Näin vanhempana ihmisenä ettei totuus unohtuisi sanon teille että on siunauksellistakin olla vl perheen lapsi. Tottakai rankkaakin oli, mutta 17 lapsisen perheen 2. vanhimpana tyttönä täytyy sanoa että sain täydellisen koulutuksen perheenäidiksi. Minun jälkeeni syntyi vielä 15 lasta ja heitä hoivatessa opin kaiken vauvan hoitamisesta, syöttämisestä, ruuan laitosta jne. Meillä oli possuja ja karjaa, nekin hommat opin. Halusin käytännön alalle ja hankin sellaisen ammatin. ja iso perhe sopi hyvin minulle lapsena ja aina oli seuraa - silloin ja nyt! Ei tarvitse kärsiä yksinäisyydestä.
Sain syntyä isoon perheeseen
Uskov.perheen lapsi
17213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Näinhän se on! Melkes kaikki epäuskoiset ovat tietty yksinäisiä ja kärsivät siitä suunnattomasti. Voi niitä raukkoja.
Jokainen toivoo lapselleen parasta, mutta jos omat voimavarat eivät riitä kaikkien vauvojen ja lapsien hoitamiseen ja sylittelyyn, niin seuraukset ovat vakavat ja aiheuttavat ongelmia lapselle koko hänen elämänsä ajan.
Isoissa perheissä lasten voimavara on usein juuri sisaruus, siis se että lapsilla on sisaruksia. he turvautuvat toinen toisiinsa silloin kun vanhempiin ei voi turvautua. Sisaruussuhteista tulee läheisiä ja ne ovat voimavara silloin myös aikuisena.
Mutta asioita ei kuitenkaan pitäisi katsoa aivan yksipuoleisesti niin, että suurperheissä ei olisi mitään ongelmia.
Suurperheissä, jos äidin voimavarat uupuu, vanhimmat tytöt joutuvat ottamaan äidin roolin. Toisinaan käy niin että heidän lapsuus jää oikeastaan elämättä. Lpasuus jossa joutuu kantamaan aikuisen vasstuuta, ei ole lapsuutta.
Voidaanhan ajatella, että onneksi on ollut isosisko, joka on uhrattu äidin rooliin, mutta sekään ei ole oikein.
Vanhemmilla pitäisi olla aina kaikki vastuu perheestä, ei kenelläkään lapsella.
Tiedän paljon, että isojen perheiden tyttäret ovat olleet kärsijöitä.
Tiedän useita perheitä, joissa yksi tai useampi tytär on jäänyt naimattomaksi juuri siksi, että on joutunut lapsena liian suuren taakan alle.
Voitte itsekin miettiä ystäväpiiriä, kuinka monta ison perheen tytärtä elää naimattomana, he ovat suurinpia uhreja isoissa perheissä.
Voihan olla toki muitakin syitä että ei ole perhettä, mutta tämä lapsuuden perhetaakka vaikuttaa yllättävän monella taustalla.
Ry.llä on plajon sinkkunaisia, mutta ei syy ole suinkaan se että he olisivat sitä omasta halustaan! Olet haksahtanut aivan väärille uomille jos niin luulet.
Kyllä tämän maailman uupuneet on ihan muualla,kuin suurperheissä.
Vaikea sanoa, en ole vielä lukenut SRK:n perhe-ryhmän raporttia.
Jos vl-vaimo uupuu ja masentuu 16 synnytyksen jälkeen, niin se on pelkkää epäuskoa?
Minä olen se, Sinun käsityksesi mukainen, josta kirjoitat: " yksi tai useampi tytär on jäänyt naimattomaksi juuri siksi, että on joutunut lapsena liian suuren taakan alle." Olen yksi niistä - säälittävistä.
Mutta vain Sinun käsityksesi mukaan jota kunnioitan. Mehän olemme tästä jo kasvotusten keskustelleetkin.
Ja jos muistat, tai yleensä edes kuuntelit minua, kun sanoin että asia ei todellakaan ole niin. Jo silloin pahoitin mieleni siitä, että et pystynyt muuttamaan käsitystäsi, etten ole todellakaan niin surkea joksi silloin minut kuvailit. Nyt pahoitan tietysti vielä lisää, että julkeat kirjoittaa tämän nettiin. Todella hyvä asia on, ja olen siitä Sinulle kiitollinen ettet sentään laittanut minun nimeäni tekstiisi.
Ok. Minä en kykene puolustautumaan enää näitä Sinun hyökkäyksiäsi vastaan, niin sovitaanko että ei morjestella enää. Ei kadulla eikä kaupassa. En halua enää kuulla sinun palaavan tähän samaan asiaa yhä uudelleen ja uudelleen kaiken lisäksi kun se ei pidä paikkaansa muilta osin kun siltä että olen sinkku ja synytynyt uskovaiseen suurperheeseen.
Ystävällisin terveisin: tiedät kyllä kuka.
Ps. Kuulin meidän porukoilta että olit kirjoittanut tään asian nettiin. Ja vastasin heti kun pääsin töistä. Luin tuon kirjoituksesti uudelleen ja Kiitos! Olet väärässä, mutta en oikeesti puolustaudu ennenkuin tämä kiukku on lauhtunut.
Jos perheessä on vaikka ainoastaan viisi lasta, on se kyllä yksinäistä ja epätoivoista, ei opi taitoja ja huonoja perheenäitejä kasvaa. Kaikki ovat surkeita ja masentuneita ja pohtivat, että missä ne 12 muuta ovat, ja ystäväpiirikin on niin suppea, kun ei ole sataa serkkua. Kyllä se on ehdottomasti ja aukottomasti onnellisinta, kun on 17. Äitikin varmasti kukoistaa ja lapset kasvattaa toinen toisiaan.
Totta!
Vl-synnytyskoneen lapsena ei varmasti tarvitse kärsiä yksinäisyydestä.
Pitääkö paikkaansa? Millä tavalla lapsi voi jäädä yksin?
Ootko jatkanut samaa ketjua, eli "antanut täydellisen koulutuksen perheenäidiksi" omille vanhimmille tyttärillesi? Kaikki eivät sopeudu ongelmitta tuohon rooliin, joten kannattaa miettiä myös, mitä vahinkoa siitä voi seurata, vaikka itsellä osa olisikin ollut "täydellinen".
Minä olin oman urakkani jälkeen niin väsynyt, että meni monta vuotta, kun selvisin tolpilleni sitten, kun vihdoin aloitin oman elämäni, enkä hoitanut lapsia ja kotia aamusta iltaan. Yhä poden sitä, etten saanut olla lapsi ja tarvitseva, vaan arvoni määräytyi ainoastaan suoritusten ja äidin apulaisena olemisen perusteella. Aina ihailtiin vain sitä, kuinka hyvin osaa tehdä ja auttaa, mutta kukaan ei nähnyt tai kuullut lasta itseään tai kannustanut olemaan lapsi.
Opinto-ohjaajani sanoi kahdenkeskisessä keskustelussa v.1992, että ei mun tarvitse olla ainakaan yksin. Mulla on yhdeksän sisarusta(7 siskoo, 2 broidia). Ei tarvitsekaan olla, vaikka kielsinkin uskon muutama vuosi myöhemmin.
Kaikkein pahinta on olla joukossa yksin. Kaikki hokevat vieressä, että ihanaa on ja kavereita on, mutta kukaan ei kuitenkaan näe, ketään ei kiinnosta ja kenelläkään ei ole aikaa muuta kuin komentaa joukkoja. Jälkeenpäin miettii, että ketä ne kaikki oikein olivat. En oppinut tuntemaan koskaan.
Ei määrä vaan laatu. Ainakin mun perheessä. Ystäväpiirissä myös.
Kaikki sisarussuhteet ei voi olla yhtä läheisiä. Mutta isoss aperheessä on enemmän valinnanvaraa löytä samanhenkisiä sisaruksia kuin pienessä.