Vanhuuteen onneksi on vielä pitkä aika. Mutta kyllä sekin mietityttää. Ei ole omaa perhettä, suhteet epäonnistunut. Kun vanhemmat kuolee ja kaikilla on omat perheet jne. Joulut ja muut pyhät tulevat olemaan yksinäisiä. Olen hyväpalkkaisessa ja arvostetussa työssä. Rahahan ei tuo onnea, vaan läheiset ihmiset.
Tulevaisuus: Vanha, yksinäinen katkera vanhus
Yksinkö???
4276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla se tuskin eroaa tämän hetkisestä sen enempää: perhettä ei ole, asun yksin, vanhempani asuvat ulkomailla, sisaruksia ei ole.
Joulut, juhannukset, vaput, pääsiäiset ja mitä näitä nyt onkaan, ovat täyttä helvettiä. Tai ainakin joulu, kun ei ole ketään kenen kanssa vaihtaa lahjoja, syödä ja nauttia. Esitän muutamille hyvänpäiväntuttaville, että nautin silloin yksin kotona, en viitsi enempää valehdella, mutta tosiasiassa siitä on nautinto kaukana! Itkuksi se on aina mennyt.
Mäkin olin hyväpalkkaisessa työssä, mutta asioita tapahtui ja nyt olen pois työelämästä ainakin toistaiseksi, joten KAIKKI kontaktit jäi sinne työelämään.
Raha toisi minulle "sisältöä" / onnellisuutta elämään. Voisin vallan mainiosti ollan yksinäinen, jos pääsisin taloudellisiin tavoitteisiini. Palkkatyöllä omiin tavoitteisiini ei vaan päästä, ellei satu aukemaan jotain pörssiyhtiön toimitusjohtajan paikkaa.
Älähdänpä tähän väliin koska tunnistan nykyisen itseni ongelman: yhteen tai kahteen parannustapaan keskittymisen. Se, että jollain yhdellä tavalla voisi saada mielekästä ja elähdyttävää sisältöä elämäänsä, on herkästi pelkkä kangastus, jota ei koskaan tule saavuttamaan, joten jokainen sille hukattu hetki valuu hiekkaan.
Entä ne lukuisat muut mahdolliset tavat joilla voisit tulla onnelliseksi? Ne, joita et ole tullut ajatelleeksikaan? Miten aiot huomioida ne jos raahaudut aina vain janoisempana mutta aina vain jääräpäisenä kohti kangastusta, joka ei tule yhtään lähemmäksi. Sitä suuremmalla syyllä tämän pitäisi kaihertaa mitä kauemmin olet jo osannut epäillä tavoitteesi olevan saavuttamattomissa. Kaktus kuivassa autiomaassa ei näytä loistokkaalta, ei tee mitään saadaksesi huomiosi ja on vielä piikikäskin saadakseen sinut luovuttamaan jos keksitkin sitä tutkia, mutta saattaa silti olla ainoa toivosi, ja vaikket tietäisi sen jujua, pitäisi sinun silti keksiä se tai hukkaat elämäsi.
Ei kannata kehittää pakkomielteitä, tai tulee sulkeneeksi silmänsä siltä hyvältä mihin oikeasti voisi olla mahdollisuus. Vähemmänkin hohdokkaiden asioiden löytäminen ja ymmärtäminen on ihan tarpeeksi vaikeata ja vaatii kaiken huomion.
Ketjun aloittajan kuvaama kohtalo varmaan odottaa itseäkin..)
Toisaalta nyt en hirveästi seuraa kaipaakaan, tuntuu että on niin paljon tekemistä ettei ole ystäville tai sukulaisille aikaa.
Tai oikeastaan heidän seuransa ei kiinnosta.
Varmaan siitä joutuu sitten laskun maksamaan kun on niin vanha ja raihnainen ettei muuhun pystyisi kuin olemaan sosiaalinen..)
Nyt vaan tuntuu että muitten ihmisten seura ottaa enemmän kuin antaa..