Hei,
Kotonani käy (on käynyt joulu-tammikuusta asti) Tampereen muotialan iita-tukityöryhmästä 2 hoitajaa. Lisäksi käyn Tampereen pohjolankadun mt-keskuksessa
joka toinen viikko.
Tapaamisia on siis yhteensä peräti kerran viikossa. Jo pitkään, vuosia, joka toinen kuukausi per 1 hoitaja, jonka luona kävin mtt:ssä oli vakiintunut käytäntö käynneissä
Kotikäyntejä ei asiaan kuulunut.
Itselläni ei väkivaltaisuuksia, ei rikoksia koskaan, likimain tarpeettoman sairaalakäynnin yhteydessä tyypilliseen ylivarmistavaan sävyynhän ajatus kotikäynneistä nyt tuli.
Aluksi molemmat jopa kävivät kotikäynneillä kunnes sain sentään toisen sovittua
pois.
Muotiala totesi kotikäyntien olevan vapaaehtoisia. Kerroin kantani ja ilmoitin että voisimme tavata ilomielin,mutta areenana jokin muu kuin oma koti mielellään kiitos.
Tämä näytti sopivan heille ja kun kysyin pitääkö asiasta päättää yhdessä pohjolankadun kanssa vastasivat että kyllä riittää kun keskenämme asiasta sovimme.
Olivat muotialasta näemmä kuitenkin jo nyt ennen nyt seuraavaa mtt:käyntiä soittaneet mtt:lle ja kertoneet selvän kantani omalla tavallaan lei olevan ikään kuin ”toiveeni” tai
Jotakin sinnepäin että ei käytäisi…(tuttua ehkä monelle)
Sieltä sovittiin heti kuin automaattisesti yhteispalaveri johon psykiatri mukaan.
Oikein kunnon ryhmäpaine siis 5 hlöä vastaan 1 ns. heiveröinen psyykkeltään jne.
Hoitaja/t puhuivat siihen malliin mtt:ssä että kerran kuussa ainakin pitäisi käydä kotonakin, jotta en joutuisi sairaalaan ja kategorisoivat minut automaattisesti sellaisiin kauhukuviin, jossa jääkaappiin jää vanhoja ruokia (ei ole koskaan jäänyt ja ”voi voi.-vai sellaista pahaa voisi sattua”.voisi
järkensä säilyttänyt tietysti mietiskellä mutta ei uskalla ettei osoittaisi kauhisteltavaa ”halveksuntaa” asialle ), muita loukkauksia tuli tyypillisesti että asunto jota olen itse hoitanut aina esimerkillisesti vailla ongelmia niin nyt leimauduin ryhmään, jossa sitten uusi remonttikin voisi asuntoon tulla jos siitä tuliis ilmeisesti jonkinlainen törky tai liekö mikä sitten asioiden kohde..eli ihan itselle outoa tarinaa mutta näillehän hoitajan selvityksille pitää aina vain nyökkäillä. Omaa mielipidettähän ei saa tuoda tunnetusti oikein esiin, paitsi jos se on samanmielinen eli useimmiten tuottaa itselle lisävaivaa ja hoitajalle lisää ansiomahdollisuuksia, lopuksi asuntoihin saattaa kertyä paloturvallisuudenkin kannalta kuulemma muovipusseista alkaen kaiken laista joten summa summarum
asia päättyi siihen että olisi vain itsellenikin etu että asunnossa käytäisiin.
Yritin pitää jotakin arvokkuutta ja olla osallistumatta varsinaisesti keskustelun detaljeihin,mutta ilmeisenä odotuksena on että tulevassa palaverissa kotikäyntejä ollaan taas aloittelemassa. MITÄ SIIS NYT TEEN?
KENELTÄ SAAN APUA? En tietysti keneltäkään paitsi tältä palstalta.
Voisiko joku viedä asian eduskuntaan ja lehdistöön, eikö mielenterveysliitto ehtisi sellaista hoitaa? Yhdelle yksittäiselle ihmiselle työtaakkaa on likimain mahdoton
Ja vielä palkattomana pyrkiä siis lehdistölle tekemään asia attraktiiviseksi ja sitten neutraalisti tuottamaan pelkän asian ytimen.
Eihän kellekään tervejärkisellekään juolahda mieleen että kotiin pitäisi saada
Tahdonvastaisia vieraita ja kun aiheena on vain juttelua kun ei koskaan ole muuta tarvittu
Eikä omassa kotona ole siivous tai järjestelyongelmia.
Kotonani käy (on käynyt joulu-tammikuusta asti) Tampereen muotialan iita-tukityöryhmästä 2 hoitajaa. Lisäksi käyn Tampereen pohjolankadun mt-keskuksessa
joka toinen viikko.
Tapaamisia on siis yhteensä peräti kerran viikossa. Jo pitkään, vuosia, joka toinen kuukausi per 1 hoitaja, jonka luona kävin mtt:ssä oli vakiintunut käytäntö käynneissä
Kotikäyntejä ei asiaan kuulunut.
Itselläni ei väkivaltaisuuksia, ei rikoksia koskaan, likimain tarpeettoman sairaalakäynnin yhteydessä tyypilliseen ylivarmistavaan sävyynhän ajatus kotikäynneistä nyt tuli.
Aluksi molemmat jopa kävivät kotikäynneillä kunnes sain sentään toisen sovittua
pois.
Muotiala totesi kotikäyntien olevan vapaaehtoisia. Kerroin kantani ja ilmoitin että voisimme tavata ilomielin,mutta areenana jokin muu kuin oma koti mielellään kiitos.
Tämä näytti sopivan heille ja kun kysyin pitääkö asiasta päättää yhdessä pohjolankadun kanssa vastasivat että kyllä riittää kun keskenämme asiasta sovimme.
Olivat muotialasta näemmä kuitenkin jo nyt ennen nyt seuraavaa mtt:käyntiä soittaneet mtt:lle ja kertoneet selvän kantani omalla tavallaan lei olevan ikään kuin ”toiveeni” tai
Jotakin sinnepäin että ei käytäisi…(tuttua ehkä monelle)
Sieltä sovittiin heti kuin automaattisesti yhteispalaveri johon psykiatri mukaan.
Oikein kunnon ryhmäpaine siis 5 hlöä vastaan 1 ns. heiveröinen psyykkeltään jne.
Hoitaja/t puhuivat siihen malliin mtt:ssä että kerran kuussa ainakin pitäisi käydä kotonakin, jotta en joutuisi sairaalaan ja kategorisoivat minut automaattisesti sellaisiin kauhukuviin, jossa jääkaappiin jää vanhoja ruokia (ei ole koskaan jäänyt ja ”voi voi.-vai sellaista pahaa voisi sattua”.voisi
järkensä säilyttänyt tietysti mietiskellä mutta ei uskalla ettei osoittaisi kauhisteltavaa ”halveksuntaa” asialle ), muita loukkauksia tuli tyypillisesti että asunto jota olen itse hoitanut aina esimerkillisesti vailla ongelmia niin nyt leimauduin ryhmään, jossa sitten uusi remonttikin voisi asuntoon tulla jos siitä tuliis ilmeisesti jonkinlainen törky tai liekö mikä sitten asioiden kohde..eli ihan itselle outoa tarinaa mutta näillehän hoitajan selvityksille pitää aina vain nyökkäillä. Omaa mielipidettähän ei saa tuoda tunnetusti oikein esiin, paitsi jos se on samanmielinen eli useimmiten tuottaa itselle lisävaivaa ja hoitajalle lisää ansiomahdollisuuksia, lopuksi asuntoihin saattaa kertyä paloturvallisuudenkin kannalta kuulemma muovipusseista alkaen kaiken laista joten summa summarum
asia päättyi siihen että olisi vain itsellenikin etu että asunnossa käytäisiin.
Yritin pitää jotakin arvokkuutta ja olla osallistumatta varsinaisesti keskustelun detaljeihin,mutta ilmeisenä odotuksena on että tulevassa palaverissa kotikäyntejä ollaan taas aloittelemassa. MITÄ SIIS NYT TEEN?
KENELTÄ SAAN APUA? En tietysti keneltäkään paitsi tältä palstalta.
Voisiko joku viedä asian eduskuntaan ja lehdistöön, eikö mielenterveysliitto ehtisi sellaista hoitaa? Yhdelle yksittäiselle ihmiselle työtaakkaa on likimain mahdoton
Ja vielä palkattomana pyrkiä siis lehdistölle tekemään asia attraktiiviseksi ja sitten neutraalisti tuottamaan pelkän asian ytimen.
Eihän kellekään tervejärkisellekään juolahda mieleen että kotiin pitäisi saada
Tahdonvastaisia vieraita ja kun aiheena on vain juttelua kun ei koskaan ole muuta tarvittu
Eikä omassa kotona ole siivous tai järjestelyongelmia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.