Mielialalääkkeet??

Valitettavasti kaikki SSRI-lääkkeet ovat samalaisia myrkkyjä.

Niissä käytetään mm. fluoridia, joita natsit ja Neuvostoliittolaiset käyttivät keskityseleireillään, laittoivat sitä juomavetaan, jotta vangit pysyivät säyseinä.

SSRI-lääkkeet ovat suuri valhe, vaarallinen valhe.

Alussa ne tuntuvat auttavan, mutta ne tuhoavat aivoja, noidankehä on valmis, kun yrität irti SSRI-lääkkeistä, niin olo on kahta pahempi.

Neuvoni, älkää käyttäkö SSRI-lääkkeitä, ottakaa selville niiden vaarallisuus, jos olosi on nyt huoni, niin SSRI-lääkkeet saavat olosi monta kertaa huonommaksi ja tuhoavat terveytesi.

Sama ongelma, vaihdoin työpaikkaa jossa pitää oppia uusiaasioita, vaikka työ sinänsä on melko yksinkertaista, niin siinä on muistettava aika paljon kaikkea.
Kun alussa opetettiin työtä tuntui ettei mikään mene perille ja muut aloittajat menevät kirkkaasti edelle, luulenpa jotta minua luultiin vähän tyhmäksikin sen takia.

No onneksi älysin lopettaa lääkityksen ja homma alkoi sujua. Lääke oli moclobemid eikä kuulu ssri-lääkkeisiin vaan on MAO-estäjä, mutta pään laittoi tukkoon.

Olen huomannut jotta pienikin määrä opamox-rauhoittavaa myös tekee vähän sellaiseksi, hajamieliseksi, ja tarkkuus puuttuu.

Onneksi pärjään nykyään ilman lääkkeitä.

Minulla menee zeldox 2x40mg, cymbalta 90mg, lamictal 150mg.

Cympalta aiheuttaa pahimmat vieroitusoireet, jos unohdan ottaa lääkkeen heti aamusta. Jos menee vuorokausi, niin on niin tukala olo, että ei voi maata kuin sängyssä. Jäsenet nytkähtelevät ihan kuin pienen sähköiskun saisi ja marakassit soivat päässä. Mieliala laskee heti tosi alas.

Zeldoxilla en ole huomannut mitään vaikutusta. Olin välillä pelkästään sen varassa ja osastollehan sitä sitten jouduttiin.

Lamictal tekee mielialasta tosi tasaisen verrattuna aikaisempiin mielialanvaihteluihin. Tosin yritin itsemurhaa toissa kesänä, kun söin sitä 200mg ja mikään ei tuntunut miltään. Ei siis mikään. Sairaalakäynnin jälkeen annosta pudotettiin.

Minulla on kokeiltu Zoloftia. Ei ollut vaikutusta mielialaan, olin yhä syvästi masentunut osastolla ja kaikenkukkuraksi lääke sai mahani sekaisin. Laihduin todella alipainoiseksi. Tiesittekö muuten, että USA:ssa lääke on kielletty, koska se lisää murhariskiä. En muista, mistä luin. Mutta varmaan löytyy Googlettamalla.

Remeronia on kokeiltu. Olin todella väsynyt kokoajan ja hermot kireällä. Äksyilin ihan pikkuasioista, joka ei kuulu tapoihini. Ja lääkärit pakottivat kokeilemaan lääkettä toisenkin kerran, vaikka kerroin haittavaikutuksista. Lääke myös aiheuttaa nälän tunnetta.

Zyprexaakin on kokeiltu. Hyvä lääke, mutta nälkä oli jatkuva, söi kuinka paljon tahansa. Paino nousi 3kk;ssa 12kg.

Seroquelia/Ketipinoria käytän edelleen nukkumistarkoitukseen 25-50mg. Aiemmin se oli annoksella 300mg ja olin kuin zombie. Nukutti kokoajan ja nälkä oli jatkuva. Kun lääke alkoi vaikuttaa, minun täytyi heti käydä maate tai olisin pyörtynyt lattialle. Silti lääkärit pakottivat syömään sitä 2 vuotta.

Cipralex vei yöunet. Sitä kokeiltiin parisen viikkoa osastolla. Sen enmpää en osaa siitä sanoa.

Että tällaista.

moi

SSRI- lääkkeet auttavat masennukseen ja ahdistuneisuuten, mutta ei toivottuja vaikutuksiakin tulee. Tunteet pysyvät tasaisempina ja välillä on hieman pysähtynyt olo. ahdistuneisuus ja masentuneisuus pysyvät hyvin poissa, mutta vireystila ja elämän kokeminen noin yleisesti seestyy. lääkkeet leikkaavat ylhäältä ja alhaalta huippuja pois.

Citalopram-ratiopharm 20mg. Olen syönyt masennukseen n.2kk, ja elämä muuttui kertaheitolla. Jaksan olla lasten kanssa, en saa raivokohtauksia, seksi maistuu taas, työt sujuu, ym...olo on suurimmaksi osaksi tosi hyvä. En välitä vaikka tulisin zombiksi ja aion syödä niin pitkään kun tarvitsen. En halua takaisin siihen helvettiin kun pelkäsin lyöväni lapsiani ja avioliitto meinasi kariutua. Lapseni pelkäsi minua ja olisin pilannut heidän elämänsä. Aiemmin elämäni ei ollut elämisen arvoista. Ajattelin usein,että parempi olisi kuolla. Parempi mikä muu tahansa kuin huono elämä. Ainahan jotain lääkkeen syönnistä seuraa, mutta parempi hyvä elämän laatu kuin ei ollenkaan elämänlaatua. Suosittelen aloittamaan lääkityksen, jos elämä tuntuu tosi vaikealta. Minä ainakin sain elämäni takaisin!!!!

Vuosia sitten kun sairastuin masennukseen, käytin Seronilia noin vuoden. Jouduin kuitenkin vaihtamaan sen Efexoriin, koska pidemmässä käytössä se aiheutti bruksismia. Efexor puolestaan aiheutti pienten sähköiskujen kaltaisia lihasnykimisiä, joten jouduin vaihtamaan senkin. Nyt olen syönyt muutaman vuoden Aurorixia, joka sopii minulle eikä haittavaikutuksia ole tullut.

Ehkäpä aivan uusi näkemys masennuksesta?

http://www.aitoterveys.fi/Masennus.php

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17193234/psykoosilaakkeet

Kannattaapa perehtyä noihin juttuihin ennen typeriä kokeiluja.

Yksikin pilleri on liikaa.