Olen pian kolmekymppinen nainen, joka on kärsinyt teini-iästä lähtien raastavasta ja ristiriitaisesta persoonallisuudesta, joka tuntuu olevan jollain tapaa kahtiajakautunut. Minussa taistelevat kaksi täysin eri ihmistä, persoonani eri puolet ovat kuin yö ja päivä. Tämä tuntuu vain korostuvan iän myötä.
Toisaalta olen pehmeä ja herkkä, toisaalta taas kova ja aggressiivinen. Olen aina pelännyt kipua ja kammonnut väkivaltaa, mutta itse kuitenkin olen käyttäytynyt väkivaltaisesti toisia kohtaan, uhkaillut sekä lyönyt, hajottanut tavaroita, jne.
Opiskeluun suhtautumiseni on ollut kaksijakoista - halusin olla tunnollinen ja saada hyviä numeroita mutta jollain tasolla halveksin "kilttejä suorittajia" ja olen aina ollut se, joka heittää opiskelut läskiksi, koska ei halua nähdä vaivaa ja kokee, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita (vapaa-ajan ryyppääminen ja juhlinta).
Toisaalta arvostan yli kaiken oppineita ja kouluttautuneita ihmisiä, joilla on sivistystä ja älyä. Vihaan moralisteja ja minulla on taipumus erilaisiin addiktioihin. Itse kuitenkin huomaan tuon tuostakin moralisoivani muita.
Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista päihteistä ja ollut kokeilunhaluinen kaiken suhteen, mutta haluaisin olla terveet elämäntavat omaava, "kunnollinen" kansalainen. Tuntuu, että minussa on jokin pimeä puoli, joka yrittää vetää minua koko ajan irti normaalista arjesta...
Olen kiinnostunut ihmisistä ja kaipaan seuraa, silti tarvitsen paljon yksinoloa, muuten rasitun liikaa. Olen koti-ihminen ja rakastan koti-iltoja, toisaalta haluaisin olla jatkuvasti menossa.
Olen aina ollut kapinallinen ja vastustanut auktoriteetteja, toisaalta halveksin ihmisiä, jotka näin toimivat. Halveksin materiaa, mutta olen ääretön materialisti ja rakastan kauniita vaatteita ja esineitä.
Ajatukseni menevät äärilaidasta toiseen, on vain joko tai eikä mitään siltä väliltä. Omaan piirteitä useasta eri persoonallisuushäiriöstä, mutta yhtä diagnoosia minulla ei ole.
Kohtalotovereita?
Toisaalta olen pehmeä ja herkkä, toisaalta taas kova ja aggressiivinen. Olen aina pelännyt kipua ja kammonnut väkivaltaa, mutta itse kuitenkin olen käyttäytynyt väkivaltaisesti toisia kohtaan, uhkaillut sekä lyönyt, hajottanut tavaroita, jne.
Opiskeluun suhtautumiseni on ollut kaksijakoista - halusin olla tunnollinen ja saada hyviä numeroita mutta jollain tasolla halveksin "kilttejä suorittajia" ja olen aina ollut se, joka heittää opiskelut läskiksi, koska ei halua nähdä vaivaa ja kokee, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita (vapaa-ajan ryyppääminen ja juhlinta).
Toisaalta arvostan yli kaiken oppineita ja kouluttautuneita ihmisiä, joilla on sivistystä ja älyä. Vihaan moralisteja ja minulla on taipumus erilaisiin addiktioihin. Itse kuitenkin huomaan tuon tuostakin moralisoivani muita.
Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista päihteistä ja ollut kokeilunhaluinen kaiken suhteen, mutta haluaisin olla terveet elämäntavat omaava, "kunnollinen" kansalainen. Tuntuu, että minussa on jokin pimeä puoli, joka yrittää vetää minua koko ajan irti normaalista arjesta...
Olen kiinnostunut ihmisistä ja kaipaan seuraa, silti tarvitsen paljon yksinoloa, muuten rasitun liikaa. Olen koti-ihminen ja rakastan koti-iltoja, toisaalta haluaisin olla jatkuvasti menossa.
Olen aina ollut kapinallinen ja vastustanut auktoriteetteja, toisaalta halveksin ihmisiä, jotka näin toimivat. Halveksin materiaa, mutta olen ääretön materialisti ja rakastan kauniita vaatteita ja esineitä.
Ajatukseni menevät äärilaidasta toiseen, on vain joko tai eikä mitään siltä väliltä. Omaan piirteitä useasta eri persoonallisuushäiriöstä, mutta yhtä diagnoosia minulla ei ole.
Kohtalotovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedätkö... herranjumala, ihan kun olisin just lukenut itsestäni.
Vanha ketju, mutta jospa sais keskustelua asiasta aikaan. Kamppailen tän asian kanssa just nyt.
No minä olen samanlainen mies, mutta en koe että minulla on mitään sivupersoonaa. Minulla on vain ristiriitaisia luonteenpiirteitä kuten kaikilla ihmisillä, luulisin. Ajattelen asiaa niin että aivot voivat olla erilaisissa moodeissa/tiloissa. Joskus olet seurallisemmassa moodissa, joskus taas haluat olla yksin ja haluat lukea vaikka kirjaa tai joskus olet vihainen ja agressiivinen ja toisinaan taas lempeä ja pehmeä. Ei siinä ole mitään outoa.
Outoa olisi että ihminen olisi kokoajan ihan täysin samanlainen, eikö vain? Tasapaksu. Aina sama ilme..
Epävakaa persoonallisuus, vai onko nykyisin rajatilapersoonallisuushäiriö. Tyypillinen sellainen. Taivas ja helvetti samassa persoonassa. Usein alkoholi tuo huonomman puolen esille, varsinkin kuin kaikki ei mene kuten itse suunnittelee. Hauras psyyke.