Meinasin aluksi pistää listan kuinka asiat ovat päinhonkia, mutta annoin olla.
Minusta ihmisen pitäisi aina yrittää, siis vaikka kuinka syvällä suossa tarpoisi, mutta yrittäisi sieltä pois parhaansa mukaan, ja jos ei sieltä sitten pääse, niin on ainakin yrittänyt, tai opetella elämään sitten siellä ongelmissa, mitenkä parhaiten taitaa.
Mutta jotenkin minäkin vaivun sellaiseen itsesääliin, jotta asiat ovat päin honkia ja blää blää, sellaiseen kitinään, en kitise kenellekkään ihmisille tai nettipalstoilla mutta itsekseni, puuttuu sellainen voima, on vain sellaista jotta "ei tästä mitään tule" olo. Pitäisi ikäänkuin saada potkua persuksiin.
Sellainen luovuttaja olotila itsesäälissä pyöriminen.
Mitenkä pääsisin tästä pois
Kaikki ovat menneet päinhonkia, mutta varmasti löytyy ihmisiä joilla on asiat vieläkin huonommin, eivätkä ne kitise vaan yrittävät.
Voiko tähän olla jotain neuvoja, kuinka muuttaa näkökantaansa, niitä kaipaisin.
Minusta ihmisen pitäisi aina yrittää, siis vaikka kuinka syvällä suossa tarpoisi, mutta yrittäisi sieltä pois parhaansa mukaan, ja jos ei sieltä sitten pääse, niin on ainakin yrittänyt, tai opetella elämään sitten siellä ongelmissa, mitenkä parhaiten taitaa.
Mutta jotenkin minäkin vaivun sellaiseen itsesääliin, jotta asiat ovat päin honkia ja blää blää, sellaiseen kitinään, en kitise kenellekkään ihmisille tai nettipalstoilla mutta itsekseni, puuttuu sellainen voima, on vain sellaista jotta "ei tästä mitään tule" olo. Pitäisi ikäänkuin saada potkua persuksiin.
Sellainen luovuttaja olotila itsesäälissä pyöriminen.
Mitenkä pääsisin tästä pois
Kaikki ovat menneet päinhonkia, mutta varmasti löytyy ihmisiä joilla on asiat vieläkin huonommin, eivätkä ne kitise vaan yrittävät.
Voiko tähän olla jotain neuvoja, kuinka muuttaa näkökantaansa, niitä kaipaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joku kuuluisa psykologi sanoi että ainoa tapa muuttaa käytöstä on korvata huonompi positiivinen asia paremmalla positiivisella asialla, koska eliöt kuitenkin luonnostaan metsästävät sitä positiivista palautetta. Eli jos ja kun itsesääli tuokin jotain lohtua, sen tilalle pitäisi kehittää jotain uutta niin, että itsesäälin hetkiä tarvitsee aina vähemmän, ja jossain vaiheessa ehkä enää niin marginaalisesti että voi katsoa päässeensä yli siitä. Ei siis siksi että se olisi muuttunut yhtään sen huonommaksi ajanviettotavaksi - homma ei vain mene niin, se tulee aina olemaan yhtä mukavaa ja lohdullista - vaan siksi, koska sille ei yksinkertaisesti enää riitä aikaa, kun tekee mieli käyttää joka hetki muihin asioihin.
Jos potku perseelle auttaa etsimään niitä uusia positiivisia asioita niin OK, mutta se ei sinänsä ole positiivista motivointia, päin vastoin, joten se ei suoraan auta tuottamaan mitään muutosta elintapoihin, luulen ma.
Se ei ainakaan auta mitään, että pakottaa itsensä olemaan positiivisempi, pakottaa itsensä ponnistelemaan, nimittäin pakosta tulee huono olo. Vielä pahempi, jos kokee pakottavansa itsensä elämään "vireästi" toisten ihmisten odotusten takia, sosiaalisen painostuksen takia, yhteiskunnan odotusten takia.
Kyllä ne pienet askeleet vireämpään suuntaan täytyy ottaa ihan omasta sisäisestä halustaan päästä pois siitä "kuopasta", mikä se nyt sitten onkaan.
On erittäin ahdistavaa, jos joku tulee masentuneelle, väsyneelle, toivonsa menettäneelle sanomaan "Sinä pyörit itsesäälissä, otahan nyt itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy."
Paljon terveempää on, että sanoo itselleen "MInä saan olla masentunut, minä saan sääliä itseäni, minä saan kiukutella, marista ja nurista." Kun antaa itselleen täydellisen luvan tähän "pysähtyneisyyteen", voi olla niin, ettei tarvitse kovin kauan odottaa, kun löytääkin itsestään yhtäkkiä halun lähteä eteenpäin.
Tuolloin on hyvä lähteä kulkemaan kohti uusia maisemia. Ensin täytyy vain tehdä itselleen selväksi, millaisin askelin tahdon lähteä eteenpäin, pienin ja lyhyin askelin hissunkissun vai pitkin harppauksin, että "Pois alta risut ja männynkävyt!"
Aika usein on hyvä lähteä haistelemaan uusia tuulia ihan rauhallisesti. Tarttua ensin pieniin mielekkäisiin asioihin, tehdä ne, sitten vähän isompiin ja lopuksi voi jo jaksaa tehdä hiuka niitä epämieluisiakin asioita.
Näin minä olen selviytynyt monesta vaikeasta hetkestä - sopii yhdelle, ei ehkä toiselle.