kävin kaupungilla hakemassa vähän rahaa ja kaupassa, mikä minulla on kun meinaa mennä hermot ihan pienistäkin asioista,,, siis totaalisesti tahtoo räjähtää!...
en ihmisiin sitä pura,, mutta on lompakot lentänyt kämpässä, ja meinasin repiä housutkin kirjaimellisesti kun pulttu menee kengän alle.
-tietenkin se jotta olen kaiken ryssinyt elämässä mitä voi ja kaikki on huonosti,,, mutta sille ei voi mitään, mitä tekis tälle kun meinaa mennä hermot...
en ihmisiin sitä pura,, mutta on lompakot lentänyt kämpässä, ja meinasin repiä housutkin kirjaimellisesti kun pulttu menee kengän alle.
-tietenkin se jotta olen kaiken ryssinyt elämässä mitä voi ja kaikki on huonosti,,, mutta sille ei voi mitään, mitä tekis tälle kun meinaa mennä hermot...
Vastaukset 2
Vanhimmat
sama vika täällä päin. ihmettelenkin kun kaikki täällä puhuvat vain itsemurhasta ja voimattomuudesta...itse olen jo senkin kokenut, mutta mieleni on onneksi aikas vahvaa tekoa...en oo hoidoissa käyny tai lääkkeitä vetäny ikinä ja tässä sitä ollaan 5 vuoden jälkeenkin oli noin 1,5 vuoden tauko että ei ollu kuin perusvitutus, mutta nyt on taas ruvennut vituttaamaan oikein kunnolla ei tarvitse edes olla syytä vitutukseen 24/7 vituttaa, painostava olo päässä, silloin tällöin joutuu ramppaan vessassa löysällä, pelkään itseäni enemmän kuin mitään muuta...en haluaisi räjähtää kunnolla koska huutamiset ja pienten esineiden paiskaaminen ei auta...haluaisin vain hakata jonkun kusipään sairaala kuntoon mutta en halua päästää tätää raivoa ja vihaa valloilleen joka syö minua päivä kerrallaan enemmän ja enemmän en osaa enään iloita enkä nauttia elämästä...suomeksi sanottuna tämä on täysin perseestä...mutta minkäs teet
Kuullostaapa tutulta. Itse kärsin työssä todellisista raivopurkauksista jotka oli vain nieltävä.. Nyt 2kk saikulla. Se tunne kun silmissä sumenee, korvat menee lukkoon ja tekisi mieli paiskoa kaikki helvettiin.. Huutaa keuhkojen täydeltä ja hakata seinää. Pelkään että jonain päivänä pimahdan ja räjähdän asiakkaille. Masennuksen ja uupumuksen takia siis saikulla. Ja kyllä kohtauksia tulee muutenkin ihan arki-elämässä. Huomattavasti vähemmän kylläkin nyt saikulla.
Mutta kerran jos toisen on rystyset valkoisina puristettu käsiä nyrkkiin ja hampaat irvessä kysytty mitä teille saisi olla.
Työpaikkani on todella perseestä, vika ei ole asiakkaissa tai itse työssä. Muutenkin koko elämä hajoaa käsiin. Päivät on melkoista nuorallatanssimista kun psykiatrille mennessä pelkää että ei kai se laita mua takaisin töihin. Etsin siis hyvin aktiivisesti uutta työtä. Jos en uutta työtä löydä ja lääkäri toteaa että mars töihin niin.. On aika varmaa että niiden raivareiden jälkeen pääsen lataamoon. En hetkeäkään harkitse olla satuttamatta itseäni sen takia että nykyiselle työpaikalleni en enää mene.
Ja siis olen 25 vuotias nainen. Luojan kiitos rauhoittunut lapsuusvuosilta jolloin oikeasti paiskoin lautasia seinään jne. Ehkä vielä jonain päivänä olen "normaali". :) On vain ihan hirveää kun pelkää että itsehillintä pettää esim. kaupan jonossa.