Predidentti Obaman puhe.

(vanhalle tulee kirjoitusvirheitä.Sori.
piti olla) Presidentti .
kai ymmärsittekin.

Väärä palsta, valitan

siinä puhe.

The pastor of my church, Rev. Jeremiah Wright, who recently preached his last sermon and is in the process of retiring, has touched off a firestorm over the last few days. He's drawn attention as the result of some inflammatory and appalling remarks he made about our country, our politics, and my political opponents.

Let me say at the outset that I vehemently disagree and strongly condemn the statements that have been the subject of this controversy. I categorically denounce any statement that disparages our great country or serves to divide us from our allies. I also believe that words that degrade individuals have no place in our public dialogue, whether it's on the campaign stump or in the pulpit. In sum, I reject outright the statements by Rev. Wright that are at issue.

Because these particular statements by Rev. Wright are so contrary to my own life and beliefs, a number of people have legitimately raised questions about the nature of my relationship with Rev. Wright and my membership in the church. Let me therefore provide some context.

As I have written about in my books, I first joined Trinity United Church of Christ nearly twenty years ago. I knew Rev. Wright as someone who served this nation with honor as a United States Marine, as a respected biblical scholar, and as someone who taught or lectured at seminaries across the country, from Union Theological Seminary to the University of Chicago. He also led a diverse congregation that was and still is a pillar of the South Side and the entire city of Chicago. It's a congregation that does not merely preach social justice but acts it out each day, through ministries ranging from housing the homeless to reaching out to those with HIV/AIDS.

Most importantly, Rev. Wright preached the gospel of Jesus, a gospel on which I base my life. In other words, he has never been my political advisor; he's been my pastor. And the sermons I heard him preach always related to our obligation to love God and one another, to work on behalf of the poor, and to seek justice at every turn.

The statements that Rev. Wright made that are the cause of this controversy were not statements I personally heard him preach while I sat in the pews of Trinity or heard him utter in private conversation. When these statements first came to my attention, it was at the beginning of my presidential campaign. I made it clear at the time that I strongly condemned his comments. But because Rev. Wright was on the verge of retirement, and because of my strong links to the Trinity faith community, where I married my wife and where my daughters were baptized, I did not think it appropriate to leave the church.

Let me repeat what I've said earlier. All of the statements that have been the subject of controversy are ones that I vehemently condemn. They in no way reflect my attitudes and directly contradict my profound love for this country.

With Rev. Wright's retirement and the ascension of my new pastor, Rev. Otis Moss, III, Michelle and I look forward to continuing a relationship with a church that has done so much good. And while Rev. Wright's statements have pained and angered me, I believe that Americans will judge me not on the basis of what someone else said, but on the basis of who I am and what I believe in; on my values, judgment and experience to be President of the United States.

No hän on tietenkin nyt lahdessa Seuroissa , sitten
myöhemmin hän ehtii palailailla asiaan.

Tässä olis suomennos, en osaa tuota Washigtonin murretta, niin en tiedä onko sama puhe.

Lyhennelmä Presidentti Barack Obaman puheesta Kansallisen Rukouspäivän Aamiaisella 3.2.2011:

Isäni, jota tuskin tunnen – tapasin häntä vain kuukauden ajan koko elämässäni – sanottiin olleen epäuskoinen koko elämänsä. Äitini, jonka vanhemmat olivat baptisteja ja metodisteja, kasvoi säilyttäen tietynlaisen epäilevän asenteen järjestäytynyttä uskonnonharjoittamista kohtaan. Hänellä oli tapana viedä minut kirkkoon silloin tällöin pääsiäisenä ja jouluna.

Kokemus, jonka sain työskennellessäni yhdessä pastorien ja maallikoiden kanssa särkyneiden naapurisuhteiden korjaamistoiminnassa, johti minut tuntemaan Jeesuksen Kristuksen omakohtaisesti ja ottamaan Hänet vastaan omana Herranani ja Vapahtajanani. Tuo tapahtui yli 20 vuotta sitten. Ja niin kuin kaikilla meistä, myöskään minun vaellukseni uskon tiellä ei ole ollut mutkatonta. Olen kiittänyt Jumalaa vanhemmuuden iloista ja vaimoni Michellen halukkuudesta jakaa elämä kanssani. Epäonnistumisten ja pettymysten jälkeen olen kysellyt, mitä Jumalalla on varattuna minua varten, ja saanut muistutuksen siitä, etteivät Jumalan meitä koskevat suunnitelmat ole suinkaan aina sopusoinnussa meidän lyhytnäköisten toiveittemme kanssa.

Haluan kertoa teille, että nämä kaksi vuotta (presidenttinä) ovat syventäneet uskonelämääni. On lohdullista tietää, että myös sellaiset ihmiset rukoilevat puolestani, jotka eivät aina ole yhtä mieltä kanssani.

Viime vuosina kristillinen uskoni on ollut minulle ylläpitävä voima. Se on ollut sitä vielä enemmän, kun Michelle ja minä kuulemme uskoamme kyseenalaistettavan. Se on muistuttanut meitä siitä, ettei viime kädessä ole ratkaisevaa se, mitä muut ihmiset meistä sanovat, vaan se, että olemme uskolliset omantuntomme äänelle ja Jumalalle. ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:33)

Kun pyydän Jumalalta monia asioita, on olemassa muutamia yleisiä aiheita, jotka toistuvat. Ensimmäinen rukouslaji nousee Vanhan Testamentin profeetoista ja evankeliumista itsestään. Rukoilen, että voisin olla avuksi niille, joiden on ponnisteltava elämässään. Silloin uskon, että Raamatun käsky palvella kaikkein vähäisimpiä saa minut toimimaan ja estää tulemasta ylirasittuneeksi. Usko muistuttaa minua siitä, että vaikka olen vain hyvin epätäydellinen ihminen, voin silti olla avuksi, kenelle tahansa sitten voinkin tarjota apuani, miten ja missä tahansa sitten voinkin ja niin kauan kuin voin. Uskon, että Jumala haluaa jollain tavoin tukea minua näissä pyrkimyksissä.

Siksi toinen, usein toistuva rukousaiheeni koskee nöyryyttä. Koko inhimillisen tiedon määrä on kuin hiekanjyvä Jumalan käsissä. Tässä maailmassa on mysteereitä, joita emme voi täysin käsittää. Niin kuin Jobin kirjassa sanotaan: ”Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.” (Job 37:5)

Edessäni oleva haaste on silloin saada tasapainoon tämä epävarmuus, tämä nöyryys; samalla kun on tarve taistella syvälle juurtuneiden vakaumusten puolesta, (tulee olla) avoin muille näkemyksille mutta pitää lujasti kiinni ydinperiaatteistamme. Joka päivä rukoilen tätä viisautta.

KIITOS :Tahvonen , KIITOS HERRALLE ! Ennenkaikkea .
TÄMÄ OLI HIENO HOMMA .

Kiitos Tahvonen!
Juuri tästä puheesta on kysymys.
Ihanaa todistusta omasta uskostaan ja opiksi meille "arkalaisille".
Siunausta Presidentti Obamalle...