältetään seksiä kun mulla on rakkula, mutta on sitä tullut harrastettua vaikka rakkula ei olisi täysin parantunutkaan. Nämä kerrat siis vain ja ainoastaan, kun mieheni on itse kivenkovaan vannonut ettei häntä haittaa ollenkaan vaikka tarttuisikin.
Tuosta viruksesta vielä sen verran, kun ketjun jossain aikaisemmassa viestissä oli, että sukupuoliherpes tarttuisi suutelemalla: TÄMÄ EI PIDÄ PAIKKAANSA MISSÄÄN NIMESSÄ! Siis: herpesvirus tarttuu, kun RAKKULA (tai kohta, jossa on juuri ollut rakkula) joutuu kosketuksiin limakalvojen kanssa, harvemmin tuolloinkaan vaan yleensä se vaatii avohaavan päästäkseen tunkeutumaan ihmisen verenkiertoon. JA HUOM!!Tartuttuaan virus EI JÄÄ vereen, vaan asettuu selkäytimeen, lannerangan kohdille. TÄMÄN VUOKSI VERIKOKEILLA EI VOI TIETÄÄ, KANTAAKO VIRUSTA!! Tietysti verikokeesta virus näkyy silloin, kun se tauti on aktiivisena.
JA: Kun virus tarttuu esim huuleen, tulevat rakkulat vastaisuudessakin huuleen. Ja kun se tarttuu alapäähän, tulevat rakkulat siis sinne. Virus voi periaatteessa tarttua vaikka sormeen, jos siinä on avohaava ja se joutuu kosketuksiin rakkulan kanssa.
Siis yhteenvetona: Jos suutelet ihmisen kanssa, jolla on herpesrakkula huulessa, voi se tarttua huuleesi. Mutta jos suutelet sellaisen kanssa, jolla on herpesrakkula alapäässä, ei se sieltä sinuun tartu suutelemalla.
Ikävää, että näinkin yleisestä taudista on saatavissa paljon hyvin epämääräistä/ väärää tietoa, mutta kunnollista infoa on hankala löytää.
Minulle lääkäri kertoi että kumi todellakin suojaa vain sen alla olevan ihoalueen.Tauti saattaa tarttua naiseen jos miehellä on hänen itsekkään huomaamattaan "rakkula" esim. kivesten ihon alueella.
Aina mielestäni toitotetaan kuinka kumi suojaa sukupuolitaudeilta....tässä herpes simplex2 :ssa asia ei vain niin ole.
Itsellänikin se todettiin....ainakin minun maailmani kaatui....koska olen sinkku nykyisin.Eipä uskalla ketään päästää lähelleen koska varmaa suojaa ei ole.
Tai, mistä osaa etsiä sellaisen miehen jolla JO ON sama vaiva.Silloinhan se ei haittaisi jos ensimmäiset 3 kk käyttäisi kumia ja sen jälkeen kävisi kaikissa testeissä.Jos kaikki muut olisivat puhtaita,voisi silloin kumin jättää turvallisin mielin laatikkoon.
Onneksi asiaa todellakin ollaan tuomassa päivänvaloon koska "meitä" on paljon....siitä vain vaietaan häpeän vuoksi.
Syön myös estolääkitystä Acloviriä.Joku kertoi että sekin on turhaa.Millaisia kokemuksia toisilla on estolääkityksestä....rasittaako se elimistöä turhaan?Eli syödäkkö 3kk vai ei.
Hei kohtalotoverit!
Herpeksen toteaminen on todella vaikeaa. Periaatteessa vain henkilö, joka ei ole koskaan ollut yhdynnässä voi sanoa olevansa 100% varmasti ilman herpes tartuntaa. Joka viides suomalainen kantaa genitaaliherpestä. Herpeksen voi todeta rakkulasta otettavalla näytteellä tai verestä vasta aineiden avulla, joita kuitenkin erittyy vereen vain herpeksen aktiivi vaiheessa. Olet voinut saada tartunnan, mutta se ei ole aktiivi vaiheessa ja saat "puhtaat paperit". Näin on käynyt minulle. Herpes ilmaantui kuitenkin myöhemmin ja olin kantanut sitä tietämättäni useita vuosia.
Kumppanille kertominen on tietysti vaikeaa. Olen itse myös sinkku ja ehdottomasti sitä mieltä, että tartunnan saaneena ilman kortsua seksin harrastaminen on vastuutonta. Tottakai moni kokee suurta vääryyttä tartunnan saaneena, mutta ei auta muuta kuin ottaa vastuu tilanteesta. Jokainen ihminen, joka harrastaa yhden illan suhteita altistaa itsensä vaaraan saada sukupuolitauti, vaikka käytät kortsua, riski on aina olemassa. Kun kumppaniin on tutustunut ja luottaa toiseen ihmiseen, täytyy herpes uskaltaa ottaa puheeksi. Oma suhtautuminen asiaan on varmasti myös ratkaisevaa. Jos esität asian elämän ja kuoleman kysymyksenä..voi reaktio olla sen mukainen. Kertominen herättää luottamusta kumppania kohtaan ja on mielestäni todella hieno ele. Kovin helppoa olisi jättää kertomatta.
Seksin harrastamista ei tarvi lopettaa herpes tartuntaan. Jokainen tartunnasta tietävä tunnistaa omat oireensa ja osaa pidättäytyä silloin seksistä. Muussa tapauksessa kondomi käyttöön. Sitä paitsi mistä tiedät mitä tauteja kumppanisi mahdollisesti kantaa. Kondylooma on erittäin yleinen, myös virus ja tarttuu todella helposti.
Elämä ei aina ole mukavaa ja tieto herpes tartunnasta vaikeuttaa asioita. Muiden reaktiot yleensäkin sukupuolitauteihin tuntuu usein todella jyrkiltä. Hyvä, että netti on toimiva foorumi ajatusten vaihtoon. Koitetaan nyt vaan elää tän kanssa ja muistaa, että elämässä on paljon muita positiivisia asioita. Mielummin kannan herpestä, joka ei ole oireillut kolmeen vuoteen kuin vaikka sairastaisin sokeritautia.Molemmat parantumattomia sairauksia, erona on sana sukupuolitauti. Sitä kannattaa miettiä.
heips!
sain itse juuri tietää saaneeni kyseisen tartunnan... ahdistus ja shokki on aika melkoinen ja tietty siinä tilanteessa sitten meni puhumaan liikaa hieman ihmisille joille asia ei kuulu. ja nyt sitten tietty ahdistaa sekin, ettei asia van leviä, mutta eiköhän ihmiset unohda tuollaisen asian...
Olen nyt tiennyt taudistani muutamia kuukausia. En ole kuitenkaan vielä täysin käsittänyt asiaa. Tähän asti ajatuksiini on kuulunut vain yksinäinen tulevaisuus/ikuinen sinkkuna pysyminen. Kuinka voisin ikinä kehdata kertoa jollekin tästä taudista? Kuka minua sitten enää haluaisi? Sinun ajatukset olivat lähinnä omiani. Minäkin olen miettinyt, että missä tutustuisin miehiin joilla jo on tämä tauti? Ehkä niin olisi helpompaa avautua toiselle. Ikävä lukea toistenkin kokevan samaa kuin minä, mutta se rauhoittaa. Onko kenelläkään tiedossa toisia tällaisia vastaavia sivuja, joissa asiasta keskustellaan ja jossa voisi jopa tutustua kohtalontovereihin. Tiedän ettei tämä tauti ole pahin mahdollinen, mutta minä ainakin olen ottanut tämän todella raskaasti ja onnellinen tulevaisuus parisuhteessa tuntuu mahdottomalta. Tämä kuulostaa epätoivoiselta, mutta tällä hetkellä en osaa tätä asiaa vielä ajatella positiivisesti. Ehkä tämä auttaa, en tiedä.Taidan vain tarvita aikaa. Eihän tämä lopulta niin kauheaa ole.
Sain itse tietää tartunnastani kuukausi sitten. Olen ollut suojaamattomassa yhdynnässä elämäni aikani kahden naisen kanssa, ja toinen näistä oli tartunnan kantaja. Hän vannoi, että oli saanut tartunnan aiemmalta poikaystävältään eikä tiennyt että pystyi tartuttamaan sen. Lääkäri oli määrännyt tabletteja ja voidetta. Rakkulat lähtivät eivätkä ole koskaan ensimmäisen kerran jälkeen palanneet. Myöskään hänen edellinen poikaystävänsä ei ollut saanut mitään oireita.
Alkuvaiheessa ennen kuin rakkulat ilmestyivät epäiltiin muitakin tauteja. Juoksinkin useammalla lääkärillä. Lopulta kun diagnoosi varmistui kohdalleni sattui ystävällinen lääkäri. Hän sanoi, että herpes-tartunnan saaneet stigmatoidaan osittain turhaankin. Sukupuolielimien kautta tarttuvaa herpestä kantaa kolmasosa suomalaista. Huulissa leviävää 80 prosenttia.
Teoriassa huulestakin herpes voi tarttua sukupuolielimiin. Joskin se on jokseenkin hankalampaa. Lääkäri oli teetättänyt hiljattain analyysin selvittääkseen erään potilaan tapauksessa HSV/1- ja HSV/2-virusten määrät rakkuloista. Niistä löytyi molempia.
Vaikka tähän ei toistaiseksi ole parannusta, mikään HIV ei ole kyseessä. Joka kolmas sairastaa tautia vaikkei sitä ehkä uskalla myöntääkään. Moni tuskin kehtaa tunnustaa edes läheisille ystävilleen asiaa. Asiasta kannattaa siis rohkeasti puhua, koska mahdollisuudet ovat jopa olemassa että kumppani on myös kerran vähintään sairastanut genitaaliherpeksen.
Ikävintä taudin saaminen on siksi, että vaikka molemmat testauttaisivat itsensä, sen voi silti saada. Olemassa on kyllä uusia testejä, jotka voivat näyttää jopa herpes-vasta-aineita, muttei niitä taideta terveyskeskuksissa tehdä.
Itsekin sain tartuntani siksi, että halusin luottaa toiseen. Ehkä tätä helpottaa toistaiseksi se, että olemme tartunnasta huolimatta yhä yhdessä. Kondomista tai muusta ei tarvitse välittää.
Toki mielessä käy aika ajoin, että tätä saa kantaa ainakin, kunnes parannuskeino jonain päivänä. Jonkin verran työtä sen saralla tehdään, mutta ainakin seuraavat viisi-kymmenen vuotta näillä näkymin tämän kanssa on olettava. Lopuksi kevennys: Jos jonain päivänä nykyisen tyttöystävän kanssa menee poikki, täytyy harkita herpesdeittisivuston perustamista nettiin. Eipähän tarvitse murehtia ainakaan kertomista.
Lähinnä viestini kaikille on: ette ole yksin. Kyllä täällä muutkin elävät tämän kanssa. Uuden kumppaninkin kanssa jutellessa kannattaa muistaa, että hänkin saattaa olla potentiaalinen kantaja. Molemmat pelkäävät samaa asiaa: kertomista.
Jos sellainen senssipalsta voisi toteutua.Elämä sinkuille olisi paljon helpompa ja herpeksen leviäminenkin voisi osittain ainakin vähentyä.Olisi hienoa löytää kumppani sellaisen kanavan kautta että ko.tautia ei tarvitsisi selitellä ja hävetä kuten nykyisin koen asian.Koitetaan kirjoitella asiasta niin jospa joku laittaisi asian alulle,sellainen jolla olisi kiinnostusta tämän kiusallisen asian suhteen ja taitoa tehdä sellainen tutustumispaikka.
Olen tässä itsekin miettinyt onko minulla herpes vai ei... Exäni sanoi että hänellä se on mutta minulla sitä ei ole koskaan todettu vaikka olen lääkäriltä asiasta silloin kysynyt kun exäni oireili ja minulla oli mielestäni samanlaisia oireita. Lääkäri totesi että ehkä on, mitä sekin nyt sitten tarkoittaa?! Nyt on alapäässä pieni haava mutta ei rakkuloita, eli voisiko tämä sitten olla se herpes vai jotain ihan muuta? Täytyy mennä taas lääkäriin ja toivoa että tällä kertaa selviäisi tämä mysteeri.
Minun maailmani kaatui eilen.. sain tietää saaneeni tartunnan. :S ihminen jolta sen sain on / oli poikaystäväni.. en tiedö pitäisikö antaa anteeksi ja palata viereen vai unohtaa koko ihminen ...
Joo todellakaan ei kannata puhua mistään tartunnoista muille ihmisille! He eivät sitä ymmärrä, saattavat jopa tuomita. Itse kerroin klamydiastani kavereilleni, nyt kadun... Onhan se hieman häpeällistä, mutta se on parantunut nyt. Tänään sain toisen shokin, minulla on herpes. Se on aika häpeällistä ja olen vielä itse-ruoskivaa sorttia. Pitää vaan yrittää olla stressaamatta ja pitää kaikin keinoin huolta itsestä. Tässä ei auta heittää kirvestä kaivoon. Minulle määrättiin puuduttavaa lidokaiinia..
Olen nuori ja epäilen sairastavani tuota hirmuista tautia nimeltä sukupuoliherpes. Voin sanoa 100% varmasti, etten ole koskaan ollut sukupuoliyhteydessä, enkä edes suudellut. Jos siis luotan täältä saatavaan informaatioon, tulos olisi, ettei minulla ole herpestartuntaa. Muista lähteistä sain selville, että tämä tauti voi tarttua muillakin tavoin.
Joka tapauksessa sukupuolielinteni alueella on erittäin kivulias rakkula ollut pari päivää. Mikä se on? En tiedä. Lähden lääkäriin kun pääsen, mutta en kestä tätä tuskaa. Kuinka joku voi edes ajatella ihmissuhteitaan ja seksiä, kun normaaleja perustoimintoja (vessassa käyntiä, istumista...) haittaa rakkula?? Onko neuvoja vessassa käyntiin, kun jokainen kosketus (oli se sitten virtsaa, vettä, ihoa) sattuu niin helvetisti?!
voiko sitä genitaaliherpestä esiintyä niin, että ei ole rakkuloita, vaan haavaumia, jotka sitten
kun olen käyttänyt valkovaseliinia, ettei hankaa ja kirvele vessassa niin kamalasti, pikku hiljaa paranee. Minulla on punertava paikka, ei rakkuloita, mutta kova kipu ja kirvelyä ollut todella kauan, vallankin flunssan aikana.
Huuliherpes on.
minäkin mietin samaa : onko mulla herpes vai ei. joskus tulee yksi tai kaksi haavaumaa tuonne alas, mutta ei koskaan rakkulaa. ne menee kans ohi ja olenkin laittanut niihin huuliherpekseen tarkoitettua voidetta, ja on tuntunut, että se auttaa. eli, mitnekähän on...?
Sain tartunnan jo vuosia sitten about 24-vuotiaana ja ensimmäiset 5 vuotta olivat psyykkisesti kovaa aikaa ja koin samoin, kuin monet täällä: huonommuutta, likaisuutta ja toisaalta itsesyytöksiä, pelkoa kelpaamattomuudesta. Tartuttaja ei tiennyt omasta tartunnastaan ja oli käynyt tautitesteissä ja uskoin häntä. Herpeshän ei näy tällaisissa testeissä (mitä en tiennyt).
Herpes oireilee minulle hormonikierron ja stressin mukaan. Ekat 6 vuotta joka kuukausi, nyt on rauhoittunut. Jouduin syömään Asicloviria ainakin 5 vuotta putkeen. Nyt vain tarvittaessa. Tunnen etukäteen ristiselässä milloin se pukkaa, ennen mitään rakkuloita ja tiedän aloittaa lääkkeet. Rakkuloita on tullut pari kertaa muualle iholle pari, joten kyllä ne voivat tarttua minne vaan ja levitä mihin vaan periaatteessa.
Kenellekään miesystäväehdokkaalle tai nykyiselle miehelle tauti ei ole ollut kynnyskysymys. Olen kertonut siitä aina rauhallisesti kaiken mitä tiedän, riskit ja muut.
En usko, että se tulee kynnyskysymykseksi, jos on oikeasti sitoutumismielellä toiseen ja toisella on aikaa rauhassa miettiä. Onhan se järkytys kaikille, olihan se itsellekin ja sulatteluaikaa on suotava.
Eihan sitä kannata eka treffeillä kertoa, vaan sitten kun on jo luottamusta (ja EI ole hypännyt sänkyyn), pitää toista sen verran kunnioittaa, että on hänen päätöksensä ottaa riskit.
Kumppanin tulee varautua kuitenkin tartuntaan, sillä kyllä se on melko varmaa, että JOSSAIN vaihessa tavalla tai toisella se tulee tarttumaan, jos pitkään on yhdessä.
Nyt elän rauhassa asian kanssa. Läheiset ystävät tietävät asiasta kaikki, enkä kanna siitä häpeää enää, vaikka jollekin asiasta kertoisin. En myöskään enää pelkää hylkäämistä asian takia, vaikka tämä ihmissuhde päättyisi ja joutuisi uuden eteen. On usempi kokemus, että kyllä muut asiat ovat merkittävämpiä, koska herpekseen ei kuitenkaan kukaan kuole. On moni sitoutunut HIV-positiiviseenkin ja tämä on kuitenkin vähän eri luokan juttu.
Kiitos sinulle elämä jatkuu kirjoituksestasi. Itse elän vielä sitä vaihetta, että syyllistän itseäni ja uuden kumppanin etsiminen tuntuu vaikealta jne. Pakko vaan uskoa, että joskus helpottaa.
itsellänikin on tuo katala tauti..
sain sen n.2 vuotta sitten entiseltä miesystävältäni.
erosimme ja kun huomasin ensimmäisen kerran että oireita ilmaantui ja otin netistä selvää että mikä se voisi olla. soitin entiselleni ja kysyin että kantaako hän sitä, muta hän kielsi koko asian.
nykyään elän avoliitossa mieheni kanssa ja olen kertonut hänelle että minulla on sukupuoliherpes.
hän suhtautui asiaan todella hyvin ja sovimme että kun tunnen että se puhkeaa emme harrasta seksiä ennen kuin se on parantunut täysin.
mutta pelottaa että tartutan hänetkin. koska koskaan ei voi olla varma että saako hän sen vai ei!
Sain pari viikkoa sitten tietää ja TUNTEA että olin saanut suojaamattomassa yhdynnässä sukupuoliherpeksen. Aluksi asia ei juurikaan järkyttänyt, nyt luettuani asiasta ahdistaa todella paljon. Harrastin seksiä uuden kumppanin kanssa ja yllätys yllätys ilman kondomia ja sehän kostautui. Mies oli oireeton tavatessamme, mutta samalla kun minulle tuli oireet hänellekin tuli. Itseänihän tästä saan syyttää!!! En ollut koskaan tuntenut niin järkyttävää kipua mitä sain kokea kun tauti puhkesi, en toivo kenellekään samaa tuskaa! Siksi nyt pelottaa kamalasti, miten tästä eteenpäin..voinko harrastaa enää koskaa suojaamatonta seksiä tai seksiä yleensäkkän ilman pelkoa että tartutan kumppanini vaikka käyttäisin kondomia?? Entä suuseksin antaminen/saaminen..APUA!Tuntuu että pää hajoaa, ahdistaa ja itkettää... Olen sinkku ja pelottaa etten koskaa enää löydä miestä..Hemmetti kun ihmisen pitää olla tyhmä! :'(
Itse sain herpes tartunnan vaikutiselta kumppaniltani seurusteltuamme jo reilut kaksi vuotta. Itselläni ei ollut aiemmin ollut kuin yksi sukupuolikumppani. Mieheni ei koskaan kertonut minulle asiasta. Tartunnan saatuanikaan hän ei halunnut keskustella asiasta. Hänen mielestään ylireagoin asiaan.
Ensimmäiset oireet olivat erittäin rajut. Ensimmäisten oireiden parannuttua olin kaksi vuotta täysin oireeton.
Erosin kumppanistani jolta sain tartunnan. Nyt oireet ovat palanneet ja erittäin vaikeina. Olen kokeillut estolääkitystä josta ei kuitenkaan ole minulle apua.
Asian on itselleni erittäin vaikea. Koen etten voi aloittaa uutta suhdetta, koska en halua tartuttaa uutta kumppaniani. Koen myös, että herpes tartunta on vaikuttanut erittäin paljon naisellisuuteeni. Olen myös katkera siitä miksi juuri minulle kävi näin. Koen myös, että on väärin ettei ihminen keneltä sain tartunnan oireile itse lainkaan.
Nyt teen työtä sen kanssa että oppisin hyväksymään asian. Toivon, että joskus oireet helpottavat. Toivon myös, että löydän joskus ihmisen joka hyväksyy minut herpeksestä huolimatta. Tämä on vain asia, jonka kanssa täytyy oppia elämään.
http://p4.foorumi.info/hsv/index.php aka Herpes Treffit
Tuolla sivustolla on muita ihmisiä, joilla on herpes.
Sivustolta voi ettiä itsellensä samassa tilanteessa olevia ihmisiä. (:
http://p4.foorumi.info/hsv/index.php herpes treffit
Minusta oli reilua, että nykyinen miesystäväni kertoi seurustelun alkuvaiheessa sairastavansa tätä tautia.
Olihan se tietyllä tavalla shokki, mutta tauti ei pahenna ihmistä.
Ongelma on ollut tietysti kipu mikä hänellä on kun herpesrakkula/t puhkeavat virtsatiehyssä tms.
Tällöin emme harrasta seksiä. Muulloin olemme käyttäneet jo puolen v ajan kortsua. Hän ei haluaisi että saan tuon taudin.
Hän on saanut lähes jatkuvasti oireita n 1 ja puol.v ajan. Mikään lääke ei auta.
ymmärrän toki.
Olemme miettineet lapsien hankintaa, siihen pitää ottaa se riski, että minäkin saan kys.tartunnan.
Herpes ei näy testeissä, >Sitä voi kantaa tietämättään...Esim. isälläni on huuliherpes.Mistä minä voin tietää kannnanko minäkin herpes virus 1 ainakin?
Ei minua peloita.
Ainut mikä arveluttaa, on se, että kait sen tuntee jos sellaisen saa?
Itse olen siinä tilanteessa että olen käynyt kolmen eri lääkärin luona ns. oletettujen Herpes-oireiden vuoksi. Nämä kaikki ovat sanoneet että oireeni ovat psyykkisiä. Paikat on puhtaat ja siistit. Sairastumisen pelko luo samantyyppisiä oireita. Toki varsinaista Herpes-testiä ei ole koskaan tehty, kun mitään päällepäin näkyvää rakkulaa kummassakaan päässä ei näy. Ainoastaan kuumottavaa, karvastelevaa tunnetta tietyllä kohtaa alapäässä. Tätä olen hoitanut ihan apteekin voiteilla/geeleillä sen jälkeen kun varmistui että kyseessä ei ole hiiva. Mitää oireita ei ole Kumppanillakaan, ei edes näitä kuumotuksia.
Ihmettelen kyllä että eri lääkäreiden (ja lääkäritalojen) tapoihin ei kuulu nämä verestä tehtävät testit. Herpes diagnoosi tulee ainoastaan jos on rakkulat - ja niistä tehty viljely. Mielestäni jo pelkkien rakkuloitten olemassaolo riittäisi diagnoosiin eikä sitä ainoatakaan testiä tarvitsisi tehdä. Kuulemma niin tunnistettava Herpes rakkuloineen on.
Onko muut törmänneet tällaiseen samanlaiseen konsensukseen - että rahalla ei voi ostaa verikoetestiä mielenrauhan vastineeksi ? Tauti todetaan vain rakkuloista.
Hmm.. Täällä on todella paljon ikäviä kokemuksia herpeksestä joten kerronpas omani; itse sain tartunnan nuorena nykyiseltä aviomieheltäni ja mies ei ollut tietoinen asiasta. En uskonut asiaa, mutta lääkäri vahvisti, että miehillä herpes harvemmin aiheuttaa oireita ja mies voi olla kantaja tietämättään. Tai jos oireita ilmenee, se saattaa olla pientä punotusta tms. minkä ei välttämättä edes tajua olevan tartunta jostain taudista. No oli miten oli, minulla ensimmäinen sairastus oli ihan tuskaa, en pystynyt kävelemään ja keksin mitä ihmeellisempiä tapoja käydä pissalla kun tavallisesti ei pystynyt sitä tekemään kirvelyn vuoksi.
Minulla oli myös kovia särkyjä sekä korkea kuume. Mikään ei pysynyt sisällä ja olin kaksi viikkoa vuode potilaana.
Seuraavan kerran herpes ilmestyi puolen vuoden päästä ja olin ihan hysteerinen jo valmiiksi kun muistin edellisen sairastamisen. Oireet olivat todella lievät verrattuna edelliseen kertaan, kävely oli vähän hankalaa mutta sain puuduttavaa salvaa joka teki herpeksen sairastamisesta lähes huomaamaamattoman.
Kolmas kerta tuli vähän yli puolen vuoden päästä, sekin ihan yks kaks. Minulla aktiivikauteen ei ole liittynyt mitään flunssaa tms. Kolmannella kerralla huomasin vahingossa herpeksen olevan aktiivinen, en siis edes itse enää huomannut sairautta.
Nyt en ole tietoisesti sairastanut herpestä 4 vuoteen. Se on varmasti ollut aktiivinen tänä aikana, mutta ilman oireita. Olen myös jutellut vanhemman tuttuni kanssa jolla on todettu herpes, ja häneltä oli vuosien jälkeen otettu testit joissa todettiin että tauti oli poistunut hänen elimistöstään kokonaan.
heippa,
itse olen saanut herpesviruksen melko varmasti raiskauksen uhrina ja häpeän tätä suuresti. Entinen avo mieheni sai tartunnan kun mulle lääkäri kertoi ettei tauti voi tarttua oireettomana. ajattelin siis että ehkä oireita olikin juuri silloin, en vain niitä huomannut.
Nyt olen tavannut tosi ihanan uuden miehen ja ollaan 2 kertaa harrastettu seksiä. Ensimmäinen kerta oli hieman humalassa ja niin innoissaan oltiin etten edes muistanut koko asiaa. Toisella kerralla ei vaan ollut pokkaa sanoa että mulla sellainen on koska en usko että hän olisi sitä ymmärtänyt.
Nyt molemmat tykätään toisistamme kovasti ja nämä tekstit lukiessani vasta ensimmäistä kertaa kuulen että herpes voi tarttua oireettomanakin???
Minulla harvemmin oireet esiintyy, stressin aikaa joskus, mutta vain noin pari kertaa vuodessa ja pienimuotoisesti.
Olenko nyt siis tietämättäni tartuttanut myös uuden tuttavuuteni, ja miten ihmeessä tämän asian hänelle nyt kerron ilman että hän tulee minua vihaamaan loppuelämän? Ymärtääkö tämä ihminen minua jos tämä on ollut asiasta vain niin tietämätön kun uskoin lääkäriä sinisilmäisesti?
Entinen avomieheni on niin vihainen kun eron jälkeen löysin uuden että pelkään hänen kertovan uudelle miehelleni koska ovat ystäviemme kautta tuttavia...Pelkään kuollakseni enkä halua tämän takia joutua käyttämään kondomia lopun ikääni mutta onko se ainut vaihtoehto? :(
Se kondomin käyttö näyttäisi olevan ainut vaihtoehto. Rankkaahan se on kun ei saa kokea enää sitä itseään. Mutta ei ole oikein tartuttaa muita.
Minullakin todettiin herpes tällä viikolla..tai no ens viikollahan sen vasta varmasti saa tietää ku tulokset tulevat. Sitä lääkäri ihmetteli kun ei mulla mitään yleisoireita oo ollu. Olen nykyisen mieheni kanssa ollut melkein vuoden ja en ole huomannut, että hänella olisi koskaan mitään oireita ollut. Ja kaiken lisäksi olen raskaana. Lääkärissä kun kävin niin eivät ne mitään lääkkeitä antaneet, sanoivat vaan että sitten kun se uusii niin saat lääkityksen.
Pissalla käyminen oli sellaista tuskaa että joka kerta pääs itku. Nyt mä oon laittanu bepanthenia ennen kuin menen vessaan niin ei onneksi kirvele enää niin paljon. Suunnitelin jo, että jos laittaisin itselleni kestokatetrin =D Niin ja se lääkäri sano vielä että parissa päivässä menee ohi...jooopa joo, näkis vaa ja kuulis kolinaa.
Pelottaa ihan jo vauvankin takia..mutta ne kuulema leikkaavat sitten jos rakkuloita on siinä vaiheessa kun synnytys alkaa niin ei tartu vauvaan.