Täälläkin on paljon väännetty juttuja puolesta ja vastaan kotiin jäämisen ja töihin menemisen hyvistä ja huonoista puolista. Tässä nyt tuoretta faktaa sitten, miten se todellisuus kohtaa ihanteet. Työntantajat ei näytä oikein arvostavat kotiin jääneitä äitejä ja heidän ammattitaitoaan vaikka olisi korkeakin koulutus. Toisaalta täällä monet äidit on viestiketjuissaan kertoneet, kuinka sitä "kyllä ehtii tehdä töitä sitten joskus kun lapset on isoja". Mutta nämä naiset ovat juuri kaikkein köyhimpiä, varsinkin jos parisuhde kariutuu, naiset on aina ansassa jollain tavalla lasten takia.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/03/07/varo-nain-kodista-tulee-vankila/20113133/139
Jotain tarttis tehdä, vai mitä...?
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/03/07/varo-nain-kodista-tulee-vankila/20113133/139
Jotain tarttis tehdä, vai mitä...?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Työelämässä äiten pelätään olevan muita työntekijöitä vähemmän sitoutuneita työhönsä"
Omalta kohdalta täytyy sanoa, että täysin totta. Ikinä en olisi voinut uskoa miten totta onkaan, ennenkuin tein ensimmäisen lapsen ja nyt työn vastuullisuus ei juuri kiinnosta.
Pohdin kuitenkin sitä ennenkaikkea, että mikäli mentäisiin tyyliin, että miehen ja naisen on jaettava kotihoitovapaa puoliksi ja puoliksi, se lisäisi vielä enemmän perheiden köyhyyttä, sillä totuushan on, että keskivertoinen mies ansaitsee paremmin kuin keskiveroinen nainen. Ehkä ratkaisu silloin täytyiskin olla, että kodinhoito tuki sidotaan tuloihin, eikä ole mikään kiinteä kolmensadan euron summa. Esimerkiksi meillä, minä ansaitsen noin 2500 euroa kuussa, mieheni noin 3000 euroa, joten toki miehen on kannattavampaa töissä olla. Nyt kun olen kodinhoitotuella perheemme yhteenlasketut tulot ovat siis noin 3300, mutta jos mieheni jäisi kotiin ja minä lähtisin töihin ne olisivat noin 2800... Siihen kun vielä lisätään se, että minä työskentelen sosiaalialalla ja mieheni rakennusalalla, on itsestään selvää se kummalla meistä on paremmat taidot toteuttaa varhaiskasvatusta kotona... Lisätään vielä se, että minä olen se, joka voin tehdä viikonloput töitä ollessani kodinhoitotuella pysyäkseni työelämän kelkassa, mieheni alalla se taas ei olisi mahdollista.
Vastustaisin jyrkästi siis pakollista jakamista, mutta tietenkin vain omista lähtökohdistani, varmasti olisin eri mieltä jos olisin itse vaarassa syrjäytyä työelämästä. Ymmärrän toki, että se voisi tuoda helpotusta tilanteeseen laajemmin, mutta omalla kohdalla se tiukentaisi vain niin paljon, että vastustaisin.
Mä oon kyllä samaa mieltä tuosta pakkojakamisesta. Meillä se tietäisi sitä, että lapset joutuisi hoitoon, sillä minä tienaan n. 2000 (siis bruttona) ja mies 4000. Siinä on aika moinen ero, eikä asuntolainoja tai muita maksettais pelkästään minun palkallani.
Musta noi pakkojutut on muutenkin vähän outoja. Eiköhän sen perheen sisällä kykene päättämään, että kumpi vanhemmista kotiin jää, ilman että jonkun muun se täytyisi päättää. Musta on hassua, että mä en saisi olla lasteni kanssa kotona, vaikka haluaisin, koska joku muu määrää, että miehenkin on välillä oltava.
kodinhoitotuki?? Kotiako sinä sillä rahalla hoidat? Itse hoidan lasta kotona (ja käyn kyllä lisäksi töissäkin) ja saan kotihoidontukea.
Se raha joka tulee kuukausittain ja joka kiinnostaa suuruutensa takia ihan niin kovasti, että melkein on sen nimestäkin ottanut selvää. Sinänsä siis ei kiinnosta tuen nimi, mutta hienoa, että viilasit sen pilkun kohdalleen, muistan asian ehkä nyt seuraavat kymmenen sekunttia...
No minä olen sitä mieltä, että sen pitäisi edelleen olla jokaisen oma valinta. Kyllä mä mieluummin valitsen edelleen lasteni lapsuuden, kuin työelämän arvostuksen. Toki täytyy toivoa, että avioeroa ei tule, mutta minulla on siinä mielessä vähän parempi tilanne, että omaan vakituisen työpaikan, johon palata sitten kun hoitovapaa tästä kolmannestakin loppuu.
Tämä on taas näitä perse edellä puuhun -asioita. Onko ainoa tapa parantaa äitien työllistymistä lastensaannin jälkeen patistaa heidät töihin MAHDOLLISIMMAN PIAN syntymän jälkeen? Vai voisiko lainsäädännöllä tai muilla konsteilla ehkä tukea näiden äitien työllistymistä sen jälkeen, kun pikkulapsiaika on ohi? Ja saman pitäisi toki päteä isiin, jotka hoitavat lasta kotona. Tässä jutussa korjataan minusta ihan väärää ongelmaa... Ongelma ei ole se, että äidit ovat kotona, vaan se, miten kotona olevia äitejä tuetaan tai työelämään takaisin pyrkiviä äitejä kohdellaan.
Itsellä on määräaikainen työsuhde, olen raskaana, ja tuskin raaskin laittaa 10-kuista aikanaan päivähoitoon (vaikka sen näkee tietysti vasta sitten). Vähänhän se mietityttää, miten työelämään palaaminen aikanaan onnistuu, mutta onneksi ala on aika myönteinen (ja mieskilpailijoita ei ole kuin sormilla laskettava määrä). Ja sit tarvittaessa kouluttaudutaan uudestaan tai hankkiudutaan koulutusta vastaamattomaan työhön, kyllä aina hätä keinot keksii, enkä vaihtaisi perheellisyyttä urallisuuteen :)
"Ongelma ei ole se, että äidit ovat kotona, vaan se, miten kotona olevia äitejä tuetaan tai työelämään takaisin pyrkiviä äitejä kohdellaan."
Ongelmahan on nimenomaan jutun mukaan juuri se, että naiset ovat kotona. Näin ollen heillä on auttamatta vanhentunut tietotaito ja väljähtänyt into tehdä työtä.
Näitä tietotaidoiltaan vanhentuneita ja motiiveiltaan väljähtäneitä ihmisiä ei ole oikein mahdollista kohdella työpaikoilla, joiden on tarkoitus tuottaa tulosta kuin yhdellä tavalla. Vai meinaatko, että ongelman ratkaisu olisi se, että pomo alkaisi valehdella ja esittää, että se on kiitollinen siitä miten työtehokkuutesi on alskenut, koska et osaa enää tehdä työtäsi,e tkä oiekastaan koe enää mielenkiintoakaan sen tekemiseen? Kaikki työelämässä oelva vain näyttelijä kurssille opettelemaan kuinka otetaan vastaan tehoton työkaveri ilman että sille ilmaistaan sitä,e ttä sitä pidetään tehottomana.
Älkääkä ottako itseenne. Minä olen juuri palaillut itse työelämään, lapsi on 11 kuukautta, teen vain viikonloppuja, eli lapsi ei ole hoidossa (ei tarvitse siitäkään ottaa itseensä). Pystyn silti täysin realistisesti arvioimaan omaa asemaani työyhteisössä: Olen auttamatta vuoden jäljessä muita, minut täytyy perehdyttää uudelleen, tuhannet asiat pitää opettaa alusta, mutta kaiken taustalla on se, että minua ei niin kauheasti kiinnosta, koska elämässä on jotain tärkeempääkin; huomaan miettiväni kun työkaveri opastaa uutta tietojen käsittelyohjelmaa, että mitenköhän ne kotona, ovatkohan syöneet jo... En tiedä musita, mutta meidän työyhteisössä tehdään ajtkuvaa oman työn kehittämisen tarkkailua ja analysoidaan itseämme työntekijöinä. Ennen äitiyslomaa analyusoin itseni hyväksi ja motivoituneeksi työntekijäksi, jonka alan osaaminen oli erittäin hyvää. Nyt hyvä sanat eivät käy arviooni itsestäni.
Nou nou, tarkoitan, että mitä voisimme tehdä jotta äidit voisivat hoitaa lasta kotona 1-3 vuotta ja sen jälkeen olla motivoituneita, tehokkaita ja ajantasalla... työelämäntarpeita ei tule mielestäni täyttää lasten/perheiden kustannuksella, mutta motivaatiopulalle, tietotaidon vanhenemiselle ynnä muulle on toki tehtävä jotain, ei tehotonta ja osaamatonta työntekijää tarvitse hymyissä suin kestää!
Olisiko se sitten ylläpitokoulutusmahdollisuuksien parantamista, osa-aikatyömahdollisuuksien lisäämistä, äitiyslomalta/hoitovapaalta palaavan perehdytykseen panostamista, pätkätöiden rajoittamista (on eri asia palata takaisin työhön johon on jo perehtynyt kunnolla ja jossa on tulevaisuus kuin lähteä äippäilyn jälkeen etsimään pätkätyöläisen armopalasiivuja, viikko sieltä, toinen täältä) vai mitä, niin sitä en osaa lennossa sanoa, mutta ratkaisu ei voi olla se ettei lapsiaan saisi hoitaa pieninä kotona.
Ja jos pienen lapsen äiti on tehoton, tuottamaton ja kyvytön työskentelemään kun ajatukset on vain kotona ja lapsessa, niin olisiko se sitten aika olla sen äidinkin kotona, ja aika tehdä töitä joskus myöhemmin...? Siis jos on mahdollisuus valita ja oma sydän ja pää niin toivoo.
Hmmm.. Tuon pohjalta voisi siis esittää käytännön ratkaisuksi esimerkiksi sitä, että työnantajan palkanmaksu vastuu siirrettäisiin yhteiskunnalle, sanotaan vaikka ensimmäisen kuukauden ajalta. Eli työnantaja ei joutuisi maksamaan sen perehdyttämisajan palkkaa, jolloin uusi tai pitkältä poissaololta palaava työntekijä ei olisi rasite työnantajalle?
Ongelmaahan voisi ratkaista myös sillä, että naiset joutuvat viimeisen tukikuukautensa olemaan töissä harjoittelijana, mutta tuskin kukaan susotuu palkatta töitä tekemään...
Työllisyystilanteellehan ei voi mitään, mutta tässäkin löytyy syy, miksi vanhemmilla tulisi olla vakituiset työt ennen perheen perustamista. Vaikka asiaa ainakin omassa kaveripiirissäni vähätellään niin onhan se totta, että äiti ei työmarkkinoilla ole se halutuin. Itsellä onneksi on vakituinen työ mihin palata, ei tosin ollut ekan lapsen jälkeen. Miehelläni on vielä sellainen ammatti että minä olen se kuka perhettä ja kotia hoitaa joten joustoa minulta on turha odottaa. Olen kaupan alalla töissä ja lapset jotuvat tulevaisuudessa olemaan hoitopaikassa 20.30 asti ja mahd seuraavana päivänä heti aamusta 7.30 hoitoon..jos työnantaja kysyisi tämän em aamuvuoron jälkeen, jäisinkö vielä, niin en todellakaan..ja koska olen käytännössä yksin lasten kanssa, niin en voisi myöskään tehä sairasloma tuurauksia kun pitäähän lastenkin kanssa olla ja lastenkin saada viettää vapaa-aikaa...Pomoni on onneksi nainen ja todella ihana ihminen kuka ymmärtää, mutta toki hänenkin tulee ajatella yritystä ja kaikkien pomot ei valitettavasti ole tällaisia...
Riippuu paljolti myös siis työhaastattelijasta, kokeeko tämä äitiyden taakaksi...ennen nykyiseen työpaikkaani menemistä kävin miehen haastateltavana eräässä toisessa työpaikassa..siellä kun kuulivat mieheni ammatin ja että meillä on lapsi, oli kysymys "kuka hoitaa lasta kun se on kipeä,onko mahdollista laittaa isovanhempien hoitoon" ..öh?? Kipeä lapsiko jollekkin muulle hoitoon? No ei ole mahdollista Ymmärtäisin EHKÄ tämän jos kyseessä olisi jokin suuri firma missä panostani tarvittaisiin jotta bisnes pyörii mutta tavallinen myyjä on varmasti korvattavissa...tosin..en minä paikkaa saanutkaan :)
Minusta olisi hyvä käydä töissä myös lasten välissä, jos se on vain mahdollista. Ei tule pitkää putkea kotona ja ehkä näyttää paremmalta paperilla.
Meilläkään ei olisi mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona jos miehen olisi pakko olla kotona myös. Omat nettotuloni kaupan alalla ovat siinä tonnin kieppeillä, aina riippuu vähän, mutta n. 1100/kk ja miehellä nettotulot on 3300-3800...jos yhtäkkiä menisikin niin että olisi minun 1100 ja miehen 650e (kuntalisä, kh-tuki ja näin ollen myös hoitolisä)niin lirissä oltais kun jo asumiskuluihin menee se 1100/kk....
"Onneksi" jatkoa ajatellen, meillä ei ole aikomusta saada lisää lapsia ja menen takaisin töihin kun nuorin on 2,5 ja kun haen uutta työpaikkaa voin aina sanoa ettei meille tulee enää enempää lapsia.
miksi aina näitä katsotaan vain naisten näkökulmasta, mutta ei lasten? Kuka tässä maailmassa ajaa lapsen oikeuksia rauhalliseen lapsuuteen, johon ei todellakaan kuulu se, että lapsi joutuu klo 8-17 työhön tarhaan jo 1-vuotiaana! Lasten kotihoito on täysin arvovalinta, itse tiedostan syrjäytymisriskit (tosin itselläni on korkea koulutus ja työkokemusta ennen lapsia), mutta pidän lasten kotonahoitamista uralle etenemisen sijaan tärkeänä. Miksi sitten naiset yleensä jäävät kotiin? Vastaus: Luonto on sen niin hoitanut, että yleensä äiti haluaa ITSE hoitaa jälkeläisensä, äiti imettää ja äideiltä se luonnistuu yleensä parhaiten ja pienelle lapselle äiti on yleensä se tärkein, koska äiti on kantanut hänet 9kk, imettänyt ja hoivannut ekat kuukaudet. En koe olevani kotiorja, vaikka hoidan kotona kahta alle 2-vuotiasta lasta, vaan nautin siitä, kun saan ITSE kasvattaa heidät kotona! Tätä aikaa ei korvaa mikään! Pitäisikö meidän oikeiden äitien mennä aikaisin töihin vain siksi että feministit niin tahtovat ja olla kuuntelematta sydämemme ääntä? (niin kuin suuri osa naisista / äideistä tekee). Miksi muuten ikinä ei tehdä tutkimuksia siitä, miten kalliiksi päivähoitojärjestelmän ylläpitäminen tulee Suomelle? (lapset viedään tarhaan vaikka äiti olisi kotona)
Pikku vinkki tuohon: "Miksi muuten ikinä ei tehdä tutkimuksia siitä, miten kalliiksi päivähoitojärjestelmän ylläpitäminen tulee Suomelle?" On tehty ja tämän tiedostetun kalliiksi tulemisen takia suomessa on kotihoitojärjestelmä, eli taloudellisesti tuetaan niitä jotka jättävät lapsen viemättä julkiseen päivähoitoon. Jotkut kunnat ovat vielä laskeneet, että niiden kannattaa maksaa päälle vielä kuntalisää.
Mutta kuten aloituksen linkistä kävi selville, nyt on sitten tutkittu, että se kotihoidon tukeminen tulee vielä kalliimmaksi.
"miksi aina näitä katsotaan vain naisten näkökulmasta, mutta ei lasten? "
Koska talous pyörittää tätä reaalimaailmaa, ei rakkaus tai muut hakemasi pehmeät arvot. Lapset ovat tuottamattomia, joten talouselämää kiinnostaa ne yksilöt joilla voi netota rahaa.
"Pitäisikö meidän oikeiden äitien mennä aikaisin töihin vain siksi että feministit niin tahtovat ja olla kuuntelematta sydämemme ääntä? "
Selvennätkö feministi-sanan merkityksen tässä yhteydessä, sillä yleensähän feministeinä pidettäisiin juuri niitä oikeita äitejä? Jos tämän valtion raha-vastaavat ihmiset ovat sitä mieltä, että naisten pitäisi mennä töihin mahdollismman pian, niin sillä ei ole mitään tekemistä ainakaan feminismi liikkeen kanssa. Ja jos kysymyksesi tarkoittaa sitä (siis pitäisikö noiden talous ihmisten mielestä oikeiden äitien mennä töihin...), niin vastaus on ihan selkeä: pitäisi, silloin nainen pysyisi mahdollismman kustannustehokkaana. On ihan varmasti jokaikisen naisen oma valinta haluaako antaa rahan määrätä vai valitseeko jonkun muun tien itselleen.
Ja vielä...
Jos haluat lukea vastaavia tutkimuksia (kannattaako jäädä kotiin vai lähteä töihin) myös lasten näkökulmasta "mukavammin" (eli kotiin jäämistä tukevina), valitse sellaisia linkkejä, joissa ei esiinny sanaa talous. Valitse vaikka jokin psykiatrinen linkki.
Ja kun kirjoitat tänne jutun sen perusteella: "psykiatri suosittaa äitejä jäämään kotiin vähintään xx ikävuoteen saakka, jotta lapsen henkinen kasvu saa parhaan mahdollisen lähtökohdan..." niin saat vastauksen, jossa joku nostaa esiin sen miten talous ei suvaitse sellaista ratkaisua. Ja aloitus joka ei käsitellyt kuin taloutta sai sinulta lapsen psykiatrista kehitystä liippaavan vastauksen...